torstai 5. tammikuuta 2012

Elo tää ihmisen

Anneli Kajanto (toim.)
Elämän muutos. Omakohtaisia kertomuksia
Kansanvalistusseura 2010, 207 s. 

Elo tää ihmisen

Näin uudenvuoden aikaan moni meistä tekee uudenvuodenlupauksia ja puntaroi elämänsä mennyttä ja tulevaa. Tähän sopii mainiosti pohdinnan apuvälineeksi Kansanvalistusseuran toissa vuonna kokoama antologia. Kirjana kämmenellä minulla on tänään Anneli Kajannon toimittama teos Elämän muutos – omakohtaisia kertomuksia. 

Elämänkulkuteorioissa kuvataan elämää väistämättä muuttuvana ja kehittyvänä ilmiönä. Ihmisen elämänkulku etenee kriisien ja erilaisten avainkohtien kautta, kohti uusia kehitystehtäviä ja toivottavasti kohti kypsymistä ja oman elämänsä jonkinlaista ymmärtämistä. Kehitys on monisuuntaista ja siinä nivoutuvat yhteen niin biologiset kuin sosiaaliset ja kasvatukseen liittyvät tekijät, ja siinä on mukana myös filosofisia ulottuvuuksia. Arkisesti puhutaan usein myös kolmenkympin, neljänkympin, viidenkympin jne. kriiseistä. 

Elämänkulkuaan voi jokainen itse yrittää hahmottaa tarinoiden kautta – kirjoittamalla ja pohtimalla elämänsä tärkeitä käänteitä. Elämän muutos –teos koostuukin näistä tavallisten ihmisten omakohtaisista kertomuksista. Kansanvalistusseura, OK-opintokeskus ja Oriveden opisto järjestivät Elämänmuutos-kirjoituskilpailun, jonka sadosta kirja on koottu. Teoksessa on 44 kirjoittajaa eri puolilta Suomea. Muutostarinat on ryhmitelty yleispiirteisiin teemoihin: Ihmisen ääni, rakkaus, menetys, luopuminen, sopeutuminen, selviäminen, löytäminen, valinta. Jo teemojen nimistä näkyy kriisien moniulotteinen luonne. Kirjoitukset avaavat erilaisia tapauksia värikkäästi ja uskottavasti.  

Elämän muutos –antologia on varsin monipuolinen kooste muutoksista ja niihin suhtautumisesta. Vaikka elämänmuutos voi olla joskus tietoista ja harkittua, kriisit ovat usein odottamattomia, ne tulevat suunnittelematta. Ja mikä tärkeintä, ne johtavat johonkin uuteen ihmiselämässä. On uusi tilanne uusilla resursseilla, sillä mikä on jäänyt jäljelle, tai mikä on tullut lisäksi, uusissa muodoissa. Muutoksessa on mahdollisuus. 

Tämä teos sopii mielestäni mainiosti kaikille omaa tai läheistensä elämää puntaroiville. Yksityinen on yleistä, meillä kaikilla on tämäntapaisia muutoksia ja tarvetta niihin. Teos voi toimia kuvastimena ja ideoiden antajana, kuten myös lohduttajana vaikeissa elämäntilanteissa. 

Yllättävää kyllä, löysin teoksesta yhden tuttavanikin, kirjailijan. Kamppailu harvinaisen syövän kanssa oli vienyt jotain mutta antanut tavallaan tilalle uutta, mahdollisuuksia ja voimia. 

”Olen aina erilainen. Se nainen, jolla oli syöpä silmässä. Se jolla on lasisilmä. Kaikki olemme erilaisia, jokainen tavallaan. Aika vähällä olen päässyt. Muista epäkohdista kuulen kyllä, silmästä saan palautetta aika vähän. Työssä jouduin esiintymään ja pakotin itseni siihen. Esillä olo ei ole enää kauheaa, mutta paljon työtä esiintymispelon voittaminen on vaatinut. … Minulla on ihan hyvä elämä ja elämään kuuluu jatkuva muutos. Selviän niistä kyllä.”

Kirjana kämmenellä tänään oli Anneli Kajannon toimittama antologia Elämän muutos – omakohtaisia kertomuksia. 



Biisinä soi: Matti Johannes Koivu: Vain elämää (s. Emil Retee) 


c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 2.1.2012