lauantai 19. joulukuuta 2015

Kirjan vuosi päättyy, mutta kirjallisuus jatkuu

Kansallinen kirjan vuosi alkaa olla lopussa. Vuoden kuluessa on ollut valtava määrä tapahtumia eri puolilla maata. Kirja on saanut ansaitsemaansa huomiota. Lukemisen tärkeyttä ja merkitystä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille kuten myös sivistykselle on päästy korostamaan. Kirjailijan asema tosin ei ole parantunut. 





Tilastokeskuksen uudet tilastot ovat mielenkiintoisia, kun ajatellaan kirjan tulevaisuutta. Näyttäisi että kirjallisuus menee yhä voimakkaammin digitaaliseen suuntaan. Myynti myös painottuu kirjakauppojen ohella nettiin ja marketteihin. Suomen Kustannusyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Laiho toteaa, että digitaalisen kirjan yleistymistä edesauttaa muun muassa hallitusohjelma joka ajaa digitalisaatiota kouluun. Eli lapset käyttävät sähköisiä materiaaleja oppimisessa. Arvonlisäveron alenemisen todennäköinen toteutuminen myös antaa uudenlaisen sykäyksen kirjojen myyntiin, samoin kuin se että kaikki kirjastot alkavat vuoden 2017 loppuun mennessä lainata sähköisiä kirjoja, Laiho analysoi. 
     Tilastojen valossa kirjojen myyntiosuudet vuodesta 2004 vuoteen 2014 ovat muuttuneet niin, että kirjakauppojen osuus on laskenut 41 prosentista 33 prosenttiin, tavaratalojen ja markettien myyntiosuus on noussut 10 prosentista 23 prosenttiin, kirjakerhojen osuus on kutistunut 10 prosentista neljään prosenttiin. Uudet Kirjat -kirjakerho sulautui tänä syksynä Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon.
     Painettujen kirjojen määrä on laskenut vuoden 2004 10200 kirjasta 8200 kirjaan vuonna 2014. Sähköisten julkaisujen osuus kaikista julkaistuista kustannetuista teoksista on kasvanut vaivaisesta 8 prosentista vuonna 2004 jo 33 prosenttiin vuonna 2014. 
     Aika moni meistä varmasti lukee jo kirjallisuutta tabletilla ja lukulaitteella. Nuorisolle se on itsestäänselvyys. Liputan silti aina painetun kirjan puolesta. Se tuoksu, se tuntuma, se rapina, se kahina, se käyttöliittymä, ne lukumuistot, ne seikkailut alkaen koulurepusta täynnä kirjoja. 

Kari Tahvanainen

Pääkirjoitus, Rovinssi-lehti nro 4/2015