sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Adoptoi kirja

Kolumni








Adoptoi kirja


Kirjalla on oma elämänkaarensa, lapsuudesta vanhuuteen. Luojan päästähän kirja on alun perin syntynyt, kirjailijan. Monien kirjahyllyjen, katsekontaktien ja käsien kautta kirja tulee viimein tiensä päähän. Tai ei sentään, vielä on toivoa jäljellä. 
     Toivon olemassaolon näkee konkreettisesti, kun katselee kirjaston poistettavia kirjoja. Ne ovat tulleet ensimmäisen elämänsä tienpäähän. Kirjastosta voi ostaa kirjoja muutamalla lantilla. Kirjanvaihtopisteeseen voi viedä omia kirjojaan ja ottaa tilalle uutta luettavaa. Löytyy yllättäviä aarteita, tai vähintäänkin nostalgiaa. 
     Useat kirjat lähtevät vielä kiertämään uusissa käsissä. Saavat vanhuudessaan arvoisensa paikan muiden kirjojen joukossa. Niiden seurassa voi nauraa, hihitellä, itkeä, yhä uudelleen. Tarinat eivät kuole. 
     Kirjaa pitäisi kohdella vähän kuin Suomen lippua. Vaikka se kiertää monien käsien kautta, päätyköön se lopulta siististi kansistaan riisuttuna paperinkeräykseen. Älköön sitä heitettäkö raviojaan tai kaatopaikalle. Sen paperille painetaan parhaimmillaan uusi kirja. Seuraava kirjasukupolvi käsissämme alkaa uuden kierron. 
     
Olen seurannut Joensuun pääkirjaston varastossa kirjojen viimeistä matkaa roskalaatikkoon. Kirjojen kartonkikannet pojat repivät siististi toiseen laatikkoon. Paperinkeräykseen menevää kirjallisuutta seutukirjaston kirjastoista kuuluu kertyvän jopa laatikollinen päivässä. 
     Siinä vaiheessa tulen pelastamaan kirjoja. Olemme nimittäin sopineet kirjastoväen kanssa, että kirjailijayhdistys Ukrille voidaan ottaa kirjoja kierrätykseen. Otamme tällä hetkellä talteen lähinnä runoutta, elämänkertoja, romaaneja ja dekkareita. Osa niistä päätyy toimitilastamme Arttelista innokkaiden ukrilaisten käsiin. Kutsumme tätä Adoptoi kirja –projektiksi. 

Vuonna 2008 perustimme yhdessä The LittleBigMusicin kanssa ensimmäisen kirjanvaihtopisteen juuri avatulle Ohvanan kulttuuritalolle Hammaslahteen. Ensimmäiset kirjat raahasin sinne Juuan kirjaston poistovarastosta. Vaihtopiste on nykyisin entistäkin ehompi, se täyttää koko eteisen. Hammaslahtelaiset kirkonkylää myöten ja kirjailija Eeva Tikkaa myöten tuovat sinne kirjoja. Ja Ukri toimittaa seutukirjastolta pelastettuja kirjoja. 
     Talon isäntä Samuli Moilanen kertoi minulle äskettäin hauskan tarinan. Ikääntynyt yliopistoihminen oli musikaalimatkallaan hihkunut innosta, kun oli löytänyt hyllystä vanhan sosiologian tenttikirjan. ”Saanko minä ihan oikeasti ottaa tämän?” Kyllä vain! Tästä kirjanvaihtopisteestä kun saa ottaa luettavaa mukaansa vaikkapa konsertti- tai teatterireissulla. 

Ukri voisi laajentaakin tätä kirjojen pelastamistoimintaa. Otamme vastaan poistokirjoja lukijoilta ja yhteisöiltä. Vastaavasti voisimme lahjoittaa niitä vaikkapa kylätaloille ja hoitokoteihin. Kaikkialle sinne, missä kirjoja ei muuten välttämättä olisi tarpeeksi. Tämä ei edes vaikuta uusien kirjojen markkinoihin, joita ammattilaisina haluamme tietenkin edistää. 
     Kirjoista voi lopuksi tehdä myös taidetta. Taidetta kirjoista –hakusanalla netistä löytyy sisustusvinkkejä mm. kirjataulujen ja –veistosten tekemiseen. Kuten myös ITE-taiteen luomiseen. 



Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja ja kirjailija 




Karjalan Heili 28.1.2017