maanantai 18. helmikuuta 2019

Sotilaiden lapsia

Teos ilmestyy Kalevalan päivänä 2019
Kustantajana Kirjokansi

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kohtaamisia Tumpin kanssa - Tuomo Tormulaisen muistolle





Kansalaisaktivisti ja vanha ystäväni ja työtoverini Tuomo Tormulainen menehtyi sairauteen 17. tammikuuta 2019 Kontiolahdessa.

Välähdyksiä, tuntemuksia vuosikymmenten varrelta, elämänkulussamme. Tuomo Tormulaisen hahmo, ääni, eleet, sanat, ne ovat mielen pohjalla ja sieltä niitä tällaisella hetkellä yrittää hetkeksi pinnalle nostaa.

Tuomoa muisteltiin muistelutilaisuudessa Jakokosken Tähtikalliolla pakkaslauantaina 2. helmikuuta.

Tuomo oli joviaali oman tiensä kulkija, sivistynyt mietiskelijä, luonteeltaankin psykologi.


Kuva: Kari Tahvanainen


Kohtasimme ensimmäistä kertaa joskus 1970-luvun loppuvuosina Joensuussa nuorisojärjestössä, joka oli nimeltään Karjalan Sosialistinen Nuorisoliitto KSNL. Olin mm. järjestön piirisihteerinä kaksi vuotta 1980-luvun alussa. KSNL:n ja SKDL:n riennoissa sitten oltiin pitkän aikaa parantamassa maailmaa. Loputtomasti kokouksia ja suunnitelmia.

Kontiorannan varuskunnan pihalla vastaan saapasteli ajatuksissaan syksyllä 1980 tuttu mies. Tuomo eli Tumppi. Jälkeenpäin laskeskelin että hän oli käyttänyt kaikki mahdolliset lykkäysvuodet ennen kuin tuli inttiin.

Parikymmentä vuotta vierähti sittemmin Joensuun yliopiston psykologian laitoksen piirissä. Meillä oli unohtumaton tutkimustiimi 80-luvulla muutaman tutkimusprojektin merkeissä. Akateemisten urien tutkimusprojekti oli niistä suurin ja pitkäaikaisin. Tumppi oli tutkimusamanuenssina, Raimo Jaakkola, vanha kunnon Kola, tutkimusassistenttina, Liisa Häyrynen tutkijana, Y.-P. Häyrynen professorina projektin johdossa, minä tutkimussihteerinä ja atk-miehenä. Olihan siinä vuosien varrella muutakin porukkaa kuten Leena Sievänen-Pääkkönen. Työtä puurrettiin joskus vuorokaudet ympäriinsä kun raportoinnin aika oli edessä. Hyvässä hengessä, jota Tumppikin oli persoonallaan luomassa. Minulle Tuomo on ollut mentori akateemiseen maailmaan. Kiitos siitä.

Jostain 80-luvun lopulta jäi mieleen yksi anekdootti. Ilomantsissa oli kai menossa jokin ympäristökamppailu Hattuvaara-liikkeen jälkimainingeissa. Kuulin että Tumppia oli varoitettu, että amanuenssi Tormulainen ei sitten mene työaikana sinne Hattuvaaraan. Varmaan maaherra tai vastaava oli ollut yhteydessä yliopiston hallintovirastoon. Mene tiedä, mutta sopii hyvin Tumpin luonnekuvaan.

Siinä sivussa tehtiin yhtenä kesänä, varmaan se oli 1986, muuttokuormaa Kontiolahden kirkonkylältä Romolle. Olin muuttomiehenä ja taisinpa maalata Romolla muutaman seinänkin. Antin kanssa työnneltiin pikku-Ainoa vaunuissa mäkeä ylös ja alas sinä kesänä.

Sittemmin Tuomon tie vei yhä enemmän kansalaistoiminnan ja luonnonsuojelun pariin. Sielläkin kohtasimme. Jakokosken uraanikaivoksen vastainen liike jäi mieleen tapahtumineen. Sitä Tumppi oli organisoimassa ja ideoimassa.


I

Sie poimit polkumme varrelta reppuun iltateet
lähivaaralla kukkuu käki vai kaakanako liet 
västäräkiksi aika raskas olisin, minä jupisen
pomppien kiveltä kivelle piiloista puroa pitkin
niitä näitä korkeille kallioille kanssasi kalkatan
keväänä solisevassa Kolvananuurossa

Uurteisella otsalla äiti maa leipäsi on
pelastus maan päällä, pyhä toimitus, äiti maa
uunituoreen ruisleivän halkeamia me vaelletaan

Mie otan kiinni kuusenjuuresta ja kömmin kallioseinää
kyynel vuotaa käsilleni, pihkasi vanha naavatassu
koverrettu koto kuivassa rungossasi rappu A 
kotitalo käpytikan, terävähampaisen nakertajan


II

Jospa löytäisimme täältä uuden Astuvansalmen
kalliomaalaukset, sen tien takaisin kivikaudelle
Saisin silittää maatunutta pääkalloasi
lajitoveri, tarttua kädestä sinua yli ajan
kotoluolasi suulla siellä
- kuuletkos, onko ne samat linnut?

Seesam aukene! Seesam aukene! 
korkealla kalliolla kurkottaa aurinkoon aukko
aika puoliintuu illalla, kauniisti kuin uraani syvemmällä
missä on sen koti

- Kari Tahvanainen: Kosmoskynällä. Kustannuskynnys, 2009


Olen allerginen kissoille, mutta kun olen kissaihminen, lupauduinpa kerran hoitamaan Tormulaisten kissoja kokonaisen viikon ajan Romolla, kun porukat olivat pioneerileirillä. Itse asiassa se oli leppoisa viikko eivätkä kissat isossa talossa aiheuttaneet allergiaa.

Muistattekos, kirjoitin siitä runon. Tämän runon merkeissä haluan jättää jäähyväiset Tumpille.

Mikään ei ole lopullista, muistoissa me elämme ikuisesti.


Kuinka paljon kertoa voi tyhjä talo
kun poissa ovat asukkaansa

jokaisessa lattialaudassa
joka tuolilla ja hattuhyllyllä silti
läsnä
se käden kosketus, silmän valinta

eloaan odottavan tähtitaivaan alla uusikuu
ja nämä hiljaisuuden päivät tyhjässä talossa
kun me elämme kissanelämää kolmistaan

ne jahtaavat öisin suurissa metsissään
ja minä näen vain laiskaa unta

kuinka ikävöiden odottaa vanha talo
pentuettaan palaavaksi maailmalta

sierettyneiden jalkapohjien kiiruita
mietteisiä hyväilyjä
kuluneella puuihollaan

kun nukumme pois yöt
tässä pesässä
ihan kohta

tulisivat


- Kari Tahvanainen: Passionhedelmä. Noljakan hirviporukka, 1996



Kari Tahvanainen 2.2.2019