Jokisapen salaisuus

Kolumni

Aika moni on kuullut parin viime vuosikymmenen kuluessa sanan Jokisappi. Se on kaikunut radioaalloilla illansuussa viikosta ja vuodesta toiseen. Kysehän on pohjoiskarjalaisesta kirjallisuusohjelmasta, joka pyörii Iskelmä Rex –radiokanavalla. Ohjelmaa tuottaa Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri.

     Aika moni on meiltä kysellyt, mitä se jokisappi oikein tarkoittaa. Jokea ja sappea jotain, mutta mitä. Onkin aika paljastaa jokisapen salaisuus. Sitä varten on palattava vuoteen 1998, jolloin Joensuun kaupunki täytti 150 vuotta.

     Näissä merkeissä, juhlavuonna, ilmestyi Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin viidestoista antologia Jokisappi. Ukrihan on julkaissut antologioita vuodesta 1956 lähtien aina muutaman vuoden välein. Jokisappi-antologian toimitti silloinen Ukrin puheenjohtaja Pasi Hirvonen.

Tämä Jokisappi-antologia on värikäs satasivuinen teos, runoa ja proosaa. Kirjoittajia on parikymmentä, mukana tuon ajan vanhoja ja uusia ukrilaisia, maakunnan kirjailijoita ja aktiivisia kirjoittajia. Onpa mukana nyt jo edesmennyt suuruus, kirjailija Seppo Lappalainenkin. Kirjahan löytyy edelleen maakunnan kirjastoista.

     Kirjan kansi on tyyliltään jotenkin tuttua tekoa. Varsinkin jos olet istunut aikoinaan ravintola Wanhassa Jokelassa tai nykyisin Sointulassa. Seinällä on iso maalaus Jokelan salin puolelta, ne valkoliinaiset pöydät ja piano, peiliseinä ja pylväät. Sen kuten Jokisappi-antologian varsin abstraktin kannenkin on tehnyt kuvataiteilija Merita Koskimies, ja hän myös runoilee tässä teoksessa.

      Kirja jakaantuu viiteen osastoon. Joensuu 150 vuotta, Terveisiä metsästä, Arjen supernova, Sinä teet railoja minuun ja Oksasta itsesi elämän puuhun. Kirjoittajat muun muassa runoilevat juhlivalle Joensuulle, pohtivat kirjoittamisen merkitystä ja ihmissuhteita.

      

Löydänpä Jokisapesta itsenikin. Kirjoitin siihen juhlarunon Joensuulle: Kulmillas Joensuu.

Käyvät isä, poika / ja purskuttava ahven mäntymetsässään / ja kädetön, kengätön on äiti / kuivuneella lähteellään // tähyävät länteen / paljaat jalat ikuisuuden graniitissa / soittaa tuohitorvi äänetöntä lauluaan // Herää kaupunki pieni! // lakita naisesi hiirenkorvilla / vanno valasi tuohitorville valkolakki // ja käy kusella hämärän aamuyössä / palatsinnurkalla pojan kanssa     
     Runoilija Ilpo Kortelainen puolestaan sanailee runoilijan elämästä: 

On öin / kuun manna / ja tähtien sappi: / lisälehtiä saa / runomappi. // Runoja kirjoitin / kansion turvoksiin, / kun menin aika ajoin / hurmoksiin. / Välillä nousi päähän / ylevää mietettä / ei kaikki ollut / arjen harmaata / ajatuslietettä.

Tästä runosäkeestä muodostui lopulta sapen ympärille ja Joensuun, joen kaupungin, juhlavuoteen sopiva nimi: Jokisappi.

     Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelmakin sai sitten myöhemmin nimekseen Jokisappi. Alkuvuosina, vuodesta 1996 kirjallisuusohjelma oli pyörinyt nimellä Mie tulikärpänen. Sekin nimi muuten löytyy kirjailijayhdistys Ukrin antologiasarjasta.

     Meillä kirjailijoilla on sana hallussa ja syntyy arvoituksellisia riimittelyjä, lahjamme suomen kielelle.

Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Jokisappi-kirjallisuusohjelman vastaava toimittaja

www.radiorex.fi

Karjalan Heili 24.4.2019

Elähän sie hötkyile! - Omakustantamisesta Kai Vakkurin hengessä

Elähän sie hötkyile!  

- Omakustantamisesta Kai Vakkurin hengessä

Filosofian maisteri, monipuolinen tietokirjailija Kai Vakkuri kuoli maaliskuussa Helsingissä. Hänen tuotantonsa käsittää yli kuusikymmentä teosta, tietokirjojen ohessa muutaman romaaninkin, esimerkiksi Mannerheim ja saksalainen suudelma.

   
Juha Vakkuri on kirjoittanut mainion oppaan omakustantajalle. Omakustantajan käsikirja on ilmestynyt jo 2005, mutta sen opit ovat edelleen ajankohtaisia. Digitaalisuus ja sähköinen tiedottaminen ja markkinointi ovat vahvistuneet kirjan ilmestymisen jälkeen.
     Otetaan tässä esille muutamia ajatuksia Kai Vakkurin Omakustantajan käsikirjasta. Omasta mielestäni omakustanteen tekemisen mottona voisi olla ”Elähän sie hötkyile!”
     Oman kirjan tekeminen alkaa ideasta. On palava tarve saada oman luovan työn tuote muiden luettavaksi. Ennen kuin kirja on lukijan käsissä, välissä on monivaiheinen prosessi, jossa apuvoimiakin tarvitaan.
     On syytä muistaa, että kansien väliin laitettu paperinippu ei ole vielä kirja. Kirja on tarina, sisältö, se ratkaisee. Hyvä juttu on pantava hyvin esille, niin kielellisesti kuin rakenteellisestikin.
   
”Omakustantajan tulee mahdollisuuksiensa mukaan käyttää sellaisten ammatti-ihmisten apua kuin kielestä ja kirjallisuudesta perillä oleva kustannustoimittaja ja ammattitaitoinen graafikko ovat.” – Kai Vakkuri

Apuvoimia kannattaa käyttää. Kirjailija itse tulee sokeaksi omalle tekstilleen. Siksi esimerkiksi arvostelupalvelut tarjoavat asiantuntevaa apua tekstin viimeistelyyn. Puhumattakaan siitä, että taittaja se vasta kirjalle ilmettä antaakin. Kirjahan on myös esine, graafinen ulkoasu avaa kirjan lukijalle, viekoittelee häntä lukemaan sen.
     Taittamisen yhteydessä on oltava selvillä ISBN-numero. Se on kirjan sosiaaliturvatunnus, rekisterinumero, jolla se voidaan saada kirjastojen ja kirjakauppojen kokoelmiin. Tunnuksen saa netissä ilmaiseksi Suomen ISBN-keskuksesta.
     Painotarjouksia kannattaa kysellä useammasta painotalosta. Nykyisin eletään digiaikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kirjasta voi ottaa pienenkin painoksen kerrallaan, kappalehinta säilyy silti samana.
     Markkinointi on omakustantajan omalla vastuulla, mutta siihenkin löytyy apua. Kirjavälitys on kirjojen tukkukauppa, joka välittää kirjoja kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Nettikirjakaupat ovat nykyisin korvaamaton myyntikanava. Suoramyyntikin on edelleen toimiva tapa myydä omaa teostaan.
     Pohjois-Karjalassa on hyvä muistaa, että Pohjois-Karjalan maakuntakirjasto ostaa vähintäänkin yhden kappaleen jokaisten pohjoiskarjalaisen kirjoittajan teost maakuntakokoelmaan. Usein ostetaan lainattavaksi useita kappaleita.
     Omakustannekirjaa miettiessä on syytä selailla valmiita kirjoja. Katsella kuinka ne on toteutettu ja miltä ne tuntuvat, asettua lukijan asemaan.
     Omalla kustannuksella julkaisemisen juuret ovat kaukana historiassa. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivikin julkaisi omakustanteena runokokoelmansa Kanervala. Ja meidän oma värtsiläläinen kirjailija Otto Rummukainen julkaisi koko tuotantonsa omalla kustannuksella. Hän eli yli satavuotiaaksi ja oli viimeisiin vuosiinsa saakka tuttu näky polkupyörineen turuilla ja toreilla myymässä kirjojaan.

Pohjois-Karjalassa on järjestetty omakustanneiltoja vuosittain jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Tapahtuma on osoittanut tarpeellisuutensa. Aina kaivataan tietoa omakustantamisesta ja tilaisuuksia kertoa uusista teoksistaan. Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Uri tarjoaa niitä omakustanneilloissaan.


Kari Tahvanainen
Iskelmä Rex 8.4.2019