lauantai 1. marraskuuta 2008

Suomi on taivas - Finland is Heaven

Joensuussa oli Halloweenin aikaan 31.10. sangen erikoinen ensi-ilta. Amerikkalaisen kirjailijan Donna Sallin näytelmä Kivistön tila/Rock Farm sai maailmanensi-iltansa Pakkahuoneella. Asialla oli Teatteri Fiasko. Olin mukana ensi-illassa.

Näytelmä kertoo yhdestä illasta Kivistön maatilalla Michiganissa Yhdysvalloissa. Amerikansuomalainen perhe, lapset ovat tulleet käymään kotipaikalla, on syksyinen ilta vähän ennen kiitospäivää marraskuussa. Saunailta, ulkona tuivertaa lumimyrsky. Paikalla on kuusi viisasta naista ja pikkupoika. Äiti, tämän sisko, tyttäriä, miniä. Keskustelut kaartelevat niin muistoissa kuin poissaolevissa miehissä. Jännitystä näytelmään tuo se, että rakkaat miehet ovat autoilemassa jossain tuolla ulkona lumimyrskyn keskellä. Tulevatko he turvallisesti kotiin?


Naiset muistelevat vanhojen valokuvien, kirjeiden ja korttien kuin muistikuvienkin kautta perheen menneisyyttä ja juuria. Aikaa jolloin oli muutettu Suomesta Amerikkaan. Suomi ja suomalaisuus ovat liikuttavasti esillä muistoissa ja perinteissä. Sauna, tuo pyhä paikka, on talon kellarikerroksessa, mutta muistoissa on myös savusauna. Käärmeetkin tykkäävät savusaunasta, mikä eräässä hersyvän hauskassa perheen perinnetarinassa tulee esille. Naiset löytävät lämpimässä saunanlauteilla köllöttelevän käärmeen ja päättävät pitää hauskaa miestensä kustannuksella. Antavat näiden mennä saunaan kaikessa rauhassa - ja mitä sitten tapahtuukaan. Näytelmässä loihditaan muistoista myös kesäinen, juhannuksen tuoksuinen ja valoinen saunailta saunasta kertovine lauluineen, runoineen.


Kivistön tilassa on mukana ripaus Niskavuoren naisia, olisiko se sitä vahvojen naisten perinnettä. Mukana on myös Kalevalaa; naiset vertailevat miehiään Kalevalan sankareihin. Kuka on Ilmarinen, kuka Väinämöinen, kuka naisista taas Pohjan akka. (Siitä mieleen nousee tietenkin Johanna Sinisalon räväkkä Kalevalan siirto tulevaisuuden scifiksi romaanissaan Sankarit.)


Suomi on taivas. Finland is Heaven. Amerikansuomalainen kirjailija on saanut luotua oman perheensä historiasta ammentaen hyvän kuvauksen suomalaisista vieraassa maassa. Kaukaisuus kultaa muistot. Suomi on muistojen ja historioiden kautta kuvattavissa yhdellä sanalla, taivas. Juuret nostetaan arvoonsa kun ollaan kaukana toisella mantereella. Näytelmää katsellessa mielessäni risteilivät myös suomalaisten perustamat ihanneyhteisöt eri puolilla maailmaa. Jonkinlainen todellinen yhteisöllisyys. Lähin ihanteellisten luoma yhteisö ei olekaan kovin kaukana Suurilta Järviltä. Sehän on ollut Kanadan Vancouverissa, Sointula, British Columbia.


Kantaesityksessä oli läsnä myös itse kirjailija, Donna Salli Minnesotasta. Amerikkalais-suomalainen ensi-iltayleisö sai melkoisen kokemuksen muistoihinsa, kun kirjailija kukitettiin yhdessä teatteriväen kanssa. Tuire Hindikka ohjasi kukitusta suomeksi ja amerikaksi yhtä suvereenisti kuin ohjasi näytelmänkin. Näyttelijöissä vetosi heidän rauhallisen ammattimainen otteensa. Kuinkahan kauan porukka onkaan ollut kasassa, en edes muista. Fiaskolaiset tuntien voi lyödä veikkaa, että yhteistyö amerikansuomalaisen kulttuurin kanssa jatkuu.


Donna Salli luennoi edellisiltana Carelicumissa amerikansuomalaisen sukunsa vaiheista ja suomalaisten elämästä Yhdysvalloissa. Minnesota vaikuttaa pikku-Suomelta, niin samankaltaista sen luonto on, puhumattakaan suuresta suomalaisesta siirtolaisyhteisöstä tapahtumineen ja harrastuksineen. Sauna tuntuu olevan joka paikassa.


Ripaus Amerikkaa, suomalaisuutta vierailla mailla. Harvinaista ja hyvää, että olemme saaneet näytelmän Pohjois-Karjalaan.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Lokkivihkon perimmäinen olemus

Lokkivihko on perua niin kaukaa kuin voin muistaa. Niitä oli kotona, tai jos ei ollut, niin ostin tai tein itse. Kirjoitin. Piirsin. Liimasin kuvia ja juttuja lehdistä. Nykyisin ovat blogit sun muut nettihihhuloinnit muotia. Mutta kunnon lokkivihkoa ei mikään voita. Lokkivihkoon on hyvä kirjoitella kaikenlaista, lokikirjablogissa.