perjantai 30. huhtikuuta 2021

Älä koske perhosen siipiin - Uuno Kailas

 Kirja-arvio


Marija Vantti

Älä koske perhosen siipiin

Uuno Kailaan elämä ja kuolema

Aviador, 2021, 208 s. 




Oman elämänsä orpo 

Marija Vantin uunituore elämäkerta, Älä koske perhosen siipiin. Uuno Kailaan elämä ja kuolema, runoilija Uuno Kailaasta (1901 - 1933) pysäytti. Neljä lasta kuoli heti synnyttyään perheeseen, vain Uuno pääsi aloittamaan elämänsä ihmisenä. Äitikin kuolee Uunon synnyttyä. Mikä eksistentiaalinen tyhjiö, kauhu ja ahdistus. 

Marija Vantti, historioitsija ja kirjailija, on lähestynyt Uuno Kailasta tästä näkökulmasta - kuinka Uuno itse jaksoi elämässään. Välillä Vantti tulee lähelle Uunon elämää, kaksi orpoa, kirjailija kertoo myös omasta historiastaan luovutettuna lapsena, ja kahdesta isästään. 

Historioitsija taustoittaa romaanin lopussa ammattimaisesti koko Uuno Kailaan elämän, mitä hänestä on kirjoitettu ja mitä hänestä tiedetään. Mielestäni harvinaisen kypsä elämäkerta romaanin muodossa. 

Pitipä lukea tämän elämäkerran ohessa Uuno Kailasta itseään. Uuno Kailas. Runoja (1932). Ja runokirjan välistä löysin Helsingin Sanomien jutun vuodelta 2018. (Kuoleva runoilija ja tyttö. Jussi Lehmusvesi, HS 19.5.2018) Viimeinen kuva Uuno Kailaasta. 




Maaliskuu 1923, Gourdonin kylä Provencen vuoristossa. Viimeinen kuva Uuno Kailaasta. Hänen seurassaan ovat Asta ja Aino Launis. Asta Schuwer Launis asuu Helsingin Sanomien mukaan Pariisissa. Kuva: Armas Launis


Herkkyys ja homoseksuaalisuus yhdistettynä eksistentiaaliseen kauhuun. Kolmas kuolemaan johtava tekijä oli keuhkotuberkuloosi. Kailas suomensi Edith Södergranin tuotantoa ruotsista. He kumpikin menehtyivät tuberkuloosiin. 

Todellista tulenkantajien historiaa. Vaikkakin Kailas erosi Tulenkantajat-ryhmästä. Mutta hänestä itsestään tuli tulenkantaja.


Kari Tahvanainen

vappuna 2021


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Ilmastostonmuutoksen hätäkelloja romaanissa

 Kirja-arvio

 

 Risto Isomäki

Vedenpaisumuksen lapset

Into, 2020, 418 s.

 

 Ilmastonmuutoksen hätäkelloja romaanissa



Tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä romaani ilmastonmuutoksen aikaan. Ekologinen trilleri. Kaksi tsunamia, toinen 6600-luvulla eKr ja toinen näinä aikoina Grönlannissa. Ihmiset ja ihmiskunta luonnonvoimien armoilla.

     Mitä jos pohjoisnavan jäätikkö sulaa ja valuu peruskallion päältä mereen? Peruskallio nousee puristuksesta ja tulee maanjäristyksiä. Jäämassojen syöksy mereen synnyttää suunnattoman tsunamin, joka tuhoaa voimalat mantereiden rannikoilta. Ensin tulee pieni jääkausi ja sen jälkeen polttava kuumuus, ihmiskunnasta ei paljon jäisi jäljelle.

     Yhtenä taustajuonteena kulkee vedenpaisumuksen lasten oma alkuperä. Onko ihmislaji kasvanut aikoinaan osan kehitystään vedessä. Yhäkin osa lapsista syntyy kädet ja jalat yhteen liittyneinä räpylöiden kautta. Se on lääketieteellistä tietoa. Vesi-ihminen, yksi kehitysvaiheemme vai jotain enemmän? Sitäkin romaani herättää ajattelemaan. Yksi päähenkilöistä on vesi-ihminen.

     Risto Isomäki yhdistelee hyvin tutkimustietoa keksittyyn tarinaansa. Sarasvatin hiekkaa (Otava, 2006) on eräänlainen rinnakkaisteos tälle mainiolle romaanille.

  

Kari Tahvanainen

pääsiäisenä 2021