torstai 26. maaliskuuta 2015

Kaupallinen radio susirajalla - Joensuussa





Suomen kaupallisen radion historiasta on hyvä siirtyä tänne Joensuuhun ja konkreettisesti Iskelmä Rex –radiokanavan historiaan. Alkuvuonna olemme Jokisapessa esitelleet ohjelmamme tekijöitä. Nyt on tullut aika tuoda esille myös radioaseman pyörittäjien aatoksia. Kysyimme tässä talvella Ukrin lehteen Ukkoseen kommenttia sekä radion pitkäaikaiselta vetäjältä Seppo Mustoselta että myös nykyiseltä toimitusjohtajalta Liina Matveiselta. 
     Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrihan on ollut radioaalloilla nyt yhtämittaisesti jo 19 vuotta ja oli sitäkin ennen eetterissä Radio Jokisen Pakistaan-kirjallisuusohjelman muodossa.  

Paikallisradiomiehenä vuodesta 1988 lähtien toiminut Seppo Mustonen kertoi kirjallisuudesta paikallisradiossa. 

”Paikallisen kulttuurin merkitys oli Suomessa vahvasti esillä, kun Yleisradion monopolia ryhdyttiin murtamaan 1980-luvun alussa.  Paikallisradioliiton ensimmäinen puheenjohtaja oli Jaakko Numminen, opetusministeriön kansliapäällikkö ja Maaseudun sivistysliiton puheenjohtaja. Kulttuuriväen odotukset olivat ehkä turhankin suuret, sillä kuuntelijat halusivat paikallisradioilta toki muutakin kuin paikallisen kulttuurielämän esittelyä.
     Joensuussa vuonna 1988 aloittanut Radio Jokinen ja sittemmin Radio Rex sekä Iskelmä Rex ovat pitäneet paikallista kulttuuria kuitenkin esillä vaikka toiminnan painopiste on ollutkin paikallisuutisissa ja lähetysajasta suurimman osan on saanut kevyt musiikki.  Vuosina 2001-2002 toiminut Radio Joensuu, sittemmin Iskelmä Joensuu (2006 saakka) sekä Oi  fm (2007-2014) ovat myös jossain määrin tarjonneet kirjallisuutta käsitteleviä ohjelmia. Radio Joensuulla oli ohjelmasarja Kirjahylly, jota toimitti Minna Kaipainen.
     Pohjois-Karjalan kirjailijoiden ääni on kirjaimellisesti kuulunut paikallisradiosta sen alkuajoista lähtien. Kirjailijayhdistys Ukrin oma ohjelma Mie Tulikärpänen ja sittemmin Jokisappi on radion vanhimpia ohjelmia. Se on ollut yhteistyöohjelma, jossa radio on antanut ohjelma-ajan ja teknisen tuen ja yhdistys on vastannut sisällöistä.  Näin on toimittu tavallaan lähiradion periaatteella eikä rahalla ole ollut roolia. 
     Yksityinen radioyhtiö joutuu koko ajan tarkkailemaan kustannuksiaan ja suuritöisiin kulttuurisatsauksiin on vaikea löytää perusteluja.  Yhdessä kirjailijoiden yhdistyksen kanssa on kuitenkin pystytty tarjoamaan paikallinen väylä tekijöiltä kuuntelijoille.” 



Iskelmä Rexin nykyinen toimitusjohtaja Liina Matveinen, paikallisradioyrittäjä jo toisessa polvessa, kirjoitti Ukrin lehteen paikallisradiotoiminnan nykyajasta. 

”Paikallisradioita ei enää ole, on vain ketjuja ja listahittikanavia ilman mitään tekemistä alueensa elämän kanssa. Ei ole eka kerta, kun minulle, muutaman vuoden paikallisradioyrittäjän toimineelle näin väitetään. Mitä on paikallisuus radioissa? Paikallisuutisia, paikallista musiikkia, paikallisia toimittajia ja myyjiä tuottamassa paikallisista asioista sisältöä? Muuta mitä? 
     Oy Najaros Ab omistaa kahden paikallisen radiokanavan toimiluvat: Iskelmä Rex ja Oi fm:n taajuuksilla vuoden vaihteessa aloittanut Radio City Joensuu. Kummallekin kanavalle tehdään paikallista sisältöä Joensuun toimituksessa. Toki lähetysvirrasta iso osa koostuu musiikista ja muualta tulevasta ns. valtakunnallisesta lähetyksestä, mutta edelleen Pohjois-Karjalassa tehdään moneen muuhun paikallisradioon verrattuna vahvaa maakunnallista sisältöä. 
     Talouden realiteetit asettavat rajat toimituksen koolle. Yksityinen radioyhtiö elää vain ja ainoastaan myymällään mainosajalla. Toimintaa on jouduttu miettimään monesti uudelleen. Ilman kuuntelijoita ei ole mainostajia ja tämä pitää paikallisen, kaupallisen kanavan toimituksen ja johdon hereillä. Joensuulainen toimituksemme on pieni: kaksi toimittajaa, joista toinen on koulutusvaiheessa ja kaksi avustajaa, joista toinen on pitkän linjan konkari. Lisäksi osallistun itse toimitustöihin molemmilla kanavilla ollen vastuussa aamu-uutisista. Joka päivä toimitus kokoontuu miettimään päivän kulkua ja aiheita jotka koskettavat kuuntelijoitamme. 
     Pyrimme olemaan ajan tasalla, mielellään muita edellä ja samalla haasteena ovat aikataulut sekä lähetyksen rajoitteet. Uutissähkeen on oltava lyhyt ja selkeä ja päivän jutun on oltava lähetyskunnossa muutamassa tunnissa. Toimitus painaa töitä todella ripeällä aikataululla eikä juttuja pantata tai tehdä varastoon vaan tilanteet ovat aina tuoreita. Radio elää tässä hetkessä, sillä huomenna on printin vuoro. Mediana printti ja radio eroavat toisistaan lähes kuin päivä ja yö. Tämän olen huomannut istuessani Suomen historian ensimmäisenä kaupallisen radion edustajana Julkisen sanan neuvostossa. Asiat joita on nettiin ja printtiin helppo/helpohko korjata, ei monasti onnistu radiossa. Live-lähetystä ei takaisin saa.  Siksi faktojen on oltava kohdillaan ekalla kierroksella. 
     Paikallisena radiona pitkän historian omaava Iskelmä Rex on juuri juttuni alussa mainitun listan mukainen: seitsemänä päivänä viikossa, lähes kellon ympäri meillä on Joensuussa toimiva uutistoimitus. Soitamme jokaisessa lähetyksessämme paikallista musiikkia, toimitukselliset paikallisjutut tehdään paikallisesti paikallisista asioista ja myyjät tuntevat asiakkaansa henkilökohtaisesti. 
     Rexillä kuullaan myös paikallisten radioaktiivien tuottamaa ohjelmaa: Jokisappi, Kyläradio, Tuulan Tuutti... Viikonloppuisin Rexin lähetys tehdään kokonaan omin voimin ja Joensuusta käsin, vaikka viranomaislupa edellyttää vain arkipäiviin paikallista sisältöä. 
     En oikein tiedä kuinka tämän paikallisempia voisimme olla? Voin ylpeänä todeta, että ainakin Pohjois-Karjalassa paikallisradio on kuuntelijoidensa rakastama ja tekijöidensä ylpeyden aihe. 
     Näin siis Iskelmä Rexin toimitusjohtaja ja kaikille tuttu radioääni Liina Matveinen – ja ennen häntä myös toinen tunnettu radioääni Seppo Mustonen. 
     Jatkamme Jokisapen historian ympäriltä vielä tulevissakin lähetyksissämme. Luvassa on muun muassa otteita ensimmäisistä lähetyksistämme syksyllä 1996. Iskelmä Rex o täyttänyt jo 25 vuotta ja Jokisappi täyttää kaksikymmentä vuotta ensi vuonna, joka sattuu olemaan myös Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin 60-vuotisjuhlavuosi. 


Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex  23.3.2015




Merirosvoradioista leirinuotiolle - kaupallisen radion taival Suomessa


Pentti Kemppainen
Radio kuuluu kaikille
Kaupallisen radion historia Suomessa 
416 s., Into, 2015


”On marraskuun toinen päivä 1984. Seppo Sisättöä MTV:ssään närästää. Sakari Kiurua YLE:ssä vaivaa ummetus. Kaarle Nordenstreng Tampereen tiedotusopin laitoksella tuntee huimausta. Osmo A. Wiio Helsingissä kaatoi aamulla hermostuksissaan kahvin tietokoneensa näppäimistölle. Martti Sinerma Paikallisradioliitossa haroo hiuksiaan: hilsettä. Ja Väinö J. Nurmimaa Sanoma Oy:ssä pyytää sihteeriään tuomaan kuumemittarin. – Tänään he kaikki voivat nii-in huonosti. He ovat saaneet VIHIÄ, että Helsingin Porkkalankadulla, matalassa vaaleansinisessä varastorakennuksessa, kadunpuoleisessa huoneessa, pestään jo lattiaa. Pestään lattiaa, läträtään maalia seiniin ja nostellaan huonekaluja. Jos kaikki olisikin siinä… Mutta he sanovat sitä RADIO CITYKSI.” 

Tuleva kansanedustaja ja ministeri, presidenttiehdokas Pekka Haavisto Suomi-lehdessä marraskuussa 1984 

Tämä lainaus ja lukematon määrä muita mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy upouudesta kaupallisen radion historiasta. Kirjana kämmenellä on tänään Pentti Kemppaisen teos Radio kuuluu kaikille. Kaupallisen radion historia Suomessa. 
     Voisi sanoa lyhyesti, että kaikki alkoi radioamatöörien rakentelusta ja sittemmin merirosvoradioista, päätyen monen kädenväännön jälkeen laajaan ja monipuoliseen kaupallisten radioasemien verkostoon, josta löytyy niin paikallisia kuin valtakunnallisiakin ulottuvuuksia. Tänään maassamme toimii noin viisikymmentä kaupallista radiokanavaa. 
     Maailman ensimmäinen kaupallisen radion lähetys oli 2. marraskuuta 1920 Yhdysvalloissa. Suomen osalta historiikki alkaa vuodesta 1923, jolloin perustettiin paikallisia radioyhdistyksiä, muun muassa Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistys Helsingissä. Radioamatöörit olivat innolla mukana toiminnassa. 1926 perustettu Suomen Yleisradio tuli kuitenkin pian monopoliksi radioaalloilla. Euroopasta silti kantautui jo 1930-luvulla kaupallisen radion ääni keskiaalloilla: Radio Luxembourg ja Radio Normandie. 
     Kaupallinen sähköinen joukkoviestintä on Kemppaisen mukaan kehittynyt ratkaisevimmin 1960- ja 1980-luvuilla. Sodan jälkeistä aikaa leimasi uuden kaupallisen nuorisokulttuurin synty ja rokkenrollin tulo. Merirosvoradiot kuten Radio Nord lähettivät kansainvälisiltä vesiltä ohjelmaa Pohjolaankin. Olipa vuonna 1961 toiminnassa suomalainenkin merirosvoradio, Radio Polar. Vuonna 1957 syntyi Mainostelevisio, MTV, joka haaveili ennen pitkää myös kaupallisesta radiotoiminnasta. 
     Kädenvääntö eduskunnan ja hallituksen kanssa oli pioneerikaudella kovaa ennen kuin 1983 perustettiin Suomen Paikallisradioliitto ja 1985 valtioneuvosto myönsi 22 radiolle ensimmäiset kokeiluluvat. Radio Lakeus Nivalassa oli maamme ensimmäinen kaupallinen radioasema; eetteriin se tuli lauantaina 27.4.1985. Sittemmin radioita on syntynyt ja kuollut, toiminta on ketjuuntunut ja on tullut brändejä. Kenttä on monipuolistunut myös aatteellisten radioiden kuten Radio Dein suuntaan, ja myös paikallisuus on pysynyt mukana radiotoiminnassa. 
     Elämä kaupallisessa radiossa on ollut melkein kolme vuosikymmentä yhtä viisivuotisodotusta - kunnes vuonna 2012 kuului monta helpotuksen huokausta: toimilupakausi pidentyi kahdeksaan vuoteen ja toimilupaehtoja nykyaikaistettiin. Tänä vuonna kaupallinen radiotoiminta Suomessa täyttä 30 vuotta. Vuoden alussa lainsäädännössä on astunut voimaan myös tietoyhteiskuntakaari, johon on koottu keskeiset sähköistä viestintää koskevat säädökset. 
     Kaupallinen radio elää tai kuolee mainostuloillaan. Erityisesti 1990-luvun lamakausi koetteli radioalaa, kunnes 2000-luvulla liikevaihto on noussut tuplaten. 2014 maassamme oli 12 valtakunnallista ja osavaltakunnallista asemaa sekä yli 60 alueellista ja paikallista radioverkkoa, joista suurin osa kuuluu radioketjuihin. Kaupallisen radiotoiminnan työllistävä vaikutus on noin 500 henkilötyövuotta. 
     Pentti Kemppaisen mukaan radiosta on tullut moderni leirinuotio. Kemppainen itse aloitti jo 1960-luvulla Nuorten radiossa ja oli sittemmin muun muassa Radiomafian ohjelmapäällikkönä. Myöhemmin hän on väitellyt tohtoriksi radioiden kehityksestä ja kirjoittanut kirjoja radiosta. Radio kuuluu kaikille –teos on neljäsatasivuinen järkäle, havainnollinen, värikäs, selkeä ja mielenkiintoinen lähdeteos. Lukemiskokemus oli sikälikin jännä, että kirjan sivuilta ja kuvituksesta tuli mieleen monta unohtumatonta hetkeä lapsuudesta ja nuoruudesta. Uskon että niin käy jokaiselle tämän kirjan lukeneelle suomalaiselle. Radio on osa elämäämme. Kirjana kämmenellä oli tänään Kaupallisen radion historia Suomessa. 


Biisi: Bill Haley & Big Comets: (We´re Gonna) Rock Around The Clock. (s. Bill Haley)



Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 23.3.2015 






maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ukri radioaalloilla - jo 19 vuotta





Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on ollut radioaalloilla nyt yhtämittaisesti jo 19 vuotta. Sitä ennenkin ukrilaiset ovat pyörittäneet radio-ohjelmaa paikallisradiossa. 

     Kirjallisuusohjelma on innostuneiden tekijöiden ja hyvän yhteistyön tulosta. Uskoisin että Jokisappi on lunastanut paikkansa Iskelmä Rexin kirjallisuusohjelmana, joka tavoittaa tuhansia kuulijoita ympäri maakuntaa ja nykyisin nettiradion välityksellä ympäri maailmaa. 
     Rex on EU:n itäisin yksityinen radioasema ja se kuuluu käytännössä koko Pohjois-Karjalan alueella. Rexin edeltäjä Radio Jokinen oli yksityisen radiotoiminnan pioneeri Pohjois-Karjalassa. Se perustettiin 1988, heti kun yksityinen radiotoiminta maassamme tuli mahdolliseksi. Radio Jokisessa Pakistaan-kirjallisuusohjelmaa veti tuolloinen kirjallisuuden läänintaiteilija Jouko Lehtonen.
     Vuonna 1996 aloimme Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin toimesta tuottaa Radio Rexiin omaa kirjallisuusohjelmaa. Aluksi se oli nimeltään Mie tulikärpänen, sittemmin Jokisappi. Kummalliset nimensä ohjelma on saanut Ukrin antologioista. Nuori insinööri ja runoilija Jukka Riikonen ja allekirjoittanut aloittivat ääni väristen syksyllä 1996 Jokisapen pyörittämisen (ensimmäisen lähetyksen nauhoitus on visusti tallessa). Siitä lähtien ohjelmaa ovat pyörittäneet lisäkseni mm. Ville Viinikainen, Marko Rinne, Kirsi Komulainen (ent. Härkönen) ja Henkka Leppänen. 


Tiistaiaamuna 12.3.2013 kello 9.28 oli juhlallinen hetki Iskelmä Rex -radioasemalla Joensuussa. Oli kulunut tasan 25 vuotta siitä, kun Radio Jokisen kutsu kiiri eetteriin - yksityinen radio-toiminta oli alkanut myös Joensuussa. Vuonna 2013 vielä vastaavana toimittajana toiminut Seppo Mustonen oikealla ja yksi perustajista, toimittaja Keimo Lehtiniemi vasemmalla. Pöydällä haastattelunauhureita - c-kasetista digiaikaan. - Kuva: Kari Tahvanainen 




Iskelmä Rexiä vetää nykyisin toimitusjohtajana Liina Matveinen (vasemmalla) – radioyrittäjä jo toisessa polvessa.Kuvassa keskellä toimittaja Tuula Turunen, Tuulan tuutti -ohjelman toimittaja. – Kuva: Kari Tahvanainen


     Olen muutamaa välivuotta lukuun ottamatta ollut toimittamassa ohjelmaa – ja pikku hiljaa päätynyt ohjelman vastaavaksi toimittajaksi. Jokisappi tulee syyskuusta toukokuuhun joka toinen maanantai-ilta livenä ja väliviikoilla uusintana. Puolen tunnin ohjelma-aika on osoittautunut riittäväksi ja sopivaksi – tiivistäminen kannattaa aina. Välillä ohjelmamme oli jopa tunnin mittainen. Vakio-osuuksina ohjelmassa on viime vuosina ollut toimittaja Vuokko Juurisojan Uutis-Vuokko -pakinaosuus ja Viljo Ahjopalon ja Mari Voutilaisen lastenkirja-arvostelut -osuus sekä Kirjana kämmenellä -kirja-arvostelut, joita itse toimitan. 
     Yhteistyö radioaseman henkilökunnan kanssa on sujunut mitä mainioimmin kautta vuosien. Oppia on saatu, mutta samalla on ollut vapaus tehdä omanlaistaan paikallisohjelmaa. Rex on ollut käytännössä alkuvuosien työpaikkana useimmilla YLE Pohjois-Karjalan nuoremmilla toimittajilla, kuten myös monilla ympäri Suomea toimivilla radioäänillä, joten samalla olemme solmineet yhteyksiä laajaan asiantuntevaan radiotoimittajakenttään. Ohjelman tekijöiltä radiotyö edellyttää pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hyvää äänenkäyttöä. 
     Ohjelmamme uusiutuu jatkuvasti. Tekijäkaarti elää, uusia haastateltavia löytyy, tunnareita sävelletään, uusista kirjoista ja kirjailijoista iloitaan. Pitkään on puhuttu minikuunnelmien tekemisestä. Odotan mielenkiinnolla hetkeä, jolloin saamme minikuunnelmia Jokisappeen. Vaikkapa monologeina. 

Kari Tahvanainen
Jokisapen vastaava toimittaja 


PS. 


Jokisappi


Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelma. Kirjaesittelyjä, haastatteluja, kirjallisuusuutisia meiltä ja muualta. Jokisappi tulee joka maanantaisin klo 17.30, syyskuusta toukokuuhun. 
Parittomina viikkoina ohjelma tulee livenä ja parillisina viikkoina uusintana. 
Ohjelman tuottaa Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ja vastaavana toimittajana on kirjailija Kari Tahvanainen.  
Tietoa uusista kirjoista, kirjallisuusuutisia ja vinkkejä voi lähettää toimittajalle (kartsa.tahvanainen@gmail.com) tai Iskelmä Rexin toimitukseen.

Iskelmä Rex
Joensuu 92,8 MHz • Nurmes 101,0 MHz • Outokumpu 101,7 MHz • Kitee 102,2 MHz • Juuka 103,3 MHz • Lieksa 92,0MHz





* * * 

Jokisapen tekijöitä – Viljo ja Mari 






Jokisapen Kirja-arvostelut -osuudessa esitellään lähinnä lastenkirjoja, mutta myös tietokirjoja ja oppaita. Osuutta ovat tehneet vuodesta 2010 lähtien poika ja äiti, Viljo Ahjopalo (10 vuotta) ja Mari Voutilainen. Uusi kirja-arvosteluosuus tulee Jokisapessa joka kolmas viikko. Itse asiassa samasta perheestä tuli aiempikin junioriosuuden vetäjä, Viljon sisko Roosa Piiparinen, joka teki vuoteen 2010 saakka parin vuoden ajan Roosa, Miiro. -ohjelmaosuuksia yhdessä outokumpulaisen Miiro Paanasen kanssa. 

Miltäs on tuntunut tehdä tällaista ohjelmaa?
Viljo: - Ihan hyvältä. 
Mari: - No ei se hirveän työläältä ole tuntunut, mutta kivalta kyllä. 

Mitenkäs te teette kirja-arvostelut? 
Mari: - Me luetaan iltaisin ennen nukkumaan menoa. Se on rauhoittumisrituaalikin. Kirja-arvostelut tehdään yleensä kirjoista, joita on iltaisin lueskeltu. Me ollaan aika laiskoja lukijoita, luetaan kirjaa monena iltana, hitaastikin. Hitaasti hyvä tulee, eihän meillä ole mihinkään kiire. 
Viljo: - Ei niin. Kun me luetaan, aina sivun lopussa vähän mietitään asioita siitä kirjasta. 
Mari: - Satukirjoja, lastenkirjallisuutta luetaan paljon, mutta myös faktakirjallisuutta. Viljo tykkää hirveästi keksinnöistä ja tieteellisistä kirjoista. Mereen, veteen ja purjehdukseen liittyviä kirjoja luemme satujen lisäksi. 

Viljo, sinulla on kädessäsi Naomi Jamesin kirja Meren kutsu. Mistä se kertoo? 
- Siinä kerrotaan tyypeistä, jotka kilpailevat Atlantin ylityksestä. Yksi souti, toinen yritti purjehtia, mutta sitten löydettiinkin vene, mutta ukko oli kadonnut. 
Mari: - Löysimme kirjan kirjaston poistomyynnistä. Tässä kirjassa on hurjia kertomuksia merenylityksistä. Ja hyvin pitkän matkan purjehduksista, jotka eivät ole aina päättyneet hyvin. Kirjassa on myös paljon kuvia jotka tukevat näitä jännittäviä tarinoita. 
Viljo: - Jännittävä ja hyvä minusta oli tarina, jossa kolme miestä kilpaili, kuka soutaa nopeimmin Atlantin yli. Aika hurjaa se on ollut. Yksin keskellä Atlantia pienellä soutuveneellä. 

Tuleeko mieleen suosikkikirjoja vuosien varrelta? 
Viljo: - Vaikea muistaa, kun tulee niin paljon koko ajan uusia kirjoja luettavaksi.  Tatu ja Patu ulkona. 
Mari: - Minulla mielikirjallisuutta, johon palaan, ovat Tove Janssonin muumikirjat. Esimerkiksi Muumipappa ja meri on sellainen kirja, että keväisin veneen vesillelaskun aikaan se kuuluu vuodenaikaan. Ja joka kerta minä löydän siitä uusia sävyjä ja näkökulmia. Työssä joutuu lukemaan ja tuottamaan paljon asiatekstiä, siksi tykkään lukea itselleni satuja. 

Muumit eivät koskaan vanhene. Niitä on kirjoitettu 1940-luvulta lähtien. 
Mari: - Kyllä, ja erityisen ilahduttavaa on se, että perhe on hassu ja hauska. Se on yhtä perhettä, vaikka kaikki eivät ole biologisesti toisilleen sukua, mutta ovat toisilleen perheenjäseniä. Se on kiva. 

Viljo, olet säveltänyt Kirja-arvosteluihin äskettäin ihan oman tunnarin. 
- Sain ukulelen joululahjaksi ja rupesin soittamaan. Löysin säveliä ja kokosin niitä yhteen. Ja sitten yhtäkkiä keksin tunnarin. 

Mitähän kirjoja saamme vielä kuulla kevätkaudella radiossa? 
Viljo: - Yksi on Koko kaupungin Vinski. 
Mari: - Viljo on lukenut sitä koululäksynä. Se on hauska tarina. Emme tee hirveän suunnitelmallisesti näitä arvosteluja, että kauhean aikaisin päätettäisiin mistä kirjasta tehdään arvostelu. Yleensä ne kirjat vain jostain putkahtavat. 
Viljo: - Yleensä kirjastosta lainataan kivalta kuulostava kirja ja sitten luetaan se ja päätetään että tehdään kirja-arvostelu. 
Mari: - Tosin meidän kirjahyllyssämmekin on paljon lukemattomia kirjoja. Just naurettiin Viljon kanssa yhtenä päivänä, että meillä on hyllyssä todellakin lukemattomia kirjoja, lukemattomia ja lukemattomia. Monet kirjat ovat kauniita ja niitä on kiva pitää kädessä. Kirjassa on monta puolta, moni kirja on esteettisesti kaunis, kansi tai paperi voi tuntua kivalta sormenpäissä. Monesti etenkin vanhoissa kirjoissa on hyvä tuoksu. 
Viljo: - Yleensä pitkään kosteassa olleet kirjat eivät kyllä tuoksu hyvälle. 
Mari: - Tämä Meren kutsu –kirja tuoksuu itse asiassa meidän veneeltämme. Meillä on kesällä kirjasto veneessäkin. Veneessä on kiva lukea ja on aikaakin yleensä ihan eri tavalla lukea. Vesi- ja meriaiheisia kirjoja ollaan kerätty. 
Viljo: - Itse asiassa tämä tuoksuu vähän öljyltä ja pölyiseltä. Veneeseen ollaan kerätty esimerkiksi Pienen kipparin käsikirja, erilaisia solmukirjoja, Meren kutsu, Muumipappa ja meri.  
Mari: - Ja Peppi aikoo merille. 


Kuvassa: 
Ranska – suomi –sanakirja, 1914
Jorden rundt. Ruotsinkielinen kuvitettu matkakirja. 1898 


Viljon omassa kirjahyllyssä on parin metrin verran kirjallisuutta. Satukirjoja, tietokirjoja. Klassikkosatuja kuten Jaakko ja pavunvarsi, Prinsessa Ruusunen, Pinokkio. Guinnesin ennätyskirjoja. Autokirjoja. Tiedekirjoja. Jopa aapinen. 
Viljo: - Viimeksi olen lukenut tästä Tatu ja Patu syömään –kirjan. 

Löydämme kotikirjastosta pari hyvin vanhaa kirjaa. Toteamme että niissä on aivan oma vanhan kirjan tuoksunsa, ulkoasusta puhumattakaan. 


Kari Tahvanainen
(Haastattelu on esitetty Jokisapessa 9.3.2015) 




* * *


Jokisapen tekijöitä - Uutis-Vuokko 



Vuokko Juurisoja ja Kari Tahvanainen (oik.) Outopia-tapahtuman kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuudessa Outokummussa kesällä 2014. Kuvassa myös kilpailun arvosteluraadin jäsen, runoilija Raino Harinen. - Kuva: Anja Karhapää 


Toimittaja Vuokko Juurisoja on tehnyt Uutis-Vuokko –osuuksia Jokisappeen parin vuoden ajan. Hänen uudet pakinansa tulevat ohjelmassa joka kolmas viikko. 

Sinulla on takana lehdistöura?
- Niin on, ja myös radioura, joten en minä mikkiä pelkää. Joskus nuoruudessa kun olin Yleisradion radioselostajakurssilla, sain arvion, että ”sinulla on sopiva radioääni”. 

Sinulla on aika teräviä suomen kieleen ja historiaan liittyviä pakina-aiheita.
- Ensinnäkin minulla oli suomen kieli pääaineena maisterin tutkinnossa , ja kielenhuolto siinä. Siksipä minusta on tullut myös haukkuva kielikoira –skällande språkhund. Puutun aina esimerkiksi toimittajien ja muiden sanankäyttäjien kirjoitusvirheisiin, kömpelyyksiin ja vääriin lauserakenteisiin. 

Kommenttejasi olemme saaneet seurata myös melkeinpä kuukausittain Karjalaisen mielipidepalstalla. 
- Aina silloin kun lehdessä kirjoitetaan väärin, minulla sappi kiehahtaa ja ryhdyn kirjoittamaan vastinetta. 

Olet myös runoilija. Sinulta ilmestyi viime vuonna uusi runokokoelma. 
- Nyt on sitten ollut suvantovaihetta sen jälkeen. Ei ole tullut runoja ollenkaan enkä tiedä tuleekokaan. Runot ovat sellaisia, että niitä ei varsinaisesti tehdä eikä suunnitella. Ne tulevat jos ovat tullakseen ja sillä siisti. 

Mitähän aiheita kevätkaudella vielä kuulemme Uutis-Vuokko –pakinoissasi Jokisapessa? 
- En ole suunnitellut vielä, mutta yleensä niiden pitäisi olla vähän ajankohtaisia, vuodenkiertoon  tai tapahtumiin liittyviä. Siitä sitten lähden ja tongin, etsin esimerkiksi vanhoja sanoja, mistä joku ilmaisu tai sana tulee. Siihen keksin sitten lisäksi. Kun suksista kirjoitin, keksin siihen selvittää, mistä sivakka-nimitys tulee.  Sieltähän ne vanhoista tietoteoksista löytyvät, tällaisetkin selitykset. 


Kari Tahvanainen
(Haastattelu on esitetty Jokisapessa 23.2.2015)




Juttukokonaisuus on ilmestynyt Ukkonen-lehdessä nro 1/2015. Ukkonen on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin lehti