sunnuntai 26. joulukuuta 2021

Rokki-Joensuuta opiskelijatarinasta rytmimusiikin paikallishistoriikkiin

Kirja-arvio

 

Rokki-Joensuuta opiskelijatarinasta rytmimusiikin historiikkiin - ja vähän muutakin 

 

Hannu Tikkanen

Musta Ryssä ja Sininen Enkeli

Kirjokansi, 2021, 279 s.

 

 


Musta ryssä ja sininen enkeli ovat tunnetusti juomasekoituksia. Mutta Hannu Heavy Tikkasen romaanissa ne ovat muutakin: nuorten lempinimiä toisilleen. Eletään 1970-luvun alkua Joensuussa. Helsinkiläinen opiskelijapoika Vesa on tullut korkeakouluun opiskelemaan opettajaksi. Musiikkikaupungin imu vie opintojen ohessa vauhdilla perustamaan uusia bändejä, soittelemaan seurojentaloilla ja tanssilavoilla ympäri maakuntaa. Ja Joensuuhun perustetaan 1970 eräs erittäin merkittävä yhdistys, jota omin silmin pääsee todistamaan kirjan päähenkilö Vesa. Joensuun Popmuusikot ry, joka rupeaa heti aluksi puuhaamaan Ilosaareen rokkifestaria. Loppuhan onkin jo legendaarista rokki-Joensuun historiaa tähän päivään ja hamaan tulevaisuuteen saakka.  

Samaan aikaan korkeakoululla kuohuu. Taistolaisuus, äärivasemmistolaisuus, on voimissaan. Tosin korkeakoulun vaaleissa sen kannatus ei oikein tahdo nousta. Vesa löytää korkeakoululta myös tyttöystävän, Sinisen Enkelin. 1970-luvun opiskelijaelämä pikkukaupungissa herää eloon tässä romaanissa. Ikään kuin aikalaiskertoja olisi äänessä. Ja niinhän onkin. Tuttuja vilahtelee kirjan sivuilla, vaikka nimet ovatkin fiktiivisiä.

Kirjan kerronta on sen verran hidasta ja tasaista, että lukijalta kyllä vaaditaan hiukan kärsivällisyyttä. Sivujakin kun on peräti 279.

 

* * *

 

Hannu ”Heavy” Tikkanen

Rytmejä susirajalta. Joensuulaiset rytmimusiikin pioneerit

Omakustanne, 2020, 160 s.

 

 


Musta Ryssä ja Sininen Enkeli vievät ajatukset myös toiseen Hannu Heavy Tikkasen kirjoittamaan kirjaan. Vuonna 2020 ilmestyi tietoteos Rytmejä susirajalta. Joensuulaiset rytmimusiikin pioneerit. Siinä mennään lähes sadan vuoden taa, jolloin jazzin pioneereja alkoi löytyä Joensuustakin. Historiaa valaistaan teoksessa lukuisten artikkelien kautta. Osa näistä jutuista on ilmestynyt sanomalehti Karjalaisen artikkelisarjassakin. Ansiokas teos kerta kaikkiaan.

  

* * *

 Tästä taas mieleen tulevat aiemmat aiheesta kirjoitetut teokset.

 


Vuonna 1991 ilmestyi juhlajulkaisu Ilosaarirock 20 vuotta!  Päätoimittajana oli Juha Leinonen. Laulurinteelle siirtyneen Rokin bändiesittelyjen lisäksi julkaisussa oli luettelo kaikista siihenastisista esiintyjistä ja muisteluksia Ilosaaresta aina 1940-luvulta lähtien. Kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä toivotti poppareille menestystä ja vakaata taloutta.

 


Rokin kolme vuosikymmentä. Ilosaarirockin juhlakirja 2001 onkin sitten jo tukeva satasivuinen elävä historiikki. Janne ”Rysky” Riiheläisen toimittama teos esittelee suuren määrän festivaalin tekijöitä ja vaikuttajia vuosikymmenten varrelta. Samoin äänessä on solisteja Jarkko Martikaista myöten. Festivaalin esiintyjät vuosittain on listattu säntillisesti.

 


Ilosaarirock. 40 vuotta tarinoita. Mustakantinen Olli Sorjosen toimittama teos ilmestyi 2011. Teos on siitä mielenkiintoinen ja erikoinen, että siinä keskitytään siihen olennaiseen, joka Ilosaarirockiin liittyy: muistoihin, tarinoihin, hetkiin, tärkeisiin fiiliksiin. Niistähän Ilosaarirockin legenda on syntynyt ja elää edelleen. Teoksessa edetään vuosi vuodelta ja vuosikymmenkatsauksin.

 


”Joensuun rokkisarjaan” kuuluu myös Hannu ”Heavy” Tikkasen toimittama Ilovaarirock. Beatles-sukupolvi populaarimusiikin pyörteissä. 2015 Ilovaarirock täytti 20 vuotta ja teos kokoaakin festarin historian. Lisäksi mennään joensuulaisen rokkikulttuurin juurille 1960-luvun alkuvuosiin asti. ”Joensuu on ollut yksi aktiivisimmista paikkakunnista Suomen rock-elämässä”, kuten toimittaja toteaa. Grand Old Rockers of Joensuu on kustantanut värikkään teoksen, jossa on mustavalkoinen kuvitus.

  

Kari Tahvanainen

26.12.2021 


perjantai 24. joulukuuta 2021

Titaniciakin isompi

                                                                                                          Kirja-arvio

 

Risto Isomäki

Atlantin kuningatar

Lauri Nurmi -trilleri

Into, 2021, 394 s.

 


Titaniciakin isompi

Risto Isomäen uusi scifi-romaani Atlantin kuningatar ilmestyi syksyllä 2021. Tällä kertaa liikkeellä ollaan uusien rakennusmateriaalien parissa ja ilmastonmuutosta vastaan Afrikassa. Aerogeeli on höyhenenkevyttä ja terästä kovempaa materiaalia. Siitäpäs rakennetaankin sitten viisi kilometriä pitkä laiva, Atlantin kuningatar, joka lähtee neitsytmatkalleen Golf-virran mukana kohti Afrikkaa. Laivan voimanlähteinä ovat heliumpurjeet ja propulsiomoottorit eli veden työntövoima. Entinen CIA-agentti Lauri ”Larry” Nurmi häärää laivan turvallisuuskonsulttina. Ja johan alkaa tapahtua, kun öljy-yhtiöt ja korruptoituneet hallinnot yrittävät tuhota laivan. 394 sivua jännitystä vie mukanaan.

Lauri Nurmi -sarjan aiemmat jännärit ovat Litium6, Haudattu uhka ja Jumalan pikkusormi.

Faktaa ja fiktiota, tulevaisuusfantasiaa, tai -dystopiaa. Vain mielikuvitus on rajana näissä Risto Isomäen scifi-romaaneissa. Luen niitä ennen kaikkea kaunokirjallisuutena, mutta aina on lomassa myös ajatuksia maailman tilasta ja teknisistä keksinnöistä. Vähän Jules Vernen tyyliin.

Sisältö

·         Prologi

·         Valkoisen miehen hauta

·         Pala jäätynyttä sinistä taivasta

·         Kujanjuoksu

·         Flash Crash

·         Muutamia jälkihuomautuksia

 

Linkki kustantajan sivuille: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/atlantin-kuningatar/




Kari Tahvanainen

23.12.2021

 

lauantai 11. joulukuuta 2021

Boriksen lapset - novelleja rajaseuduilta

Kirja-.arvio


Boriksen lapset. Novelleja

Maritta Lintunen

WSOY, 2021, 201 s. 


Boriksen lapset elää rajaseuduilla  




Maritta Lintusen uusi novellikokoelma Boriksen lapset on kyllä aika rajatapaus, itäiseen Suomeen ja rajan yli Venäjän puolellekin historiassa ulottuva teos.

Boriksen lapset -novelli vie Heimo Haiton lapsuuden ajan Viipuriin. Dmitri Hvorostovskin Kurjet-laulua kuunnellessa tulee aina kyyneleet silmiin. Niin novellisssakin, jossa kaksi naista, suomalainen ja venäläinen, itsevät laulun äärellä, se yhdistää heitä. Ja Edith Södergranin runoja lukiessakin sydän värähtää, niin Neljän tuulen portti -novellissakin, jossa liikutaan Edith Södergranin hengen maailmassa.

Savonia-palkintoehdokas 2021. Raati perusteli ehdokasvalintaan näin: "Yhdeksän elämänmakuista novellia, jotka vievät lukijan itärajan taakse menetettyyn Karjalaan etsimään omaa tai yhteistä menneisyyttä. Lintunen tarttuu rohkeasti rajan molemmin puolin vallitseviin ennakkoluuloihin. Yhtenä teemana on musiikin yhdistävä voima. Lintusen kieli on kuultavan kirkasta, osin humorististakin kuvausta. Parhaimmillaan hän saa kielensä sanat soimaan."


Kari Tahvanainen

11.12.2021