tiistai 11. toukokuuta 2021

Unohdettu kansa hyvin esillä Karjalaisen teemalehdessä

 


Karjalaiselta ilmestyi marraskuussa Historia-teemanumero evakoista. Samaa vahvaa historialinjaa jatkaa nyt uusi Historia-teemanumero SMP:n tarinasta, 1959 - 1995, ja joka jatkuu nykypäivään saakka.
Eino Poutianen, kansanedustaja ja puoluesihteeri oli vauhdikas ja omaleimainen mopomies täältä Pohjois-Karjalasta. 
Lehden on toimittanut Karjalan Heilin toimittajakonkari Aimo Salonen, jonka oma ja lapsuudenperheen historia sivuaa tiukasti Suomen Maaseudun Puolueen historiaa ja juuria. Kuten niin monen meistä. 

Kannattaa lukea. Lehti on myynnissä lehtipisteissä ja saatavilla digiversiona Karjalaisen nettisivuilta.



Kari Tahvanainen
10.5.2021 


maanantai 10. toukokuuta 2021

Margarita - Elämä ja aurinko

Kirja-arvio

Anni kytömäki

Margarita

Gummerus. 2020. 582 s.  




Vuonna 2020 Finlandia-palkittu Margarita on vahva romaani. Tunnen yhä surua niin Senniä itseään kuin Mikkoa, Aaroa ja pikku-Ottoa kohtaan. Voi tätä elämää. 

F.E. Sillanpään esikoisteos Elämä ja aurinko tuli mieleen vahvaa romaania lukiessa. Molemmissa ollaan nuoruudessa ja ruohonjuuritasolla. Naturalismia. Ja ihmisdraamaa. Sota oli siirtänyt Margaritassa nuoruutta toiveisiin. 

Sata vuotta alkaa olla aikaa välissä. Pienillä sanoilla sanoen: koskettavaa. Molemmat klassikot. 

Finlandia-palkinnon perusteet puhuvat puolestaan. 

Hannu Lintu kirjoittaa kirjeessään Anni Kytömäelle seuraavasti:

“Kirjan kieli viettelee mukaansa ja sen kerronta kannattelee lukijaansa värikkään jatkumonsa aalloilla. Kuvaat taitavasti paitsi sitä nollahetkeä, josta Suomen kasvu kohti modernia yhteiskuntaa alkoi, myös yksilön ponnisteluja tuon kasvun välillä järjettömissäkin käänteissä. Osoitat, että kaikki taistelut – niin sota kuin jälleenrakennuskin – aiheuttavat omat uhrinsa. Me lukijat tiedämme, että nuo ponnistelut paremman tulevaisuuden hyväksi jatkuvat edelleen.

Päähenkilösi Sennin poikkeuksellinen luonne, urheus, inhimillisyyden ja itsekkyyden yhdistelmä, sekä hänen luonnon ja ihmisten aktivoima mielikuvituksensa saavat lukijan pitämään häntä ystävänään. Kirjasi muistuttaa meitä siitä, että vakavimmat vammat eivät ole fyysisiä. Pahimmat vauriot kohdistuvat mieleen, ja sellaiset vaikuttavat sukupolvesta toiseen. Tästä luonto toimii hyvänä vertauskuvana.”

“Olen omistanut Margaritan maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Koen Finlandia-palkinnon osoittavan, että maailmassa on yhä tilaa monimuotoisuudelle eli ihmisluonteiden ja luonnon kirjolle”, Anni Kytömäki kertoo.


c. Kari Tahvanainen

9.5.2021 äitienpäivänä 

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Älä koske perhosen siipiin - Uuno Kailas

 Kirja-arvio


Marija Vantti

Älä koske perhosen siipiin

Uuno Kailaan elämä ja kuolema

Aviador, 2021, 208 s. 




Oman elämänsä orpo 

Marija Vantin uunituore elämäkerta, Älä koske perhosen siipiin. Uuno Kailaan elämä ja kuolema, runoilija Uuno Kailaasta (1901 - 1933) pysäytti. Neljä lasta kuoli heti synnyttyään perheeseen, vain Uuno pääsi aloittamaan elämänsä ihmisenä. Äitikin kuolee Uunon synnyttyä. Mikä eksistentiaalinen tyhjiö, kauhu ja ahdistus. 

Marija Vantti, historioitsija ja kirjailija, on lähestynyt Uuno Kailasta tästä näkökulmasta - kuinka Uuno itse jaksoi elämässään. Välillä Vantti tulee lähelle Uunon elämää, kaksi orpoa, kirjailija kertoo myös omasta historiastaan luovutettuna lapsena, ja kahdesta isästään. 

Historioitsija taustoittaa romaanin lopussa ammattimaisesti koko Uuno Kailaan elämän, mitä hänestä on kirjoitettu ja mitä hänestä tiedetään. Mielestäni harvinaisen kypsä elämäkerta romaanin muodossa. 

Pitipä lukea tämän elämäkerran ohessa Uuno Kailasta itseään. Uuno Kailas. Runoja (1932). Ja runokirjan välistä löysin Helsingin Sanomien jutun vuodelta 2018. (Kuoleva runoilija ja tyttö. Jussi Lehmusvesi, HS 19.5.2018) Viimeinen kuva Uuno Kailaasta. 




Maaliskuu 1923, Gourdonin kylä Provencen vuoristossa. Viimeinen kuva Uuno Kailaasta. Hänen seurassaan ovat Asta ja Aino Launis. Asta Schuwer Launis asuu Helsingin Sanomien mukaan Pariisissa. Kuva: Armas Launis


Herkkyys ja homoseksuaalisuus yhdistettynä eksistentiaaliseen kauhuun. Kolmas kuolemaan johtava tekijä oli keuhkotuberkuloosi. Kailas suomensi Edith Södergranin tuotantoa ruotsista. He kumpikin menehtyivät tuberkuloosiin. 

Todellista tulenkantajien historiaa. Vaikkakin Kailas erosi Tulenkantajat-ryhmästä. Mutta hänestä itsestään tuli tulenkantaja.


Kari Tahvanainen

vappuna 2021


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Ilmastostonmuutoksen hätäkelloja romaanissa

 Kirja-arvio

 

 Risto Isomäki

Vedenpaisumuksen lapset

Into, 2020, 418 s.

 

 Ilmastonmuutoksen hätäkelloja romaanissa



Tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä romaani ilmastonmuutoksen aikaan. Ekologinen trilleri. Kaksi tsunamia, toinen 6600-luvulla eKr ja toinen näinä aikoina Grönlannissa. Ihmiset ja ihmiskunta luonnonvoimien armoilla.

     Mitä jos pohjoisnavan jäätikkö sulaa ja valuu peruskallion päältä mereen? Peruskallio nousee puristuksesta ja tulee maanjäristyksiä. Jäämassojen syöksy mereen synnyttää suunnattoman tsunamin, joka tuhoaa voimalat mantereiden rannikoilta. Ensin tulee pieni jääkausi ja sen jälkeen polttava kuumuus, ihmiskunnasta ei paljon jäisi jäljelle.

     Yhtenä taustajuonteena kulkee vedenpaisumuksen lasten oma alkuperä. Onko ihmislaji kasvanut aikoinaan osan kehitystään vedessä. Yhäkin osa lapsista syntyy kädet ja jalat yhteen liittyneinä räpylöiden kautta. Se on lääketieteellistä tietoa. Vesi-ihminen, yksi kehitysvaiheemme vai jotain enemmän? Sitäkin romaani herättää ajattelemaan. Yksi päähenkilöistä on vesi-ihminen.

     Risto Isomäki yhdistelee hyvin tutkimustietoa keksittyyn tarinaansa. Sarasvatin hiekkaa (Otava, 2006) on eräänlainen rinnakkaisteos tälle mainiolle romaanille.

  

Kari Tahvanainen

pääsiäisenä 2021

 

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Huojua - lyhytproosaa Outokummusta

 

Kirja-arvio

 

Marjo Lanér

Huojua

Kirjokansi, 2020, 124 s.

 


Isoäidin isoisän istuttama mänty pihan perällä huojuu, kun mummin henki liihottaa ja pujahtaa puun sisään kuolinhetkellä. Huojua, sanan perusmuoto, kelpaa mainiosti kirjan nimeksikin. Taitavaa sanankäyttöä kelpaa lukea.

Neljäkymmentäyhdeksän parin sivun mittaista novellia ja tarinaa kattavat ihmiselämän lapsuudesta vanhuuteen. Suruineen, iloineen ja ikuisine toiveineen. Näkymät ovat usein koskettavia.

Outokumpulaisen Marjo Lanérin teos ilmestyi viime vuonna Kirjokannen kustantamana.

  

Kari Tahvanainen

15.3.2021

 

torstai 11. maaliskuuta 2021

En ole ehdokkaana kuntavaaleissa


Kuntavaaleissa Joensuussa on ehdokkaana Kari Tahvanainen. 
Se en ole minä vaan joku nimikaimoistani. 


torstai 18. helmikuuta 2021

Ikuiseen uneen

 

Levoton on virta ja vierivä laine,

meri yksin suuri ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.


Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

Nuku lehti helmassa laakson.


Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa päivän.


Eino Leino



Kuva: Miska Campos



Kuva: Jari Tahvanainen




Kuva: Kari Tahvanainen



Kuva: Kari Tahvanainen


Kuvaaaja tuntematon, ehkä setämme Yrjö Tahvanainen


Äitimme nukkui ikuiseen uneen. 

Sun kätees herra voimakkaan. Sotaveteraanin leski on siunattu ikuiseen uneen. Kuva on kenraali Ehrnroothin hautajaisista. Sopii meille.