maanantai 21. syyskuuta 2015

Maakunta tarvitsee onnenpyörää ja kirjallisuuden apostolia




Kulttuuritapahtumia järjestettäessä tarvitaan paitsi osaamista myös hyvää tuuria ja talkoolaisia. Rahoituksen kerääminen on aina epävarmaa. Olemme järjestäneet viitenä kesänä Outokummussa monitaiteellisen Outopia-tapahtuman. Monesti viimeiset strategiset kympit on kerätty pyörittämällä onnenpyörää. 
     Pohjois-Karjala tunnetaan runonlaulajien ja kirjoittajien maakuntana kalevalaisine perinteineen. Kirjallinen elämä on tuottanut aikojen saatossa paljon valtakunnallisesti tunnettuja kirjailijoita. Nykyisin Suomen Kirjailijaliiton jäsenistä 20 asuu Pohjois-Karjalassa ja vielä useampi on täältä lähtöisin. 
     Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrissa on 217 jäsentä, joista tuorein on näytelmäkirjailija Lauri Jänis. Ukri on yksi suurimmista kirjailijayhdistyksistä ja maan toiseksi vanhin, ensi syksynä 60-vuotias. Pohjoiskarjalaisilta tai täältä lähtöisin olevilta kirjailijoilta ilmestyy tänäkin vuonna noin 35 kustannettua teosta. Omakustanteitakin ilmestyy parikymmentä. 
     Kirjallisuuden edistämiseen ja ammattitaiteilijoiden toimintaedellytysten kehittämiseen keskittyvä läänintaiteilija on meillä melkoinen harvinaisuus. Edellisen kerran varsinainen kirjallisuuden läänintaiteilija täällä on ollut 1988 – 1995, kirjailija Jouko Lehtonen. 

Pohjois-Karjalaan tarvitaan kirjallisuuden läänintaiteilijaa. Kirjallisuuden ammatti- ja taiteenalan edistämisessä olisi juuri nyt paljon tehtävää. 
     Tällä viikolla kirjallisuus on näkyvästi esillä Joensuussa. Kaupungissa järjestetään toista kertaa kirjallisuusviikko, jolla erityisesti paikallinen kirjallisuus ja sanataide pääsevät esille. Viikko huipentuu Joensuun kirjallisuustapahtumaan, jonka teemana on Raha. Tapahtuma järjestetään jo 16. kertaa ja siitä on tullut valtakunnallisesti tunnettu keskusteleva taidetta ja tiedettä yhdistävä foorumi. Mainitsematta ei voi jättää myöskään Maruknoita, jotka kokoavat kirjallisuusväkeä Kiteelle joka toinen vuosi, jo vuodesta 1991. Tässä Joensuulla ja koko maakunnalla olisi mahdollisuus profiloitua edelleen kirjallisuuden maakuntana. 
     Kirjallisuustapahtumat ja –tilaisuudet luovat työmahdollisuuksia ammattikirjailijoille ja nostavat samalla kirjallisuuden asemaa, avaavat sitä suurelle yleisölle. Tärkeitä ovat myös kirjailijakiertueet kirjastoihin, kouluihin, turuille ja toreille, myös maakunnan ulkopuolelle. Samoin koulutustilaisuudet. 

Ammattitaiteilijoita ei synny tyhjästä. Ukrin 60-vuotinen historia osoittaa, että kirjalliset yhteisöt ovat tärkeitä kirjoittajille. Jostain sitä kannustusta ja ohjausta on saatava ja jossain toisia kirjoittajia tavattava. Myös kansalaisopistot, koulut ja vapaat kirjoittajaryhmät ovat tärkeitä. 
     Tie kirjailijaksi on ohdakkeinen mutta antoisa, vaikkakaan ei rahallisesti. Suomessa harva kirjailija elää vain kirjoillaan, työtä tehdään monella alalla. Työtilaisuuksien kehittämisessä ja verkostojen luomisessa eri taiteenalojen välille olisi läänintaiteilijalle työsarkaa. 
     Sanataide on noussut vuosikymmenessä aivan uudelle tasolle. Sanaratas-yhdistyksen toiminnan kautta monet lapset ja nuoret saavat ensimmäisen kosketuksen kirjoittamisen mahdollisuuksiin ja luovan tekstin lumoavaan maailmaan. 
     Maakunnassa olevien kirjallisuutta ja sanataidetta tekevien ja sitä edistävien tahojen yhteistyön kehittämiseen ja rakenteiden luomiseen tarvittaisiin tässä vaiheessa lääninkirjailijan ammattimaista osaamista. 
     Itsekin olen ollut organisoimassa ja toteuttamassa monia kirjallisuustapahtumia ja -projekteja maakunnassa. Usein on tuntunut että tämä on kuin mandalan tekemistä hiekkaan. Tuuli pyyhkii sen pian pois. Pysyvää jälkeä ei jää. 
     Tarvitsemme kirjallisuuden apostolia, lähettilästä, edistämään ammattialaamme maakunnassa ja kirkastamaan kirjallisuutemme kuvaa valtakunnallisesti – että täällä kasvaisi yhä uusia kirjailijoita. 
     Erityisesti Taiteen edistämiskeskuksen korkeimmalta johdolta odottaisin näkemyksellisyyttä kirjallisuuden edistämisen tukemiseksi Pohjois-Karjalassa. 


Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri


Karjalainen 16.9.2015, kolumni 


torstai 10. syyskuuta 2015

Uusi runokokoelmani on kaupoissa



Uusi teokseni on juuri ilmestynyt



Kari Tahvanainen: Ei haittaa

Runoilija menee metsään ja katsoo sieltä käsin ihmistä itsessään, ihmistä lajitovereissaan. Runoilija katsoo, kokee ja ihmettelee. Kirjaa ihmettelynsä sanoiksi.

Syntyy runoja, jotka tekevät tietoiseksi. Syntyy runoja, joiden kieleen lukijan on rauhaisaa hukuttautua.

Kari Tahvanainen luo runoillaan maailmalle mitan ja ihmiselle mittasuhteet yhtenä pienenpienenä luontokappaleena. 


Teos on myynnissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja Kirjokannen verkkokirjakaupassa ja muissa verkkokirjakaupoissa. HUOM. Suomalaiseen kirja on tulossa myyntiin lähipäivinä. 





keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Joensuun Lyseon lukion poikii – opinahjo täytti 150 vuotta



Joensuussa on nyt juhlittu oikein viikkokaupalla Lyseon lukion 150-vuotistaivalta. Teemana on ollut Koulutus kannattaa. Viikolla julkistettiin muhkea historiikki, avattiin juhlanäyttely Carelicumissa ja 4.9. juhlittiin yli 1400 osallistujan voimin Areenassa tätä arvokasta virstanpylvästä. Joensuun Lyseon lukio on Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen peruskoulu, perustettu jo vuonna 1865. 



Olin vanhan lukioni juhlaviikolla itsekin mukana ja monenlaista muistoa tuli mieleen. Lyseon lukiosta on tullut vuosikymmenten varrella muun muassa kuvataitelijoita ja kirjailijoita. Kuvataiteilijoiden tuotoksista onkin esillä Kunhan kuvittelin -näyttely Joensuun taidemuseon toisen kerroksen käytävällä. 



Lyseon lukion uusi historiikki on massiivinen teos. Historioitsija Alina Kuusiston kirjoittama Sivistystä sydämellä -teos painaa 1200 grammaa ja siinä on 470 sivua. Löytyypä teoksesta kahden kirjailijankin tarinaa. Kirjailija Antti Eronen kertoo tiestään IB-linjalta kirjailijaksi. 



Jännityskirjailija Tuomas Lius puolestaan muistelee lukiovuosiaan näin. 
”Ai se ensimmäinen käänteentekevä hetki, jolloin oivalsin asioiden muuttuneen? On toinen päiväni lukiolaisena. On äidinkielen tunti, istun turvallisesti takarivissä ja luonnostelen vihkooni supersankaria. Edessäni istuva tyttö kääntyy puoleeni ja kauhukseni näkee piirroksen. Valmistaudun ivalliseen ”mikä nörtti” –huudahdukseen, mutta sen sijaan tytön kasvoille leviää aurinkoinen hymy. Hän ihailee kuvaa ja pyytää minua piirtämään jotain hänelle. Tähän hetkeen tiivistyy se kokemus, mikä Lyseo tulee minulle olemaan kolmen lyhyen vuoden ajan: suvaitsevaisuutta, kannustavuutta, monipuolisuutta ja vapaamielisen henkevää ilmapiiriä. Nuo vuodet opettivat, että minun ei tarvitse koskaan hylätä lapsuutta sydämessäni.”

Voin allekirjoittaa Tuomas Liuksen kuvauksen. Lukio on jättänyt pysyvän valoisan jäljen, josta oli hyvä jatkaa yliopistokoulutuksen uralle. Ja siitä edelleen kirjailijaksi ja kulttuurin toteuttajaksi. 



Kari Tahvanainen 
Iskelmä Rex 7.9.2015

Kuvat: Kari Tahvanainen


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Haastattelussa kirjailija Anna-Leena Härkönen





Anna-Leena Härkönen on kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Häneltä on ilmestynyt parikymmentä kirjaa sekä elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Hänet tunnetaan mm. Akvaariorakkautta-romaanista ja elokuvasta. 
Kuva: Otava






1. Mitä sinulle kuuluu? Olet tulossa Joensuun kirjallisuustapahtumaan puhumaan 19.9.

- Minulle kuuluu hyvää. Olen vielä kesälomalla, ja jatkan romaaniani syyskuun puolivälissä.


2. Viimeisin romaanisi Kaikki oikein (Otava, 2014) liittyy kirjallisuustapahtumamme teemaankin. Seitsemän miljoonan euron päävoitto lotossa. Unelmahan on tuttu suurelle osalle suomalaisista. Mistä syntyi idea kirjaan?

- Idea syntyi ajatusleikistä. Mietin, lopettaisinko työnteon jos voittaisin lotossa. Tulin siihen tulokseen, että en lopettaisi. Aihe kiinnosti minua niin paljon, että päätin kirjoittaa siitä kirjan.


3. Puhut kirjallisuustapahtumassa "Ihanasta rahasta". Jos hiukan raottaisimme verhoa, mikä on suhteesi rahaan? Tekeekö raha onnelliseksi?

- Suhteeni rahaan on terve: sitä täytyy olla sen verran, ettei koko ajan tarvitse miettiä, meneekö tili tyhjäksi. En tiedä tekeekö raha onnelliseksi, mutta rahattomuus tekee onnettomaksi.


4. Sait 2014 Otavan Veijo Meri –palkinnon. Palkinnon perusteluissa todettiin mm. että "Anna-Leena Härkönen on kirjailija, joka vaatii itseltään paljon ja jonka uteliaisuus maailmaa kohtaan tuntuu ehtymättömältä.  Hän taistelee latteutta ja laumasieluisuutta vastaan ja antaa epävarmuudessa elävälle nykyihmiselle jotain mistä pitää kiinni: iloa ja voimaa."  Veijo Meren nyt poistuttua keskuudestamme ajatuksiasi hyvästä kielestä ja kerronnasta?

- Hyvä kieli on persoonallista olematta väkisin tehtyä, ja hyvä kerronta vetää uuvuttamatta lukijaa.




Häräntappoase, esikoisromaanisi, ilmestyi 1984 Otavalta. Kirja palkittiin J.H. Erkon esikoispalkinnolla. Sehän on tarina 16-vuotiaasta Allusta ja hänen kesästään maalla. Kiitelty nuorisoromaani. Nykyisille keski-ikäisille lukijoille se palauttaa varmasti aina mieleen hetkiä omastakin nuoruudesta. Netistä löytyy tietoa, että nykykoululaisetkin lukevat tätä nuorisokirjallisuuden klassikkoa ja tekevät siitä omia arvioitaan. Kirjoitit kirjan 17-vuotiaana. Siihen liittyen pari seuraavaa kysymystä.


5. Miksi lukeminen on tärkeää?

- Lukemisesta saa elämyksiä ja tietoa. Lukeva ihminen ei ole koskaan yksinäinen.


6. Terveisiä nuorille lukijoille ja kirjoittajille.

- Jatkakaa.


7. Vinkkejä nuorelle kirjoittajalle?

- Etsi oma tapasi sanoa.



Haastattelu on tehty syyskuussa 2015/
Kari Tahvanainen