Kulttuuritapahtumia järjestettäessä tarvitaan paitsi osaamista myös hyvää tuuria ja talkoolaisia. Rahoituksen kerääminen on aina epävarmaa. Olemme järjestäneet viitenä kesänä Outokummussa monitaiteellisen Outopia-tapahtuman. Monesti viimeiset strategiset kympit on kerätty pyörittämällä onnenpyörää.
Pohjois-Karjala tunnetaan runonlaulajien ja kirjoittajien maakuntana kalevalaisine perinteineen. Kirjallinen elämä on tuottanut aikojen saatossa paljon valtakunnallisesti tunnettuja kirjailijoita. Nykyisin Suomen Kirjailijaliiton jäsenistä 20 asuu Pohjois-Karjalassa ja vielä useampi on täältä lähtöisin.
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrissa on 217 jäsentä, joista tuorein on näytelmäkirjailija Lauri Jänis. Ukri on yksi suurimmista kirjailijayhdistyksistä ja maan toiseksi vanhin, ensi syksynä 60-vuotias. Pohjoiskarjalaisilta tai täältä lähtöisin olevilta kirjailijoilta ilmestyy tänäkin vuonna noin 35 kustannettua teosta. Omakustanteitakin ilmestyy parikymmentä.
Kirjallisuuden edistämiseen ja ammattitaiteilijoiden toimintaedellytysten kehittämiseen keskittyvä läänintaiteilija on meillä melkoinen harvinaisuus. Edellisen kerran varsinainen kirjallisuuden läänintaiteilija täällä on ollut 1988 – 1995, kirjailija Jouko Lehtonen.
Pohjois-Karjalaan tarvitaan kirjallisuuden läänintaiteilijaa. Kirjallisuuden ammatti- ja taiteenalan edistämisessä olisi juuri nyt paljon tehtävää.
Tällä viikolla kirjallisuus on näkyvästi esillä Joensuussa. Kaupungissa järjestetään toista kertaa kirjallisuusviikko, jolla erityisesti paikallinen kirjallisuus ja sanataide pääsevät esille. Viikko huipentuu Joensuun kirjallisuustapahtumaan, jonka teemana on Raha. Tapahtuma järjestetään jo 16. kertaa ja siitä on tullut valtakunnallisesti tunnettu keskusteleva taidetta ja tiedettä yhdistävä foorumi. Mainitsematta ei voi jättää myöskään Maruknoita, jotka kokoavat kirjallisuusväkeä Kiteelle joka toinen vuosi, jo vuodesta 1991. Tässä Joensuulla ja koko maakunnalla olisi mahdollisuus profiloitua edelleen kirjallisuuden maakuntana.
Kirjallisuustapahtumat ja –tilaisuudet luovat työmahdollisuuksia ammattikirjailijoille ja nostavat samalla kirjallisuuden asemaa, avaavat sitä suurelle yleisölle. Tärkeitä ovat myös kirjailijakiertueet kirjastoihin, kouluihin, turuille ja toreille, myös maakunnan ulkopuolelle. Samoin koulutustilaisuudet.
Ammattitaiteilijoita ei synny tyhjästä. Ukrin 60-vuotinen historia osoittaa, että kirjalliset yhteisöt ovat tärkeitä kirjoittajille. Jostain sitä kannustusta ja ohjausta on saatava ja jossain toisia kirjoittajia tavattava. Myös kansalaisopistot, koulut ja vapaat kirjoittajaryhmät ovat tärkeitä.
Tie kirjailijaksi on ohdakkeinen mutta antoisa, vaikkakaan ei rahallisesti. Suomessa harva kirjailija elää vain kirjoillaan, työtä tehdään monella alalla. Työtilaisuuksien kehittämisessä ja verkostojen luomisessa eri taiteenalojen välille olisi läänintaiteilijalle työsarkaa.
Sanataide on noussut vuosikymmenessä aivan uudelle tasolle. Sanaratas-yhdistyksen toiminnan kautta monet lapset ja nuoret saavat ensimmäisen kosketuksen kirjoittamisen mahdollisuuksiin ja luovan tekstin lumoavaan maailmaan.
Maakunnassa olevien kirjallisuutta ja sanataidetta tekevien ja sitä edistävien tahojen yhteistyön kehittämiseen ja rakenteiden luomiseen tarvittaisiin tässä vaiheessa lääninkirjailijan ammattimaista osaamista.
Itsekin olen ollut organisoimassa ja toteuttamassa monia kirjallisuustapahtumia ja -projekteja maakunnassa. Usein on tuntunut että tämä on kuin mandalan tekemistä hiekkaan. Tuuli pyyhkii sen pian pois. Pysyvää jälkeä ei jää.
Tarvitsemme kirjallisuuden apostolia, lähettilästä, edistämään ammattialaamme maakunnassa ja kirkastamaan kirjallisuutemme kuvaa valtakunnallisesti – että täällä kasvaisi yhä uusia kirjailijoita.
Erityisesti Taiteen edistämiskeskuksen korkeimmalta johdolta odottaisin näkemyksellisyyttä kirjallisuuden edistämisen tukemiseksi Pohjois-Karjalassa.
Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com
Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri
Karjalainen 16.9.2015, kolumni
