torstai 16. heinäkuuta 2020

Rokkiviikolla 2020

Kolumni


Rokkiviikolla 2020 


Kuvat ovat Ilosaarirockista 2012. Kuvaaja Kari Tahvanainen


Alussa oli rokki, rockrieha ja rokkarit. Oli kesä 1971. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa tuon jälkeen rokkiriehoja ei Joensuussa ole. Koronavirusepidemia muutti kaiken. Mutta muistoja se ei ole vienyt, päinvastoin. Nyt on ainutlaatuinen kesä muistella tähänastista. Vaikkapa sitäkin, kun ukkonen lopetti Ilosaarirockin kerran kesken kaiken.

Ilosaarirockista ja Ilovaarirockista on koottu kansien väliin muutama kirja. Ja tietoahan löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta enemmänkin.


Vuonna 1991 ilmestyi juhlajulkaisu Ilosaarirock 20 vuotta!  Päätoimittajana oli Juha Leinonen. Laulurinteelle siirtyneen Rokin bändiesittelyjen lisäksi julkaisussa oli luettelo kaikista  siihenastisista esiintyjistä ja muisteluksia Ilosaaresta aina 1940-luvulta lähtien. Kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä toivotti poppareille menestystä ja vakaata taloutta. Itse esittelin julkaisussa liettulaisen Veto Bank -bändin. Joensuun Popmuusikoiden lehteä painettiin 40000 kappaletta, joten luulisi että sitä löytyy edelleen.


Rokin kolme vuosikymmentä. Ilosaarirockin juhlakirja 2001 onkin sitten jo tukeva satasivuinen elävä historiikki. Janne ”Rysky” Riiheläisen toimittama teos esittelee suuren määrän festivaalin tekijöitä ja vaikuttajia vuosikymmenten varrelta. Samoin äänessä on solisteja Jarkko Martikaista myöten. Festivaalin esiintyjät vuosittain on listattu säntillisesti. Ilosaarirockia tekijöiden kokemana valaisin artikkelissani Jännä katras, joka perustui gradututkimukseeni. Värikäs teos täynnä tiukkaa tekstiä ja valokuvia.


Ilosaarirock. 40 vuotta tarinoita. Mustakantinen Olli Sorjosen tomittama teos ilmestyi 2011. Teos on siitä mielenkiintoinen ja erikoinen, että siinä keskitytään siihen olennaiseen, joka Ilosaarirockiin liittyy: muistoihin, tarinoihin, hetkiin, tärkeisiin fiiliksiin. Niistähän Ilosaarirockin legenda on syntynyt ja elää edelleen. Teoksessa edetään vuosi vuodelta ja vuosikymmenkatsauksin. Valokuvat rytmittävät ajan rientoa. Mainio teos.


”Joensuun rokkitrilogian” kolmas kirja on Hannu ”Heavy” Tikkasen toimittama Ilovaarirock. Beatles-sukupolvi populaarimusiikin pyörteissä. 2015 Ilovaarirock täytti 20 vuotta ja teos kokoaakin festarin historian. Lisäksi mennään joensuulaisen rokkikulttuurin juurille 1960-luvun alkuvuosiin asti. ”Joensuu on ollut yksi aktiivisimmista paikkakunnista Suomen rock-elämässä”, kuten toimittaja toteaa. Grand Old Rockers of Joensuu on kustantanut värikkään teoksen jossa on mustavalkoinen kuvitus.


Ai niin, se ukkonen ja Ilosaarirock. 15.7.1994 lauantai-iltana meillä oli jännät paikat Laulurinteellä. Ukkonen nousi voimalla yli Pyhäselän. Vettä tuli kuin saavista ja esiintyjätelttojen kattoja jouduttiin puhkomaan, etteivät ne romantaisi. Sähköt katkesivat. Neljän Ruusun keikka peruuntui ja rokkikansa vaelsi märkänä kuka minnekin.

Näiden mainioiden kirjojen lisäksi meillä on nyt käytössämme myös  uusi tietolähde nostalgian äärelle. Sanomalehti Karjalaisen uusi digiarkisto Kaiku sisältää lehden kaikki numerot 1800-luvulta saakka. Hakusanalla Ilosaarirock avautuu lukematon määrä rokin historiaa ja nykypäivää. Ja muilla hakusanoilla lisää.

Näin koronakesänä voi myös kaivella esille omia pyhäinjäännöksiä Ilosaarirockista ja koko rokkiviikosta. Niitähän meillä useimmilla varmasti on. Katselen Ilosaarirockin Backstage-työntekijäpassiani kesältä 1988. Eletään nyt muistoissa ja odotellaan Ilosaarirockin 50-vuotisjuhlakirjaa ensi kesänä. Ja juhlarokkia.


Kari Tahvanainen 
kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 


Karjalan Heili 15.7.2020 



tiistai 14. heinäkuuta 2020

Turmanluoti - Metsästysreissulla sattuu ja tapahtuu

Kirja-arvio

Metsästysreissulla sattuu ja tapahtuu




Turmanluoti on viidestoista Leena Lehtolaisen Maria-Kallio -dekkari. Se on siitä erikoinen, että se on ilmestynyt kirjan ja ruusun päivänä vuonna 2018 Kirjakauppaliiton kampanjasarjassa. Kirjaa on jaettu kaupanpäälle kirjakaupoissa, kun on ostanut parillakympillä kirjoja.

Teemakirjan luonne näkyykin; tämä dekkari on vain runsaat satasivuinen, kun Maria-Kallio -dekkarit ovat yleensä sellaisia neljäsataasivuisia lukuromaaneja. Kirjan pienuus onkin pakottanut viemään murhatarinan melko suoraa tieto loppuun. Samoin kirjan ulkoasu on nuhjuinen. Ei ole ollut graafikko Markko Taina asialla, Lehtolaisen teosten kansien tekijä.

Rikoskomisario Maria Kallion Antti-puoliso päättää mennä metsästysseuraan ja hirvijahtiin. Aseenkantolupa ja pyssy hankitaan. Mutta kuinka ollakaan, hirvijahdissa tapahtuu kuolemaan johtava ampuminen. Yksi metsästysseurueen miehistä kuolee. Siinäpä pulmaa kerrakseen: kuka ampui ja ketä oli tarkoitus ampua. Nimittäin murhan tunnusmerkit alkavat nousta esille.

Poliisiperheen lapsetkin pääsevät tässä kirjassa kertojiksi. Iida joka on lukiolainen ja Taneli, joka  harrastaa taitoluistelua. Se tuo uusia näkökulmia tarinaan, laajentaa tavallaan näiden dekkarien yhteiskunnallisuutta.

Kissatkin ovat hyvin esillä, perheenjäseninä, kuten kaikissa Maria Kallio -dekkareissa. Venjamin ja Jahnukainen alkavat olla jo vanhoja, ja niinpä mietitään kissanpennun ottamista kaverista. Paljastettakoon että tuleva kissa on nimeltään Carolina.

Leena Lehtolainen
Turmanluoti
Kirjakauppaliitto & Otava, 2018, 128 s. 


c Kari Tahvanainen
14.7.2020 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Harmin paikka eli hyvä dekkari ei vanhene



Kirja-arvio


Hyvä dekkari ei vanhene


Hyvä dekkari on kuin vuosikertaviini. Tiedätte mitä tarkoitan.

Leena Lehtolainen esitteli etsivähahmonsa Maria Kallion lukijoille jo vuonna 1993 ilmestyneessä dekkarissaan Ensimmäinen murhani. Tähän mennessä Maria Kallio -dekkareita on ilmestynyt viisitoista kappaletta, uusin on Turmanluoti vuodelta 2018.



Harmin paikka on toinen Maria Kallio -sarjan dekkari ja se ilmestyi 1994. Siinä Maria Kallio on vielä auskultointia vaille valmis varatuomari. Poliisikoulu on takana ja kovasti häntä houkutellaan Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikköön, jossa hän on ollut jo kerran aiemmin. Mutta tässä romaanissa hän ratkoo kahden nuoren naisen murhatapausta asianajotoimiston työntekijänä. Ja loppuratkaisu on yllättävä.

Maria Kallio -dekkarit ovat alusta alkaen olleet yhteiskunnallisia realistisia rikostarinoita. Maria Kallio, poliisi ja juristi, on elävä hahmo, ihminen. Sitä hän on jo tässä alkukauden romaanissakin. Antin kanssa ollaan vasta menossa yhteen, kotona on heidän lisäkseen vain Einstein-kissa. Kissathan ovat olennainen osa Maria Kallio -dekkarisarjaa, arkielämää. Samoin seksuaalinen tasavertaisuus ja rokki.

Maria Kallion juuret ovat Savo-Karjalassa ja niinpä sisarukset tulevat tässäkin kirjassa sieltä käymään. Rosoisia ovat sisarusten välit, kuten elämässä usein on. Ja Pohjois-Karjalaan, kaivoskaupunki Outokumpuun, tulee sijoittumaan sarjan seuraava teos, Kuparisydän. Nimismiehen sijainen Maria Kallio ratkaisee rikoksia Outokummun ja Joensuun maisemissa.

Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kudos on vahvaa, sen näkee lukiessaan uudelleen tätä alkukauden Maria Kallio -dekkaria. Siksikin Maria Kallion lumo on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet.


Leena Lehtolainen
Harmin paikka.
Tammi, 1994, 244 s.


c Kari Tahvanainen
8.7.2020