Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on ollut radioaalloilla nyt yhtämittaisesti jo 19 vuotta. Sitä ennenkin ukrilaiset ovat pyörittäneet radio-ohjelmaa paikallisradiossa.
Kirjallisuusohjelma on innostuneiden tekijöiden ja hyvän yhteistyön tulosta. Uskoisin että Jokisappi on lunastanut paikkansa Iskelmä Rexin kirjallisuusohjelmana, joka tavoittaa tuhansia kuulijoita ympäri maakuntaa ja nykyisin nettiradion välityksellä ympäri maailmaa.
Rex on EU:n itäisin yksityinen radioasema ja se kuuluu käytännössä koko Pohjois-Karjalan alueella. Rexin edeltäjä Radio Jokinen oli yksityisen radiotoiminnan pioneeri Pohjois-Karjalassa. Se perustettiin 1988, heti kun yksityinen radiotoiminta maassamme tuli mahdolliseksi. Radio Jokisessa Pakistaan-kirjallisuusohjelmaa veti tuolloinen kirjallisuuden läänintaiteilija Jouko Lehtonen.
Vuonna 1996 aloimme Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin toimesta tuottaa Radio Rexiin omaa kirjallisuusohjelmaa. Aluksi se oli nimeltään Mie tulikärpänen, sittemmin Jokisappi. Kummalliset nimensä ohjelma on saanut Ukrin antologioista. Nuori insinööri ja runoilija Jukka Riikonen ja allekirjoittanut aloittivat ääni väristen syksyllä 1996 Jokisapen pyörittämisen (ensimmäisen lähetyksen nauhoitus on visusti tallessa). Siitä lähtien ohjelmaa ovat pyörittäneet lisäkseni mm. Ville Viinikainen, Marko Rinne, Kirsi Komulainen (ent. Härkönen) ja Henkka Leppänen.
Tiistaiaamuna 12.3.2013 kello 9.28 oli juhlallinen hetki Iskelmä Rex -radioasemalla Joensuussa. Oli kulunut tasan 25 vuotta siitä, kun Radio Jokisen kutsu kiiri eetteriin - yksityinen radio-toiminta oli alkanut myös Joensuussa. Vuonna 2013 vielä vastaavana toimittajana toiminut Seppo Mustonen oikealla ja yksi perustajista, toimittaja Keimo Lehtiniemi vasemmalla. Pöydällä haastattelunauhureita - c-kasetista digiaikaan. - Kuva: Kari Tahvanainen
Olen muutamaa välivuotta lukuun ottamatta ollut toimittamassa ohjelmaa – ja pikku hiljaa päätynyt ohjelman vastaavaksi toimittajaksi. Jokisappi tulee syyskuusta toukokuuhun joka toinen maanantai-ilta livenä ja väliviikoilla uusintana. Puolen tunnin ohjelma-aika on osoittautunut riittäväksi ja sopivaksi – tiivistäminen kannattaa aina. Välillä ohjelmamme oli jopa tunnin mittainen. Vakio-osuuksina ohjelmassa on viime vuosina ollut toimittaja Vuokko Juurisojan Uutis-Vuokko -pakinaosuus ja Viljo Ahjopalon ja Mari Voutilaisen lastenkirja-arvostelut -osuus sekä Kirjana kämmenellä -kirja-arvostelut, joita itse toimitan.
Yhteistyö radioaseman henkilökunnan kanssa on sujunut mitä mainioimmin kautta vuosien. Oppia on saatu, mutta samalla on ollut vapaus tehdä omanlaistaan paikallisohjelmaa. Rex on ollut käytännössä alkuvuosien työpaikkana useimmilla YLE Pohjois-Karjalan nuoremmilla toimittajilla, kuten myös monilla ympäri Suomea toimivilla radioäänillä, joten samalla olemme solmineet yhteyksiä laajaan asiantuntevaan radiotoimittajakenttään. Ohjelman tekijöiltä radiotyö edellyttää pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja hyvää äänenkäyttöä.
Ohjelmamme uusiutuu jatkuvasti. Tekijäkaarti elää, uusia haastateltavia löytyy, tunnareita sävelletään, uusista kirjoista ja kirjailijoista iloitaan. Pitkään on puhuttu minikuunnelmien tekemisestä. Odotan mielenkiinnolla hetkeä, jolloin saamme minikuunnelmia Jokisappeen. Vaikkapa monologeina.
Kari Tahvanainen
Jokisapen vastaava toimittaja
PS.
Jokisappi
Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelma. Kirjaesittelyjä, haastatteluja, kirjallisuusuutisia meiltä ja muualta. Jokisappi tulee joka maanantaisin klo 17.30, syyskuusta toukokuuhun.
Parittomina viikkoina ohjelma tulee livenä ja parillisina viikkoina uusintana.
Ohjelman tuottaa Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ja vastaavana toimittajana on kirjailija Kari Tahvanainen.
Tietoa uusista kirjoista, kirjallisuusuutisia ja vinkkejä voi lähettää toimittajalle (kartsa.tahvanainen@gmail.com) tai Iskelmä Rexin toimitukseen.
Iskelmä Rex
Joensuu 92,8 MHz • Nurmes 101,0 MHz • Outokumpu 101,7 MHz • Kitee 102,2 MHz • Juuka 103,3 MHz • Lieksa 92,0MHz
* * *
Jokisapen tekijöitä – Viljo ja Mari
Jokisapen Kirja-arvostelut -osuudessa esitellään lähinnä lastenkirjoja, mutta myös tietokirjoja ja oppaita. Osuutta ovat tehneet vuodesta 2010 lähtien poika ja äiti, Viljo Ahjopalo (10 vuotta) ja Mari Voutilainen. Uusi kirja-arvosteluosuus tulee Jokisapessa joka kolmas viikko. Itse asiassa samasta perheestä tuli aiempikin junioriosuuden vetäjä, Viljon sisko Roosa Piiparinen, joka teki vuoteen 2010 saakka parin vuoden ajan Roosa, Miiro. -ohjelmaosuuksia yhdessä outokumpulaisen Miiro Paanasen kanssa.
Miltäs on tuntunut tehdä tällaista ohjelmaa?
Viljo: - Ihan hyvältä.
Mari: - No ei se hirveän työläältä ole tuntunut, mutta kivalta kyllä.
Mitenkäs te teette kirja-arvostelut?
Mari: - Me luetaan iltaisin ennen nukkumaan menoa. Se on rauhoittumisrituaalikin. Kirja-arvostelut tehdään yleensä kirjoista, joita on iltaisin lueskeltu. Me ollaan aika laiskoja lukijoita, luetaan kirjaa monena iltana, hitaastikin. Hitaasti hyvä tulee, eihän meillä ole mihinkään kiire.
Viljo: - Ei niin. Kun me luetaan, aina sivun lopussa vähän mietitään asioita siitä kirjasta.
Mari: - Satukirjoja, lastenkirjallisuutta luetaan paljon, mutta myös faktakirjallisuutta. Viljo tykkää hirveästi keksinnöistä ja tieteellisistä kirjoista. Mereen, veteen ja purjehdukseen liittyviä kirjoja luemme satujen lisäksi.
Viljo, sinulla on kädessäsi Naomi Jamesin kirja Meren kutsu. Mistä se kertoo?
- Siinä kerrotaan tyypeistä, jotka kilpailevat Atlantin ylityksestä. Yksi souti, toinen yritti purjehtia, mutta sitten löydettiinkin vene, mutta ukko oli kadonnut.
Mari: - Löysimme kirjan kirjaston poistomyynnistä. Tässä kirjassa on hurjia kertomuksia merenylityksistä. Ja hyvin pitkän matkan purjehduksista, jotka eivät ole aina päättyneet hyvin. Kirjassa on myös paljon kuvia jotka tukevat näitä jännittäviä tarinoita.
Viljo: - Jännittävä ja hyvä minusta oli tarina, jossa kolme miestä kilpaili, kuka soutaa nopeimmin Atlantin yli. Aika hurjaa se on ollut. Yksin keskellä Atlantia pienellä soutuveneellä.
Tuleeko mieleen suosikkikirjoja vuosien varrelta?
Viljo: - Vaikea muistaa, kun tulee niin paljon koko ajan uusia kirjoja luettavaksi. Tatu ja Patu ulkona.
Mari: - Minulla mielikirjallisuutta, johon palaan, ovat Tove Janssonin muumikirjat. Esimerkiksi Muumipappa ja meri on sellainen kirja, että keväisin veneen vesillelaskun aikaan se kuuluu vuodenaikaan. Ja joka kerta minä löydän siitä uusia sävyjä ja näkökulmia. Työssä joutuu lukemaan ja tuottamaan paljon asiatekstiä, siksi tykkään lukea itselleni satuja.
Muumit eivät koskaan vanhene. Niitä on kirjoitettu 1940-luvulta lähtien.
Mari: - Kyllä, ja erityisen ilahduttavaa on se, että perhe on hassu ja hauska. Se on yhtä perhettä, vaikka kaikki eivät ole biologisesti toisilleen sukua, mutta ovat toisilleen perheenjäseniä. Se on kiva.
Viljo, olet säveltänyt Kirja-arvosteluihin äskettäin ihan oman tunnarin.
- Sain ukulelen joululahjaksi ja rupesin soittamaan. Löysin säveliä ja kokosin niitä yhteen. Ja sitten yhtäkkiä keksin tunnarin.
Mitähän kirjoja saamme vielä kuulla kevätkaudella radiossa?
Viljo: - Yksi on Koko kaupungin Vinski.
Mari: - Viljo on lukenut sitä koululäksynä. Se on hauska tarina. Emme tee hirveän suunnitelmallisesti näitä arvosteluja, että kauhean aikaisin päätettäisiin mistä kirjasta tehdään arvostelu. Yleensä ne kirjat vain jostain putkahtavat.
Viljo: - Yleensä kirjastosta lainataan kivalta kuulostava kirja ja sitten luetaan se ja päätetään että tehdään kirja-arvostelu.
Mari: - Tosin meidän kirjahyllyssämmekin on paljon lukemattomia kirjoja. Just naurettiin Viljon kanssa yhtenä päivänä, että meillä on hyllyssä todellakin lukemattomia kirjoja, lukemattomia ja lukemattomia. Monet kirjat ovat kauniita ja niitä on kiva pitää kädessä. Kirjassa on monta puolta, moni kirja on esteettisesti kaunis, kansi tai paperi voi tuntua kivalta sormenpäissä. Monesti etenkin vanhoissa kirjoissa on hyvä tuoksu.
Viljo: - Yleensä pitkään kosteassa olleet kirjat eivät kyllä tuoksu hyvälle.
Mari: - Tämä Meren kutsu –kirja tuoksuu itse asiassa meidän veneeltämme. Meillä on kesällä kirjasto veneessäkin. Veneessä on kiva lukea ja on aikaakin yleensä ihan eri tavalla lukea. Vesi- ja meriaiheisia kirjoja ollaan kerätty.
Viljo: - Itse asiassa tämä tuoksuu vähän öljyltä ja pölyiseltä. Veneeseen ollaan kerätty esimerkiksi Pienen kipparin käsikirja, erilaisia solmukirjoja, Meren kutsu, Muumipappa ja meri.
Mari: - Ja Peppi aikoo merille.
Ranska – suomi –sanakirja, 1914
Jorden rundt. Ruotsinkielinen kuvitettu matkakirja. 1898
Viljon omassa kirjahyllyssä on parin metrin verran kirjallisuutta. Satukirjoja, tietokirjoja. Klassikkosatuja kuten Jaakko ja pavunvarsi, Prinsessa Ruusunen, Pinokkio. Guinnesin ennätyskirjoja. Autokirjoja. Tiedekirjoja. Jopa aapinen.
Viljo: - Viimeksi olen lukenut tästä Tatu ja Patu syömään –kirjan.
Löydämme kotikirjastosta pari hyvin vanhaa kirjaa. Toteamme että niissä on aivan oma vanhan kirjan tuoksunsa, ulkoasusta puhumattakaan.
Kari Tahvanainen
(Haastattelu on esitetty Jokisapessa 9.3.2015)
* * *
Jokisapen tekijöitä - Uutis-Vuokko
Toimittaja Vuokko Juurisoja on tehnyt Uutis-Vuokko –osuuksia Jokisappeen parin vuoden ajan. Hänen uudet pakinansa tulevat ohjelmassa joka kolmas viikko.
Sinulla on takana lehdistöura?
- Niin on, ja myös radioura, joten en minä mikkiä pelkää. Joskus nuoruudessa kun olin Yleisradion radioselostajakurssilla, sain arvion, että ”sinulla on sopiva radioääni”.
Sinulla on aika teräviä suomen kieleen ja historiaan liittyviä pakina-aiheita.
- Ensinnäkin minulla oli suomen kieli pääaineena maisterin tutkinnossa , ja kielenhuolto siinä. Siksipä minusta on tullut myös haukkuva kielikoira –skällande språkhund. Puutun aina esimerkiksi toimittajien ja muiden sanankäyttäjien kirjoitusvirheisiin, kömpelyyksiin ja vääriin lauserakenteisiin.
Kommenttejasi olemme saaneet seurata myös melkeinpä kuukausittain Karjalaisen mielipidepalstalla.
- Aina silloin kun lehdessä kirjoitetaan väärin, minulla sappi kiehahtaa ja ryhdyn kirjoittamaan vastinetta.
Olet myös runoilija. Sinulta ilmestyi viime vuonna uusi runokokoelma.
- Nyt on sitten ollut suvantovaihetta sen jälkeen. Ei ole tullut runoja ollenkaan enkä tiedä tuleekokaan. Runot ovat sellaisia, että niitä ei varsinaisesti tehdä eikä suunnitella. Ne tulevat jos ovat tullakseen ja sillä siisti.
Mitähän aiheita kevätkaudella vielä kuulemme Uutis-Vuokko –pakinoissasi Jokisapessa?
- En ole suunnitellut vielä, mutta yleensä niiden pitäisi olla vähän ajankohtaisia, vuodenkiertoon tai tapahtumiin liittyviä. Siitä sitten lähden ja tongin, etsin esimerkiksi vanhoja sanoja, mistä joku ilmaisu tai sana tulee. Siihen keksin sitten lisäksi. Kun suksista kirjoitin, keksin siihen selvittää, mistä sivakka-nimitys tulee. Sieltähän ne vanhoista tietoteoksista löytyvät, tällaisetkin selitykset.
Kari Tahvanainen
(Haastattelu on esitetty Jokisapessa 23.2.2015)
Juttukokonaisuus on ilmestynyt Ukkonen-lehdessä nro 1/2015. Ukkonen on Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin lehti
