Näyttelyssä on taideteosten ohessa esillä myös runoja kirjailijayhdistys Ukrin runoilijoilta. Runot on tehty taideteosten innoittamina.
Voisin antaa pikkusormeni
oravalle housunlahkeellani
kotikylän hautausmaalla
äläkä aja oravan yli maantiellä
älä aja oravan yli maantiellä
se on kuin ajaisit
Aleksis Kiven päälle
Kari
Tahvanainen
Suvi Lyhykäinen: Orava
* * *
Anteeksi mutta te siinä
voisitteko antaa minulle maailman mitan?
Sen oikean. Sen jolla te mittaatte maailmaa.
Sen joka antaa oikean tuloksen, maailman mitan.
Ei, ei tuota. Sehän on minulle aivan liian lyhyt, nysä.
Ai tuoko. Eihän tuo ole maailman mitta. Sehän on teidän mittanne.
Mihin maailmaan te olette mittanne rakentanut?
Mihin olette tuota rähjäkettä käyttänyt?
Mätkinyt! Aivan niin, juuripas niin. Onkos maailma mittaan mennyt?
Ai littaan. Kengät ovat menneet littaan sillä maailmaa mittaillessa.
Antakaa minulle maailman mitta!
Tehän tiedätte – se ainoa oikea.
Se jolla me kaikki, kaikki voisimme mitata maailmaa.
Se oikea. Mitta maailman.
Te sanotte, itsestään selvää.
Te sanotte, näinhän se on, te sanotte. Selvä mitta.
Tosi kuin vesi, vuotaa kuin seula.
Antakaa minulle maailman mitta, Horus, Egyptin jumalat.
Ja sinä Ekhnaton, joka rakastuit aurinkoon.
Kari Tahvanainen
PS.
"Seison pääkadun varrella. Täällä ei ole enää ketään.
Taivaassa on iso reikä. Onkohan Jumala tehnyt sen pudotessaan helvettiin?
Ei ole enää muuta kuin tämä pääkatu. Tuosta lähti tie sinne rauhoitusalueelle.
Ne yrittivät aivan lopuksi ”rauhoittaa” jotakin, jotakin ihmiselle sopivaa.
No, Ekhnaton rakastui kerran aurinkoon. Minä tein leskenlehdistä voita.
Silloin oli kevät ja keväällä maa oli tuoksuinen kuin lämmin hapanleipä."
(Hector)
* * *
Huolihetki suolinukka
napanöyhtä lapsitukka
ratsku ja tuhkakuppi
Datsunin renkaat
ja Jupiterin kuut
tuossa on Järviset
pyörässä oli räpätti
ja Järvisissä peltipaikka
tuuli pesaisee pihan
puut puhtaiksi
ukkosvedellä
ja aapiskukko
sinä
sanan jumala
Kari Tahvanainen
Riikka Mattinen: Kukkona tunkiolla
