Olona. rajapapin kuherruskuukausi
229 s. Omakustanne, 2014
Nurmeslainen kirjailija Veikko Huotarinen on kuvannut teoksissaan rajaseudun elämää ja historiaa jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Ensimmäiseksi häneltä ilmestyi vuonna 2002 Petroskoissa runokokoelma Vienankarjalainen rapsodia. Sen jälkeen tuli vienalaisten kohtaloita sodan aikaisessa Suomessa kuvannut romaani Kun tikka takoi. Ja siitä lähtien häneltä on tullut kirjoja kuin turkin suusta. Kirjana kämmenellä on tänään hänen kahdestoista teoksensa, romaani Olona, rajapapin kuherruskuukausi.
Tämä romaani kertoo luterilaisen rajapapin Matti Heikkisen elämästä Suomen itärajan tuntumassa jossain Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajoilla. Romaani on jatkoa Huotarisen aiemmalle teokselle Olona, rajapapin rakastettu. Siinä rajaseutupappi sai kuulla, että hänen virkansa lakkautetaan ja hän saa siirtyä apupapiksi kirkonkylään. Takana oli myös avioero aiemmasta puolisosta. Niinpä hän lähti selvittelemään ajatuksiaan Vienan puolelle. Jyskyjärven kylässä hän tutustui iäkkääseen Mariin ja tämän Olona-tyttäreen. Lääkärityttären kanssa alkoi romanssi joka saa nyt jatkoa tässä uudessa teoksessa.
Kuherruskuukausi on todellakin osuva nimi teokselle. Heikkinen on palannut pahoinpideltynä ja ryöstettynä Vienasta ja työskentelee pappina asuen syrjäisessä rajapappilassaan. Tuntemukset purkautuvat runoiksi syksyn ja talven kuluessa. ”Joka aamu on armo uus.” Pappi saa voimaa myös uskostaan. Yhteyttä rakastettuun pidetään puhelimitse, mutta tavataan myös Vienassa. Ennen pitkää on kosinnan aika. Sitten seuraavat ortodoksiset häät Jyskyjärvellä. Yhteiselämä rajan kahta puolta alkaa. Teoksen loppu jääköön lukijan tutkailtavaksi. Romaanin luettuaan kyllä jää pakostakin odottamaan sitä trilogian kolmatta osaa.
Veikko Huotarinen kuvaa henkilöitään lämpimästi ja viipyillen. Tarinaa ryydittää koko ajan vienankielinen puhe, jota muuten on helppoa meidän suomalaistenkin ymmärtää. Romaanihenkilöt ovat aktiivisia ottamaan kantaa yhteiskunnan menoon niin Suomessa kuin Venäjän Karjalassakin. Olosuhteet Venäjän syrjäseuduilla eivät ole ainakaan paranemaan päin, se Huotarisen omakohtaisiin havaintoihin perustuvasta kerronnasta tulee selväksi. Sota Ukrainassa ja Putinin hallinnon kovenevat otteet järkyttävät kaikkia rajaseudun asukkaita. Mutta niin järkyttää myös markkinatalous, joka jyllää Venäjällä valtoimenaan.
Rajaseutupappi Heikkinen on varsin periaatteen mies, jolla on oma koeteltu vakaumuksensa. Elämän syvimmät arvot nousevat pinnalle niin hänen omissa ajatuksissaan kuin keskusteluissaankin kanssaeläjien kanssa. Omantunnon painia käydään tässä kirjassa ennen kaikkea seksuaalisten himojen ja odotuksen välillä. Eli mennäkö sänkyyn ennen kuin pappi sanoo aamenen vaiko ei. Heikkisen vilpittömyys tekee kyllä vaikutuksen tavan lukijaankin. Tunsin lukiessani sympatiaa rajapapin eettis-uskonnollista kamppailua kohtaan. Harvapa enää nykyaikana kamppailee esiaviollisen seksin kanssa, ajat ja käsitykset ovat muuttuneet.
Olona, rajapapin kuherruskuukausi sisältää myös värikkäitä naturalistisia rakastelukohtauksia, jotka kirjailija on mielestäni toteuttanut tyylikkäästi. Harvemmin pappismiehen erotiikka saa tällaisen kuvauksen tai kuvauksen ollenkaan. Kalevalaisessa kansanperinteessä lemmennostatustaiat ja muu erotiikka on ollut jo ammoin arvossaan. ”Nouse noppa, seiso seiväs, pykäläpää pylkyttele.” Tällainenkin lemmennostatusloitsu kirjasta löytyy.
Huotarinen tallentaa teoksiinsa soljuvaa vienankieltä. Puhumattakaan siitä, että vienalainen kulttuuri ja historia ovat elävästi läsnä. Otetaanpa tähän yksi esimerkki:
Suutelin pitkään ja hän vastasi tulisesti suudelmaani. Silitin samalla hänen vahvoja, mustia hiuksiaan. Ne olivat lehahtaneet anorakin hupun alta vapaasti heilumaan.
- Nyt sie annoit miula njokkua, hän sanoi. – Se milma oikein miellyttäy.
Ymmärsin heti, että suuteleminen merkitsee vienankielellä samaa kuin ”antaa njokkua”. Miten soman ilmauksen olikaan väki keksinyt. ”Antaa njokkua”, kuin nenän vaihtoa pienen vauvan ja äidin kanssa. Oikeaan suudelmaan liittyi intohimon ohella myös äidillinen luottamus; sinä olet rakkaani, yksin minun.
Kirjana kämmenellä oli tänään Veikko Huotarisen uusi romaani Olona, rajapapin rakastettu. Olona-trilogian toinen osa.
Biisi: Suonna Kononen: Syvärin varrella Lotinapeltoa vastapäätä (s. Suonna Kononen)
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 9.2.2015
