Marko Kitti
Isiä ja poikia. Novellikokoelma
Arator 2010, 190 s.
Nykynovellia isistä ja pojista
”Oi, sinä oot ihan oikean hämähäkin näköinen, vipellätkin niin, ettei minun silmät pysy perässä. Tai ehkä se johtuu siitä, että täällä on niin pimeää. Ihan pikkuruisia valoja tulee katon raosta, siitä samasta, mistä tulee vettä tänne ullakolle ja ullakon lattian läpi meidän olohuoneeseen. Olohuoneen katossa on keltainen läiskä, ihan kuin jättiläisen räkäklimppi, ja isä sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että on se perkele millaiseen tiilistä rakennettuun pahvitaloon äiti halusi asumaan.”
Näin alkaa Marko Kitin uusi novellikokoelma Isiä ja poikia, joka ilmestyi 2010 Aratorin kustantamana.
Marko Kitti on turkulaislähtöinen kirjailija joka asuu tällä hetkellä Britanniassa. Isiä ja poikia on hänen neljäs teoksensa. Hänen romaaninsa Meidän maailma oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 2009. Kitti liikkuu teoksissaan suvereenisti lasten ja nuorten maailmassa. Meidän maailma –romaanissa kuvattiin pienen lapsen selviytymistä erittäin vaikeissa kasvuolosuhteissa. Puhdas mielikuvitus on kuin elämän itsensä lapselle myöntämä henkivakuutus.
Isiä ja poikia jatkaa ja laajentaa Kitin vahvaa lapsikuvausten sarjaa, tällä kertaa novellien kautta. Isien ja poikien suhdetta valaistaan nykyaikaista perheiden ja sukupolvien moninaisuutta huomioivalla tavalla; ei olla stereotypioiden kiiltokuvamaailmassa. Suhteet ovat kiemuraisia ja muuttuvia; siitä huolimatta pärjäillään, ainakin jollain tavalla.
Avausnovelli Hämähäkki vie Englantiin, jonne suomalainen perhe on muuttanut. Isä on koti-isä, joka kipuilee roolinsa kanssa, poika etsii juttukumppania ullakon hämähäkistä.
Mielikuvitus lentää vapaasti myös parissa seuraavassa novellissa, Onnettomuus ja Kopterit. Kopterit on suorastaan dekkariainesta, kunnes lukija huomaa yllättäen olleensa mukana lasten leikissä.
Jansikkamätski taas kertoo hämmentyneestä eroisästä kasvavan tyttärensä (!) seurassa. Nuorten kieli ja sanonnat tulevat suorastaan hauskalla tavalla esille. Tummempaa sävyä novellin taustalle tuovat parisuhteen kariutumisen jättämät haavat.
Novellikokoelman loppupuolella näkökulmaa siirretään isiin päin, jotka tulevat oman elämänsä kertojiksi. Novelleissa tulevat esille niin yksinäisyys, köyhyys, lapsettomuuden tuoma kaipaus kuin myös vanhenevan miehen tarve näyttää, että vielä on mies voimissaan.
Jonkinlaisena huipennuksena voisi pitää Kalastajat–novellin vanhan isän ja aikuisen pojan värjöttelyä kallioluodolla – isän ja pojan suhde on siinä ratkeamaton kamppailulaji.
Marko Kitin Isiä ja poikia -novellikokoelma on raikas katsaus yhden psykologisen perussuhteemme ulottuvuuksiin nykyajassa. Mielikuvituksen puute ei näytä vaivaavan isiäkään. Tässä olisi sopiva kirja lahjapakettiin vaikka äitienpäiväksi.
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 11.4.2011
