Veikko Huotarinen
Olona, rajapapin rakastettu
Hai 2012, 165 s.
Rakkaustarinat ovat kirjallisuuden ehtymätön lähde. Veikko Huotarisen uudessa romaanissa ollaan rakkauden huumassa Suomen ja Venäjän rajaseudulla.
Nurmeslainen kirjailija Veikko Huotarinen on julkaissut 2000-luvulla niin runoja, tarinakokoelmia kuin romaanejakin. Niillä kaikilla on yhdistävänä tekijänä se, että ne kuvaavat usein nykyelämää rajan pinnassa ja rajan ihmisten juuria. Huotarisen sukujuuret ovat Vienan Karjalassa, ja sen kulttuurista ja maasta hän ammentaa värikkäät tarinansa. Olona on Huotarisen seitsemäs proosateos.
Luterilainen rajaseutupappi Matti Heikkinen saa 1990-luvun alussa kuulla, että hänen virkansa lopetetaan. Tilalle tarjotaan apupapin hommia kirkonkylässä. Rajapapin seurakuntaa ovat syrjäisimmät ja unohdetuimmat ihmiset rajan pinnassa eikä hän haluaisi jättää heitä. Heikkinen ottaa aikalisän ja lähtee tuumailemaan vaikeaa tilannetta Jyskyjärven runokylään Vienaan.
Jyskyjärvellä pastori majoittuu iäkkään Marin ja tämän lääkärityttären Olonan kotiin, vanhaan hirsitaloon. Majapaikasta muodostuu hänelle hetkeksi rauhan satama, josta käsin käydään milloin kalassa, milloin marjastamassa, ja iltaisin saunotaan rantasaunassa. Opettajaksi itsensä ensiksi esittelevä pappismies pääsee syvälle talon ja kylän elämään. Hän rakastuu nuoreen Olonaan; ”suistuin sijoiltani”, kuten hän toteaa kirjan avaavassa runossa. Eronnut keski-ikäinen mies on valinnan edessä monessakin suhteessa. Hän käy kamppailua myös uskonnollisen vakaumuksensa kanssa.
Kertomus on elämänmakuinen kaikkine ristiriitoineen, joita ihminen kohtaa rakastuessaan, onhan hän myös lihaa ja verta, olkoon pappi tai kuka tahansa. Himot hyrräävät. Matti Heikkinen näkee riettaita seksiunia peuhaamisesta rakastettunsa kanssa. Pidättäytymisellä on hintansa ja unimaailma kuvittaa sen mitä ei muuten ehkä rohkenisi suoraan ajatella. Teoksen unikuvat kuten myös muutama eroottinen runo kuvaavat miehen toiveita. Pappina Heikkinen vaikuttaa vapaamieliseltä ja tekopyhyyttä kaihtavalta, mutta kohdatessaan Vienassa puhtaan ja romanttisen rakkauden hän päättää odottaa hetkeä, jolloin saisi rakkaansa häävuoteeseen.
Rajaseutupastori on Jyskyjärvellä tärkeällä matkalla oman elämänsä suhteen. Syyskesästä on yllättäen tullut elämän taitekohta, käännekohta josta on lähdettävä johonkin suuntaan, vanha meno ei voi jatkua. Elämä odottaa ratkaisua, kuten elämänkulkuteorioissa sanotaan. Mennäkö apupapiksi vai valitako toinen elämä, kenties Olonan kanssa ja vienalaisia auttaen?
Veikko Huotarisen teoksissa kuvataan lämmöllä ja näkemyksellä Vienan Karjalaa, sen kulttuuria, historiaa ja ihmisiä. Hän käyttää dialogissaan soljuvaa vienan kieltä, joka on kyllä ymmärrettävää meille tavan suomalaisillekin. Jyskyjärven runokylä riippusiltoineen, järvineen ja metsineen tulee Olona, rajapapin rakastettu –romaanissa värikkäästi kuvatuksi. Elämä on luonnonläheistä ja vaatimatonta, ei rahaan ja omaisuuteen perustuvaa. Eletään osin omavaraistaloudessa. Uskomuksia kuvaa hyvin Mari-vanhuksen Nurmi-Tuomaan odottelu; Tuomas korjaa aikanaan poisnukkuneet lohdullisesti luonnon helmaan.
Veikko Huotarinen on aiemmin julkaissut teoksensa Ilias-kustantamon kautta. Hai-kustantamon talliin siirtyminen näkyy kirjan ulkoasun hienoisena muuttumisena. Uutukainen on kooltaan aiempia kapeampi ja paremmin taskuun sopiva 165-sivuinen lukupaketti. Kansikuvataide oli Iliaksenkin kustantamissa teoksissa ajateltua ja toimivaa, ja samaa linjaa jatkaa uuden teoksen kesäillan kuva rantakaislikossa kulkevasta alastomasta naishahmosta.
c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 7.5.2012
