Sinnikäs olento on säilynyt hengissä ja kehittynyt vuosien varrella

Kirjallisuuden ystäville olisi kerrottavaa. 13. – 15.9. konservatoriolla ja yliopistolla pohditaan Jälkeä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa ja tieteissä. Joensuun kirjallisuustapahtuman puhujina ovat Joel Haahtela, Riikka Ala-Harja, Aki Ollikainen, Antero Viinikainen, Katja Kettu ja Jaana Kapari-Jatta, Laura Kolbe, Teemu Keskisarja, Anna Kuismin, Ossi Naukkarinen ja Markku Lehtimäki.

     Ohjelma alkaa olla kasassa. Lista julkistettiin juuri Facebookissa. Olen ollut jo vuosia mukana tapahtuman työryhmässä. Hyvä porukka, ammattimaista toimintaa. Yleensä seuraavan vuoden teema alkaa olla haarukassa jo tapahtuman päätöslounaalla sunnuntain illansuussa. Kokoonnumme pitkin syksyä ja talvea, tarkennamme teemaa, etsimme esiintyjiä, haemme rahoitusta.

    Joensuun kirjallisuustapahtuma on, sanoisinko sinnikäs olento. Se syntyi vuonna 2000 taidetoimikunnan piirissä; äiteinä taisivat olla Tuula-Liina Varis ja Eila Nevalainen. Se oli loistoidea.

    Meillä kaikilla kirjan ystävillä on varmasti muistissa unohtumattomia hetkiä konservatorion salista. Kun Jari Tervo puhui Koljatin jälkeisestä ajasta, kun M.A. Numminen improvisoi, kun Claes Andersson pohti ihmisen elämää, kun Pirjo Hassinen avasi teostensa luomiskertomusta. Joukossa on myös jo edesmenneitä, kuten kuoliaaksinaurattaja, humoristi Harri Tapper ja intomieli, Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. Jameissa on jammailtu ja illoissa sekoiltu. Kirjallista laatuaikaa kokonainen viikonloppu, joka vuosi, ilmaiseksi.

Sinnikäs olento tapahtuma on sikäli, että työryhmä on jaksanut viedä ideaa puhtaana kaikki nämä 13 vuotta. Vastuu on siirtynyt taidetoimikunnalta kesäyliopistolle. Meni kymmenisen vuotta ennen kuin vakiintunut kirjallisuustapahtuma pääsi opetusministeriön ”festivaalilistalle” – rahoituksen peruspilari oli isketty paikalleen. Edelleenkin suuri osa rahoituksesta tulee silti satunnaisista lähteistä, mikä luo epävarmuutta. Budjetiltaan kirjallisuustapahtumamme on vielä rutkasti pienempi kuin vaikkapa Kuopion Kirjakantti. 

     Miksipä ei kirjallisuustapahtumasta voisi pikkuhiljaa jo tulla syksyinen Joensuun kirjallisuusviikko. Kirjailtoja, tapaamisia, seminaareja, koulutusta, estradeja, poikkitaiteellisuutta, kirjallisuuden ilmiöitä. Se olisi varmaankin mahdollista, verkostoa vain pitäisi laajentaa, löytää innokkaita ja itsenäisiä tekijöitä, tahoja. Ilosaarirockia tutkiessani olen puhunut henkisestä Ilosaarirockista – tapahtumasta jonka hengessä jo aika monennessa sukupolvessa joensuulaiset järjestävät melkeinpä mitä haluavat; unelmalla on henki. Hesari alkoi kiinnostua Ilosaarirockista vasta kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Ehkä kirjallisuustapahtuman tarvitsisi odottaa ansaitsemaansa valtakunnallista huomiota puolet vähemmän.

     Kirjallisuustapahtuman menestyksen takana on hyvä porukka ja lukevat ihmiset. Työryhmä suunnittelee ja ideoi. Meillä on mukana ihmisiä niin kirjallisuuden, taidehallinnon, yliopiston, maakuntaliiton kuin kirjastolaitoksenkin piiristä, verkostoituneita ammattilaisia, vaikuttajia. Porukkaan voimaa tuo myös kansallinen monikulttuurisuus. Suuri osa on junantuomia, pohjalaisia, varsinaissuomalaisia, hesalaisia. Ei mikään huono asia. Asiat rullaavat tällaisessa kokoonpanossa nopeasti ja asiallisesti. Meillä pohjoiskarjalaisilla taitaa olla liikaa kyräilyä ja selkään puukottamista aikaansaapia ihmisiä kohtaan siinä, missä pitäisi olla tekemisen meininki. Kirjallisuustapahtuman tekemisestä olisi paljon onkeen otettavaa muillekin tahoille.

      Mutta tehdäänpäs vielä se kirjallisuusviikko, lähivuosina.

Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Kolumni Karjalan Heilissä, Joensuun talousalueen kaupunkilehdessä 10.2.2013

Kuvat: Kari Tahvanainen

www.joensuunkirjallisuustapahtuma.fi

www.ilosaarirock.fi