Katson maalaismaisemaa

Musta poika onkii tuolla 
rantalaiturilla kalojaan 

Kentälle keskelle tietä 
kultaiset siipiparit laskeutuneet
sudenkorentojen helikopterit 

Väistän väsynyttä perhosta 
ja kissa yhä vain raaputtaa 
kauempana korvallistaan 
kellahtaneena kivikolle  

Katson maalaismaisemaa

Maantien penkalla tähdet
tummassa kivessä 
vanha into silmissä 
pieni kivimies minussa 
välähtää

Ja ymmärrän
jos ymmärrän

Ja pyöräilen 

Kivi, kesä, taivas
kivi, kesä, taivas 

Edessä vasta elokuun tähdet 
ja punainen kuu
kiiltomadot ruohikossa 
kun alkaa illat hämärtää 

c Kari Tahvanainen, 2013

Rokkirauhaa

Eläkeläiset lauteilla Ilosaarirockissa

Rentoranta

Katulaulaja ladossa

Popkadulla

Lastenpopissa

Rytmihäiriköt

Ilosaarirock - Tähtiteltta

Ilosaarirock 2013 - PMMP esiintyy. 

Kuvat: Kari Tahvanainen

Ilosaarirock, Laulurinne ja pöhheiköt

Ilosaarirock ja poliisi vetoavat lasten ja nuorten vanhempiin, että nämä tutustuisivat elämään Ilosaarirockin lähialueilla. Tämä on hyvä ennaltaehkäisevä ele. 

Kirjoitin kesäkuussa 2012 Karjalaiseen tästä samasta asiasta. Rakenteellisilla ratkaisuilla saataisiin niin festivaalin aikaisia kuin koko kesänkin aikaisia häiriöitä ja paikkojen turmelemista vähäisemmäksi. Asia on edelleen ajankohtainen. 



Popparit rakennusmiehiksi laulurinteelle

Joensuun laulurinteen historia ja tulevaisuuden unelmat tulivat hyvin esille Karjalaisen artikkelissa 1.6. Vanhat joensuulaiset aina muistelevat aikaa, kun Pyhäselän rantaviiva 1960-luvulle asti oli lähellä Tiedepuiston parkkitaloa.
 Viime kesänä kuulin Ilosaarirockissa yhden entisen nuoren muistelevan, kuinka Stigan jalaksiin tarttui jätesäkin muovia laulurinteen kukkuloilla lasketellessa. Laulurinnehän on rakennettu täyttömaalle. Joensuulaista kaupunkilegendaa taas on tarina, jonka mukaan laulurinne luisuu Pyhäselkään, jos takanurmella on liian paljon porukkaa ja tulee rankkasade.
 Laulurinteen varustus on puhuttanut alusta asti. Olin Joensuun Popmuusikoiden hallituksessa ja järjestämässä 20-vuotisjuhla-Ilosaarirockia 1991; olimme ensimmäistä kertaa laulurinteellä. Sähköä ja muuta kunnallistekniikkaa ei juurikaan ollut. Taisi siinä lennellä ilmassa monta vitsiä Väinämöisten kanteleensoitosta.
 Kaikki jouduttiin improvisoimaan, ja ostamaan kaupungin sähkömies Muikku virittämään lisäsähköä festarille. Kaupunki laskutti kovalla kädellä kaikista palveluista. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja rokki raikuu laulurinteellä siitä lähtien. Nykyäänhän Ilosaarirockista on tullut kaupungin imagopalikka.
 Laululavan takaiset huoltorakennukset eivät ole vielä parinkymmenen vuodenkaan jälkeen tulleet juuri sen kummemmiksi. Huonoja ovat, työmaakoppeja. Jo laulurinteen yleisilme ja imagokin vaatisivat tyylikkäät ja toimivat huoltorakennukset alueelle.
 Kulttuurijohtaja Janna Puumalainen toteaa Karjalaisen jutussa, että uusille huoltorakennuksille pitäisi olla pitempiaikainen, pysyvämpi ja suurempi tarve. Mikä on esimerkiksi Ilosaarirockia ja urheiluväen suunnitelmia suurempi ja pysyvämpi tarve? Kaupungin aikaansaamattomuus ei enää edes ihmetytä.
 Ehdotan ratkaisuksi, että kaupunki antaa huoltorakennusten rakentamisen Joensuun Popmuusikoille. Popparit vastaavat rakennusprojektista, tilan käytöstä ja vuokrauksesta. Kaupunki tukee voimakkaasti perustamis- ja peruskuluissa. Mikä loistava paikka laulurinteen huipulla olevassa lasipalatsissa olisikaan seminaareille, tapahtumille, ideariihille – ympäri vuoden. Siellä voisi syntyä uusia unelmia, yhtä suuria kuin unelma Ilosaarirockista 1970-luvun alussa.
Toinen toimia vaativa epäkohta laulurinteellä on mielestäni metsikkö pääportin ja parkkitalon vieressä. Siitä muodostuu joka Ilosaarirockin aikaan ”viidakko”, joka aiheuttaa häiriöitä, luo pohjaa rikoksille, ja on surullista katseltavaa ohi kulkevalle festariväelle. Siellä ne lapsetkin hoippuvat humalassa, välillä sammuen. Olisiko parasta kaataa metsikkö ja tehdä alueesta kumpuileva nurmikenttä?

Kari Tahvanainen
Kirjailija, Ilosaarirockin veteraani
Joensuu

Karjalainen 4.6.2012