tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kesälaitumilla

”Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt. Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt. Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä, mut minä nautin kesästä. Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan mun uudelleen.”
Junnu Vainio tiivisti säkeisiinsä paljon suomalaisen kesän taikaa, vapauden valtakuntaa.



Sanotaan myös, että ollaan kesälaitumilla. Hector laulaa Heinäpellolla-biisissään nostalgisesti vanhoista heinäntekoajoista. Finntrio jatkaa: Kyllä maalla on mukavaa. Kari Kuronen laulaa nykyajan Kesävieraista. Urbaanimpia kesälaitumia kuvaavat hiteissään Sleepy Sleepers: Kesämopo, Tehosekoitin: Asfaltti polttaa, ja PMMP: Rusketusraidat.
Kesälaitumet konkreettisesti tulevat mieleen lapsuudesta. Lienee itse kukin viettänyt kesiään maalla. Me asuimme maalla ja kesälaitumilla tehtiin aika paljon töitä. Hectorin kuvaus heinäpellolta on siksikin nostalginen kurkistus aurinkoisiin lapsuuden kesiin. Oliko kaikki ennen paremmin? Ei varmasti ollut, mutta silti.
Kesälaitumilla hoidin usein vasikoiden juottamista, kun ne olivat kauempana metsälaitumella. Joka illansuussa menin kantamaan niille vettä ja katsomaan että kaikki oli hyvin. Ei sitä kyllä kokenut edes työksi.
Vasta myöhemmin on tullut mieleen, että maanviljeleminen oli yrittäjätoimintaa. Yrittäjä ei marise tuntien perään vaan tekee töitä yrittäjäasenteella. Pikkutilalla tietenkin oli pakkokin tehdä.
Nykyisetkään yrittäjämaanviljelijät vaikkapa lapsuuden kotikylillä eivät sen helpommalla pääse, päinvastoin. Kesätyötä riittää aamusta iltaan ja enemmänkin. Silti ollaan kesälaitumilla, keskellä luontoa, osana luontoa.
Kerran kesälaitumella minulle kävi vähän ikävästi. Mummolan pässi ajoi minut keskellä laidunta olevalle kivelle. Kierteli ja puhisi siinä ympärillä, että nyt kyllä pysyt poika siellä. Eipä tullut Seitsemän veljestä mieleen. Vasta pitkän ajan päästä setä huomasi, että olin pulassa ja pisti pässin aisoihin.
Kesälaitumilla laiskotellaan, matkustellaan, kalastellaan, veneillään, pyöräillään, mitä kaikkea tehdäänkään. Käydään kulttuuritapahtumissa kuten kesäteattereissa ja näyttelyissä, Ilosaarirockissa, Ilovaarirockissa, Popkadulla. Ei olla kesäterässä, jos kaikkea kesään kuuluvaa puuhailua ja oleilua ajattelee.



Kesä on myös lukemisen aikaa. Kaivelemme vanhoja suosikkeja lukeaksemme ja kuulostellaksemme niitä uuden ikäisinä. Etsimme uusia lukukokemuksia. Muutaman lukuvinkin voisi heittää kesälaitumille märehdittäväksi.
Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on tällä hetkellä valtakunnan myydyimpiä ja kysytyimpiä kirjauutuuksia. Monen sukupolven ihmiskohtaloita pohjoisessa, vaiettua menneisyyttä. Fabio Gedan Krokotiilimeri puolestaan on tositarina pienen afgaanipojan pakomatkasta Eurooppaan. Eräänlainen puheenvuoro pakolaiskeskusteluun. Jonas Jonasson hauskutti meitä romaanillaan Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Myös uutukainen Lukutaidoton joka osasi laskea jatkaa samaa rataa.
Vietämme Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuotta. Näissä merkeissä suosittelen Tuula Karjalaisen värikästä elämäkertateosta Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. Janssonin proosatuotantoa samaten lukulistalle: Kesäkirja ja Viesti. Ja jos joku ei ole lukenut Muumeja, nyt on korkea aika korjata nolo virheensä.
Ja sitten tulee mätäkuu. Monet johtajat, poliitikot ja professorit taitavat viimeinkin olla kesäterässä. Mätäkuun juttuja aina odottaa, jonkinasteista fantasiaa, ellei suorastaan scifiä. Melkein voisi lyödä veikkaa, mitä mätäkuun juttuja saamme kuulla kun elokuu 2014 saapuu.
Ollaan ihmisiksi kesälaitumilla. Heilutellaan häntää ja korvia, karkotetaan kärpäsiä. Märehditään rauhassa. - Vain suvituulen minä kutsun kuulen. 


Kari Tahvanainen

Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja

Ukri-kolumni Karjalan Heilissä 6.7.2014