Kolumni
Rakkaan Suomemme satavuotisjuhlavuosi on aivan kohta ohitse. Alkaa uusi vuosisata. Juhlavuoden varrella kirjallisuus on ollut hyvin esillä. Esimerkiksi Ylen 101 kirjaa –sarjassa on esitelty perusteellisesti yksi kirja itsenäisyyden jokaiselta vuodelta.
Mutta millainenhan lienee kirjan tulevaisuus? Säilyykö kirja? Entä lukutaito ja into lukemiseen? Siihen meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.
Kirjallisuustoimittaja Suvi Ahola pohti Hesarin lauantaiesseessä 2. joulukuuta kirjallisuuttamme otsikolla ”Satavuotiaan Suomen kirjallisuus voi hyvin ja haastaa yhä harvemmat lukijansa.”
Lukemisinnosta ei Aholan mukaan ole tuoretta tutkimustietoa, mutta suunta on alaspäin. Myös lukutavat muuttuvat. Perinteisesti olemme uppoutuneet kirjan tarinaan korviamme myöten; rakastamme juonia. Uusien lukutapojen käyttäjät eivät välttämättä kaipaa juonta, vaan sirpaleinen eteneminen viehättää. Lukeminen on kaleidoskooppi.
Juhlavuoden Finlandia-palkintoehdokkaat kuten Miki Liukkonen antavat uusien lukutapojen kokeilemiseen taidolla ja riemulla kirjoitettua proosaa, Ahola toteaa. Ei ole kyse enää pelkästä kokeilemista vaan uudenlaisesta tuotannosta.
Aika ajoin syntyy hahmoja ja kirjasarjoja, joista tulee klassikoita. Ennen olivat Viisikot, sittemmin Harry Potterit. Ovatko nyt tulossa Soturikissat? Erin Hunterin eläinfantasiasta on veikattu uutta Potteria.
Kävin äskettäin mielenkiintoisen keskustelun veljentyttäreni kanssa. Keskusteltiin lapsuuden lukukokemuksista. Hän yllätti minut kertomalla, että lukaisipa jo eka luokalla ensimmäiset Harry Potterit. Ne herättivät hänessä nyt aikuisenakin jatkuvan lukuinnon. Omassa lapsuudessani Enid Blytonin Viisikko-sarja oli samanlainen innon herättäjä.
Kirjallisuus on siitä ihmeellistä, että se pakottaa, tai paremminkin houkuttelee kavalasti, lukijansa tulkitsemaan jokaista sanaa ja lausetta. Rakentamaan päänsä sisälle suorastaan kirjan maailman. Jokainen omalla luovalla tavallaan. Tarjolla on elämyksiä, mielikuvitusta kehittäviä ”lukuharjoituksia”. Ja luvassa empatiaa, estetiikkaa, filosofiaa. Vain lukijalle. Lukekoon sitten pokkaria tai sähkökirjaa.
Suvi Ahola puhuu Potterin jälkeisestä uudesta fantasia-aallosta. Esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa käsitellään ongelmista suurinta, ekologista katastrofia; se on vakavaa yhteiskuntakritiikkiä. Itselleni tulee mieleen myös Jussi Valtosen Finlandia-palkittu He eivät tiedä mitä tekevät. Uusi kirjallisuuskin pohtii suuria kysymyksiä. Ja kiinnostaa nuoria lukijoita.
Me voimme vaikuttaa kirjan ja lukemisen hyvään tulevaisuuteen. Annetaan lahjaksi kirjoja eikä mitään roinaa. Itse toteutin tätä joulun aikaan antamalla läheisille lapsille ja nuorille niin Esko-Pekka Tiitisen lastenkirjoja kuin Aleksi Delikourasin Nörtti-kirjoja. Kädet syyhyävät, että koskahan pääsen antamaan heille lahjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, seikkailujen seikkailun.
Emme ole koskaan liian lukeneita. Siitä on lähdettävä, edelleen. Lukeminen kannattaa aina. Ja kirjoittaminen.
Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja
Karjalan Heili 30.12.2017
