Sienet kasvavat ennen niin uljaassa rungossa. Oksat riippuvat ruskeina, kaarna on tummunut. Lieneekö edes toivoa, että hänestä tulisi kelomänty? Viime kesänä hän oli vielä hengissä. Rajut sään muutokset ja kosteus lienevät tappaneet hänet. Kävin taputtamassa häntä olalle kuten aina.
Vielä toissa kesänä, 2016, mänty oli uljaassa kunnossa.
Kuvat: Kari Tahvanainen
Puromäen mänty, Arhippala, Liperi
Puusta tunnetaan nimityksiä uhrimänty, parapetäjä ja taikapuu. Maanviljelijä Taisto Silfsten -vainajan mukaan paikallisilla asukkailla oli vielä viimevuosisadalla tapana laittaa puun tyveen hakattuun koloon uhreja haltijoille eli paroille. Uhreina tuotiin osuus uudisjauhosta tai pisara ternimaitoa vuoden tulon turvaamiseksi. Uhrilahjat tuotiin yön pimeydessä ja samalla luettiin asiaankuuluva loitsu. Yksi tälläinen on kuulunut näin:
Tule tänne para parka,
kehräsääri, kehräpää,
keppivarsillas kävele,
kokoa pienikin pisara voiksi,
pieksä piimä sakeaksi,
tuo voita tullessasi,
ole onnellinen ollessasi.
Pyhistä puista lisää: Taivaannaula
