Kun maakunnan ykköslehti poisti kaikki menot sivuiltaan

 Mielipide

Kun maakuntalehti poisti kaikki menot ja meiningit Aina on tilattu kahta lehteä: Karjalainen ja Helsingin Sanomat. Tästä kuvasta näkee, että pääkaupunkiseudun tapahtumat tiedämme tasan tarkkaan.

Karjalaisessa ei ole nykyisin sanaakaan maakunnan menoista, menovinkkejä. Maksamme suunnilleen saman summan vuosittain kummastakin printtilehdestä digioikeuksineen. Historiasta muistamme, että kaikki kotimaakuntamme Pohjois-Karjalan menot ja tapahtumat, teatterit ja elokuvat, ovat olleet aina Karjalaisen sivuilla säntillisesti listattuina. Tapahtumajärjestäjille kyse on lähes katastrofista. Yleisö ei saa tietoa tapahtumista. Painettu lehti on edelleen ensisijainen tietolähde tapahtumista ja kulttuurista. En ymmärrä, mistä kiikastaa. Toivottavasti asiaan saadaan pian korjaus. Lehdistö on tiedon jakamista varten.

Kari Tahvanainen

26.9.2020

Kolme vuosikymmentä sitten Joensuussa autettiin Liettuaa

Kolumni

Kolme vuosikymmentä sitten Joensuussa autettiin Liettuaa

Suomi - Liettua -seuran kunniajäsenenä huomasin ajatusteni palaavan tärkeisiin aikoihin. Liettua oli vapautumassa neuvostovallasta. Lääkintäapua Liettuaan -projekti. 

Olin vähän aiemmin käynyt Vilnassa mikrokirurgian klinikalla tutustumassa toimintaan. Yksi aiemmin ystävyyskaupunki Vilnasta Joensuussa käyneistä lukiolaisista oli siellä harjoittelemassa. Perustimme Joensuussa Lääkintäapua Liettuaan -pjojektin sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pekka Sitarin (kuvassa) johdolla. Keräsimme sairaalatarvikkeita aikamoisen kontillisen. Arvo Puhakka silloisena rekkamiehenä hoiti logistiikan. Juuri itsenäistyneeseen Liettuaan meni rekka-autollinen lääkintätarvikkeita kansainvälisen Punaisen Ristin suojeluksessa. Niitä tarvittiin. 

Päätoimittaja Sitari ei jäänyt paikalleen, hän ja vaimonsa Kaija olivat mukana Liettuassa ihmisketjussa puolustamassa Liettuaa. Se siitä päätoimittajien esimerkillisestä toiminnasta. Arnas Berzanskis, tuleva lääkäri, se harjoittelija, oli yksi ystävyyskaupunkimatkalla Joensuussa olleista. Siitä alkoi hyvä tarina. Lukiolaisista tuli akateemisia ihmisiä eri mantereille ja eri maihin.

Kaiken kaikkiaan, Karjalaisen päätoimittaja vaikutti yhteiskunnassa ja Euroopassa koko voimallaan. Sellaisen toivoisi jatkuvan. 

"Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa. Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991." - Wikipedia -

Olemme merkkivuosien äärellä.

Joensuun seudun Donelaitis-seuran historiaa

Kari Tahvanainen

Joensuun seudun Donelaitis-seura - Liettuan ystävät ry:n kunniajäsen 

14.9.2020 

Becoming – luovan elämän tarina USA:n ensimmäisestä naisesta

Kirja-arvostelu

Michelle Obama

Minun tarinani

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Otava, 2018, 511 s.

Becoming – luovan elämän tarina USA:n ensimmäisestä naisesta

Vuonna 1964 Chicagossa syntyi Michelle Robinson -niminen tyttö köyhään värilliseen perheeseen. Isä työskenteli kaupungin jätevedenpuhdistamolla ja äiti hoiti kotona tyttöä ja tämän vanhempaa veljeä Craigia. Perheessä uskottiin koulutukseen eteenpäin vievänä voimana. Rahaa säästettiin, että lapset pääsisivät lukioon, ja sen jälkeen yliopistoon. Perhesiteet olivat vahvat.

     Michelle Robinsonista tulee huippuyliopiston käynyt liike-elämän juristi. Lakiasiaintoimistoon tulee kesällä harjoittelijaksi nuori oikeustieteen opiskelija Barack Obama. Nuoret rakastuvat ja siitä alkaa uskomaton elämäntarina, joka vie pariskunnan ja heidän kaksi tytärtään kahdeksaksi vuodeksi Valkoiseen taloon. 

     Värikäs ja hyvin kirjoitettu omaelämäkerta päättyy taas yhteen elämänmatkan, becoming, vaiheeseen, jossa Barack Obaman toinen presidenttikausi päättyy ja on aika lähteä jatkamaan matkaa ”siviiliin”. Tyttäret ovat siinä vaiheessa kasvaneet jo niin, että teini on vielä lukiossa, mutta vanhempi tytär on välivuodella Kolumbiassa, näkemässä maailmaa.

     Elämänkerta on paitsi kertomus sosiaalisesta noususta ja värillisten aina ongelmallisesta asemasta amerikkalaisessa yhteiskunnassa, ennen kaikkea kertomus kasvusta kohti itsevarmuutta ja uskoa tulevaisuuteen. ”Olenko minä tarpeeksi hyvä?”Alkupuolella toistuvat ajatukset siitä, onko minusta mihinkään, pystynkö minä siihen. Perheenäidin, uranaisen ja poliitikon vaimon elämä ei paljon poikkea tavan ihmisen elämästä. Sitä Michelle Obama kuvaa elävästi ja luo samalla aikakautensa kuvaa. Kirja on jaettu kolmeen osaan: Minuksi, Meiksi, Enemmäksi. Epilogissa käydään lopuksi läpi vallanvaihtoseremoniat.

     Mieleen jäi erityisesti ensimmäisen naisen jatkuva huoli tyttöjen ja vähemmistöjen lasten koulutusmahdollisuuksista. Hän edistää niitä arvovallallaan ei pelkästään Yhdysvalloissa vaan ympäri maailmaa. Kannustaminen opiskelemaan ja positiivisen palautteen antaminen nousee keskeiseksi voimavaraksi keskusteluissa lasten ja nuorten kanssa. Ihan YK:n tavoitteiden mukaisesti. 

     ”Minulle sana becoming tämän teoksen alkuperäisessä nimessä ei tarkoita määränpäähän pääsemistä eikä tietyn tavoitteen saavuttamista. Näen sen pikemminkin eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi, keinoksi kehittyä, keinoksi kurkottaa lakkaamatta kohti parempaa minää. Matka ei pääty milloinkaan. Minusta tuli äiti, mutta minulla on silti paljon opittavaa lapsiltani ja paljon annettavaa heille. Minusta tuli vaimo, mutta sopeudun edelleen nöyrästi siihen, mitä merkitsee rakastaa aidosti toista ihmistä ja elää yhdessä hänen kanssaan. Minusta on tietyssä mielessä tullut vaikutusvaltainen ihminen, mutta silti on hetkiä, jolloin olen epävarma tai minusta tuntuu, ettei minua kuunnella.”

Tämän elämänkerran jälkeen kannattaa lukea myös Barack Obaman muistelmateos Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä. (Otava, 2017)

Kari Tahvanainen, 4.9.2020