Kirja-arvio
Ron McLarty
Polkupyörällä ajamisen
taito
The Memory of Running
(2004)
Suomentanut Erkki
Jukarainen
Otava, 2006, 282 s.
Polkupyöräilyn huumaa - Mainesta Los Angelesiin
Keski-ikäinen Smithy Ide lähtee
Mainesta Yhdysvaltain itärannikolta kohti Los Angelesia polkupyörällä.
Vanhemmat ovat juuri kuolleet liikenneonnettomuudessa. Sisko on kadonnut
parikymmentä vuotta sitten ja makaa nyt ruumishuoneella länsirannikolla.
”’Bethany. Mamma ja pappa.
He ovat poissa, Bethany. Ja sinä olet poissa. Mitä minä nyt teen?’
Minä väsyn. Tulen
juovuksiin. Näen hänet selvästi. Hänet vihreät silmänsä. Olen hölmö.
Menin sisään autotalliin
ja nojasin isolla takalistollani äidin pieneen siniseen autoon.
”Bethany”, sanoin
uudestaan ja melkein kuin olisin rukoillut. Sytytin tupakan ja polttelin vähän
aikaa.
Isäukon autotalli oli täynnä tuoksuja. Mamman keittiön Worcestershire-kastikkeen tilalla tällä oli 3-In-One -öljy, sitronellakynttilät, paloöljy ja lateksimaali. Hyviä tuoksuja. Tuoksuja jotka kestävät.
Katselin ympärilleni ja ihailin isäukon järjestystä. Minulla ei ole sellaisesta mitään tajua. Isäukolla oli paikka kaikelle. Hyllyt maaleille. Koukut köysille ja kasteluletkuille. Naulat haravoille ja lapioille. Seinällä pienen takaikkunan yllä, isäukon höyläpenkin kohdalla, riippui Raleigh. Minun Raleighini. En ollut aiemmin nähnyt sitä.”
Smithy Ide on
keski-ikäinen Vietnamin sodan veteraani, jonka vartalo on täynnä luodinarpia. Hän
työskentelee lelutehtaan liukuhihnalla laadunvalvojana. Elämä on jumiutunut
pieneen piiriin ja painokin kohonnut pilviin. Mitään ei saa oikein aikaiseksi.
Mutta onhan hän oman elämänsä sankari. Sen pyöräilymatka tulee osoittamaan. Ei
mikään Hero, sankari, mutta tavallinen ihminen, jonka elämä muuttuu vihdoinkin
parempaan suuntaan. Matka on tutkiskelumatka omaan itseen, etsintämatka.
Kaksikin fillaria matkalla kuluu, Raleigh ja Moto. Mies nukkuu heinäpelloilla ja kukkakedoilla ja herää joskus aamulla lehmälauman tuhinaan, harvoin matkustajakodissa. Pieni pätkä matkasta kuluu rekka-auton kyydissä. Samalla hän saa kuulla rekkakuskin elämäntarinan. Tällaisia tarinoita kertyy pitkin matkaa, ja siinä onkin romaanin rikkaus. Ihmisiä ja kohtaloita. Auttajia ja autettavia. Kalliovuorilla hän pelastaa pienen lapsen lumimyrskyssä.
Ja koko parin kuukauden pyöräilymatkan Bethany-siskon aave leijailee näköpiirissä. Sisko on sairastunut lapsena skitsofreniaan ja lapsuus ja nuoruus on ollut koko perheessä sen mukaista. Tempauksista ei ole pulaa. Lopulta Bethany katoaa jonnekin.
Keskeinen henkilö tarinassa on Iden perheen naapurintyttö Norma, joka istuu pyörätuolissa. Smithyn kasvinkumppani. Kun eletään 1990-luvun alkuvuosia, kännyköitä ei vielä ole. On soitettava puhelinkioskeista tai huoltoasemilta. Internet sentään on jo olemassa. Niinpä Normasta tulee matkan ”lennonjohtaja”, joka välittää Smithylle rahaa maksumääräyksinä ja tietoja netistä. Rakkaus kannattelee.
The Memory of Running ilmestyi alun perin omakustanteisena
äänikirjana. Sitten itse Stephen King, McLartyn ikätoveri ja toinen mainelainen,
innostui siitä. Hän kirjoitti siitä ylistävän arvion Entertainment Weekly
-lehteen, mainiten sen ”parhaaksi teokseksi, mitä et voi lukea”, olihan kyse
siis äänikirjasta.
Kustantaja, Viking, löytyi hetkessä painetulle teokselle ja oikeudet ostettiin 2,2 miljoonalla dollarilla. Kirjaa on myyty yli kahteentoista maahan ja monille kielille. Sinkkuelämää-sarjassakin vieraillut näyttelijä Ron McLarty oli saanut ansaitsemansa kunnian kirjailijana. Hän kuoli helmikuussa 2020 sairastettuaan dementiaa vuodesta 2014 lähtien.
Hieno vaellusromaani. Kriitikot ovat verranneet joskus Smithy Idea Forrest Gumpiin, eikä suotta.
Kari Tahvanainen
22.02.2022
