Syksyisiä kuvia

Kuvat: Kari Tahvanainen

Lentäjätkö siellä nukahtelevatkin?

Herättäisinköhän sinut?

Katso!

Taivaalla nukkuu ihmisiä

Silmät vilkkuvat tähtien välistä

* * *

Runo on kokoelmastani Nomadi (Ilias, 2022)

- Viime aikoina on puhuttu siitä, että liikennelentäjät nukahtelevat lennoilla. 

Muistikirja

Muistikirja

Se melkoista elämä

kuin aarniometsissä vaeltaisimme

rivi sana kaikkoaa hiljaa sanattomien

kuin itsellemme todeksi

muistikirjaa

on runoilua täällä aivan

menneissä nomadeina yhä

riviltä sanalta ja täyttyvät rivien välit

eläisimme kotisivua eläinlajimme

muistikirjaa

se on melkoista runoilua elämä täällä aivan

kuin menneissä aarniometsissä nomadeina yhä

rivi riviltä sana sanalta kaikkoaa

ja hiljaa täyttyvät

sanattomien rivien välit

kuin eläisimme

itsellemme kotisivua

todeksi eläinlajimme

muistikirjaa

Tähdenlento leimalla –kokoelmani (1997) runo on luettavissa moneen suuntaan.  Tässä siitä muutama lukutulkinta. – Tulkinta on esitetty ensimmäisen kerran Tuupovaaran taidetalon runoillassa Aleksis Kiven päivänä 10.10.2011

Aleksis Kiven päiväksi

10.10. Aleksis Kiven päivä

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä."


Seitsemän veljeksen ohella toisena kirjavinkkinä Hannu Mäkelän mainio romaani Kivi (Tammi 2010). Siinä mennään syvälle Kiven mielenmaisemiin hänen viimeisinä aikoinaan. 


Ja: Aleksis Kivi: Vitun hyvä jätkä 

Alma mater sairastaa

Paikallisen yliopiston, entisen korkeakoulun, työskentelyilmapiiristä ja –olosuhteista tulee aika ajoin ikäviä juttuja julkisuuteen. Mutta eihän hätä ole tämän näköinen – johto toteaa jutut kerta toisensa jälkeen perättömiksi. Palatsissa kaikki hyvin. Kyse on vain opiskelijoiden ja henkilöstön eksistentiaalisesta kipuilusta.

Tieteentekijöiden liiton tutkimuksesta ilmeni, että huomattava osa henkilökunnasta, erityisesti nuoret naiset, ovat valmiita vaihtamaan työpaikkaa, lähtemään pois alma materin helmoista. Työolosuhteet ovat huonot – ja toivoa paremmasta ei ole.

Itä-Suomen sanomalehdet kertoivat äskettäin, että opiskelijat pelkäävät valittaa opettajien epäasiallisesta toiminnasta, koska se johtaa kostoon. Parempi on olla hiljaa ja odottaa, nöyrästi, että pääsisi ehjänä ulos yliopistoputkesta. Ja kuinkas ollakaan, herrat vastasivat ja arkkumentoivat jotta eihän tässä mittään hättee ouk. Mittee työ höpötättä. Myöhän huastellaan yhessä ihan rakentavasti, ja yhessä tuumin, näin myö tehhään, arkkumentoijaan teijät hiljasiks poijiks ja tyttölöiks.

Jouduin pakenemaan melkeinpä henkeni kaupalla virkavapaalle työpaikastani, että säilyttäisin terveyteni. Siinä olisi tarvittu lähes ammattiauttajan apua pahimmissa vaiheissa (naurua). Olen siitä yhtä tyytyväinen kuin vanha kunnon Jose Saramago, joka otti potkut lehtimiehen pestistä ja nappasi Nobelin. Muutamat herrat professorit nappaavat täällä kiitokset epäasiallisesta toiminnastaan, jota muualla kutsutaan kiusaamiseksi ja syrjinnäksi, ja lähtevät siunatuksi lopuksi ansaitsemattomalle eläkkeelleen, ja meno jatkuu. Ceausescun palatsissa kaikki hyvin. No comments.