Tieteentekijöiden liiton tutkimuksesta ilmeni, että huomattava
osa henkilökunnasta, erityisesti nuoret naiset, ovat valmiita vaihtamaan
työpaikkaa, lähtemään pois alma materin helmoista. Työolosuhteet ovat huonot –
ja toivoa paremmasta ei ole.
Itä-Suomen sanomalehdet kertoivat äskettäin, että
opiskelijat pelkäävät valittaa opettajien epäasiallisesta toiminnasta, koska se
johtaa kostoon. Parempi on olla hiljaa ja odottaa, nöyrästi, että pääsisi ehjänä
ulos yliopistoputkesta. Ja kuinkas ollakaan, herrat vastasivat ja
arkkumentoivat jotta eihän tässä mittään hättee ouk. Mittee työ höpötättä. Myöhän
huastellaan yhessä ihan rakentavasti, ja yhessä tuumin, näin myö tehhään, arkkumentoijaan teijät hiljasiks poijiks ja tyttölöiks.
Jouduin pakenemaan melkeinpä henkeni kaupalla virkavapaalle
työpaikastani, että säilyttäisin terveyteni. Siinä olisi tarvittu lähes
ammattiauttajan apua pahimmissa vaiheissa (naurua). Olen siitä yhtä tyytyväinen
kuin vanha kunnon Jose Saramago, joka otti potkut lehtimiehen pestistä ja
nappasi Nobelin. Muutamat herrat professorit nappaavat täällä kiitokset epäasiallisesta
toiminnastaan, jota muualla kutsutaan kiusaamiseksi ja syrjinnäksi, ja lähtevät siunatuksi lopuksi ansaitsemattomalle eläkkeelleen, ja meno jatkuu. Ceausescun palatsissa kaikki hyvin. No
comments.
