Kahden Karjalan runoutta ruodittiin Tuupovaarassa

Kahden Karjalan runous 2012 – Lukijat rajalla

Tuupovaaran taidetalo 9.6.

Avaussanat

Kirjailija, YTM Kari Tahvanainen

Tervetuloa Kahden Karjalan runous -tapahtumaan – kuulemaan ja keskustelemaan kirjallisuuden kuulumisista rajaseuduilla. Tapahtumamme järjestetään nyt jo yhdeksättä kertaa, ja tällä kertaa teemana on Lukijat rajalla.

      Kirjallisuustapahtumamme valmisteluista vastaa monipuolinen työryhmä. Työryhmässämme ja valmisteluissa ovat tänä vuonna mukana Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri, Maaseudun Sivistysliitto, OK-opintokeskus, Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitos ja suomen kielen ja kulttuurintutkimuksen oppiaineryhmä, Joensuun kaupunki sekä Tuupovaara-seura.

 Vuonna 2004 järjestettiin ensimmäinen Kahden Karjalan runous –seminaari Joensuussa. Teemana oli tuolloin Karjalan kuvia. Tapahtumamme tavoitteena on edistää kulttuuriin, kirjallisuuteen ja tutkimukseen liittyvää kanssakäymistä rajoilla ja raja-alueilla, niin suomeksi, karjalaksi kuin venäjäksikin. Myös nuorten suomeksi kirjoittavien kirjoittajakoulutusta valtakunnan rajan molemmilla puolilla haluamme edistää.

 Kahden Karjalan runous –tapahtuma on kiertänyt vuorovuosin Suomen ja Venäjän puolella: Joensuussa, Petroskoissa, Ilomantsissa, Sortavalassa – ja tänään olemme täällä Tuupovaarassa.

 Muistelen lämmöllä viime kevään matkaamme Sortavalaan. Oli lämmin ja sateinen lauantai, kun matkustimme bussilla Joensuusta Sortavalaan. Tapahtumamme pidettiin Sortavalan keskuskirjastossa. Teemana oli Historia ja myytit. Puhuttiin Sortavalan historiasta ja identiteetistä, Sortavalan ja Joensuun suhteista, rajaseudun moniäänisyydestä, monikulttuurisuuden rikkaudesta, Sortavalan vilkkaasta runoelämästä.  -  Runous heräsi eloon illanvietossa, tanssiesitysten saattelemana. Huomattiin taas, että rajat voidaan ylittää, runouden kieli yhdistää meitä. Kiitokset vielä kerran teille, Sortavalan kirjasto- ja kulttuuri-ihmiset!

 Lämminhenkisen tapahtuman jälkeen lähdimme illansuussa takaisin kohti Joensuuta. Laskeva aurinko paistoi sadepilvien välistä, usva verhosi metsiä ja peltoja. Kotimatkalla noissa kauniissa maisemissa meille syntyi nopeasti idea vuoden 2012 Kahden Karjalan runous –tapahtumasta. Paikka: Tuupovaaran Taidetalo. Teema: Lukijat rajalla. – Kirjailija, lausuntataiteilija, tohtori Anna-Liisa Alanko taisi olla jälleen hyvän idean äitinä.

 Haluaisinkin tässä vaiheessa esitellä teille, hyvät kuulijat, Kahden Karjalan runous –tapahtuman äidit, sen alkuperäisen idean keksijät – heidän ideansa on kantanut nyt jo yhdeksän vuotta. Anna-Liisa Alanko, monipuolinen tieteen, taiteen ja kasvatuksen ammattilainen. Lea Lihavainen, Opintotoiminnan keskusliiton eli OK-opintokeskuksen Itä-Suomen koulutussuunnittelija, kulttuuri- ja sivistystoiminnan kehittämisen ammattilainen, joka tunnetaan hyvin myös Venäjän Karjalassa

 Kohdistamme tänään ajatukset lukijaan rajaseuduilla ja muuttuvassa maailmassa. Täällä Pohjois-Karjalassa kirjallisuus lukijan näkökulmasta on viime aikoina ollut esillä myös Joensuun kirjallisuustapahtumassa, jonka teemana viime vuonna oli lukija. Sikäli voisi sanoa, että tänään lukija on toisessa käsittelyssä.

 Päivämme juontajana toimii erikoistutkija Tuulikki Kurki Itä-Suomen yliopistosta.

 Tervetuloa tapahtumaamme! 

Tuupovaaran taidetalo toivotti vieraat tervetulleiksi. 

Kahvitauolla mm. (vas.) kriitikko, poliisineuvos Mikko Varis, professori Risto Turunen, professori Pertti Rannikko ja kirjailija Matti Rönkä. 

Kuvat: Kari Tahvanainen

Popparit rakennusmiehiksi laulurinteelle

Joensuun laulurinteen historia ja tulevaisuuden unelmat tulivat hyvin esille Karjalaisen artikkelissa 1.6. Vanhat joensuulaiset aina muistelevat aikaa, kun Pyhäselän rantaviiva 1960-luvulle asti oli lähellä Tiedepuiston parkkitaloa.

 Viime kesänä kuulin Ilosaarirockissa yhden entisen nuoren muistelevan, kuinka Stigan jalaksiin tarttui jätesäkin muovia laulurinteen kukkuloilla lasketellessa. Laulurinnehän on rakennettu täyttömaalle. Joensuulaista kaupunkilegendaa taas on tarina, jonka mukaan laulurinne luisuu Pyhäselkään, jos takanurmella on liian paljon porukkaa ja tulee rankkasade.

 Laulurinteen varustus on puhuttanut alusta asti. Olin Joensuun Popmuusikoiden hallituksessa ja järjestämässä 20-vuotisjuhla-Ilosaarirockia 1991; olimme ensimmäistä kertaa laulurinteellä. Sähköä ja muuta kunnallistekniikkaa ei juurikaan ollut. Taisi siinä lennellä ilmassa monta vitsiä Väinämöisten kanteleensoitosta.

 Kaikki jouduttiin improvisoimaan, ja ostamaan kaupungin sähkömies Muikku virittämään lisäsähköä festarille. Kaupunki laskutti kovalla kädellä kaikista palveluista. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja rokki raikuu laulurinteellä siitä lähtien. Nykyäänhän Ilosaarirockista on tullut kaupungin imagopalikka.

 Laululavan takaiset huoltorakennukset eivät ole vielä parinkymmenen vuodenkaan jälkeen tulleet juuri sen kummemmiksi. Huonoja ovat, työmaakoppeja. Jo laulurinteen yleisilme ja imagokin vaatisivat tyylikkäät ja toimivat huoltorakennukset alueelle.

 Kulttuurijohtaja Janna Puumalainen toteaa Karjalaisen jutussa, että uusille huoltorakennuksille pitäisi olla pitempiaikainen, pysyvämpi ja suurempi tarve. Mikä on esimerkiksi Ilosaarirockia ja urheiluväen suunnitelmia suurempi ja pysyvämpi tarve? Kaupungin aikaansaamattomuus ei enää edes ihmetytä.

 Ehdotan ratkaisuksi, että kaupunki antaa huoltorakennusten rakentamisen Joensuun Popmuusikoille. Popparit vastaavat rakennusprojektista, tilan käytöstä ja vuokrauksesta. Kaupunki tukee voimakkaasti perustamis- ja peruskuluissa. Mikä loistava paikka laulurinteen huipulla olevassa lasipalatsissa olisikaan seminaareille, tapahtumille, ideariihille – ympäri vuoden. Siellä voisi syntyä uusia unelmia, yhtä suuria kuin unelma Ilosaarirockista 1970-luvun alussa.

Toinen toimia vaativa epäkohta laulurinteellä on mielestäni metsikkö pääportin ja parkkitalon vieressä. Siitä muodostuu joka Ilosaarirockin aikaan ”viidakko”, joka aiheuttaa häiriöitä, luo pohjaa rikoksille, ja on surullista katseltavaa ohi kulkevalle festariväelle. Siellä ne lapsetkin hoippuvat humalassa, välillä sammuen. Olisiko parasta kaataa metsikkö ja tehdä alueesta kumpuileva nurmikenttä?

Kari Tahvanainen

Kirjailija, Ilosaarirockin veteraani

Joensuu

Karjalainen 4.6.2012 

Keväthetki Pohjois-Karjalassa

Keväthetki Joensuun Vapaudenpuistossa 1.6.2012. 

Onnea kaikille valmistuneille. 

c. Kari Tahvanainen