Joensuun laulurinteen historia
ja tulevaisuuden unelmat tulivat hyvin esille Karjalaisen artikkelissa 1.6.
Vanhat joensuulaiset aina muistelevat aikaa, kun Pyhäselän rantaviiva 1960-luvulle
asti oli lähellä Tiedepuiston parkkitaloa.
Viime kesänä kuulin
Ilosaarirockissa yhden entisen nuoren muistelevan, kuinka Stigan jalaksiin
tarttui jätesäkin muovia laulurinteen kukkuloilla lasketellessa. Laulurinnehän
on rakennettu täyttömaalle. Joensuulaista kaupunkilegendaa taas on tarina,
jonka mukaan laulurinne luisuu Pyhäselkään, jos takanurmella on liian paljon
porukkaa ja tulee rankkasade.
Laulurinteen varustus on
puhuttanut alusta asti. Olin Joensuun Popmuusikoiden hallituksessa ja
järjestämässä 20-vuotisjuhla-Ilosaarirockia 1991; olimme ensimmäistä kertaa
laulurinteellä. Sähköä ja muuta kunnallistekniikkaa ei juurikaan ollut. Taisi
siinä lennellä ilmassa monta vitsiä Väinämöisten kanteleensoitosta.
Kaikki jouduttiin
improvisoimaan, ja ostamaan kaupungin sähkömies Muikku virittämään lisäsähköä
festarille. Kaupunki laskutti kovalla kädellä kaikista palveluista. Kaikesta
kuitenkin selvittiin, ja rokki raikuu laulurinteellä siitä lähtien. Nykyäänhän
Ilosaarirockista on tullut kaupungin imagopalikka.
Laululavan takaiset
huoltorakennukset eivät ole vielä parinkymmenen vuodenkaan jälkeen tulleet
juuri sen kummemmiksi. Huonoja ovat, työmaakoppeja. Jo laulurinteen yleisilme
ja imagokin vaatisivat tyylikkäät ja toimivat huoltorakennukset alueelle.
Kulttuurijohtaja Janna
Puumalainen toteaa Karjalaisen jutussa, että uusille huoltorakennuksille
pitäisi olla pitempiaikainen, pysyvämpi ja suurempi tarve. Mikä on esimerkiksi
Ilosaarirockia ja urheiluväen suunnitelmia suurempi ja pysyvämpi tarve?
Kaupungin aikaansaamattomuus ei enää edes ihmetytä.
Ehdotan ratkaisuksi, että
kaupunki antaa huoltorakennusten rakentamisen Joensuun Popmuusikoille. Popparit
vastaavat rakennusprojektista, tilan käytöstä ja vuokrauksesta. Kaupunki tukee voimakkaasti
perustamis- ja peruskuluissa. Mikä loistava paikka laulurinteen huipulla
olevassa lasipalatsissa olisikaan seminaareille, tapahtumille, ideariihille –
ympäri vuoden. Siellä voisi syntyä uusia unelmia, yhtä suuria kuin unelma
Ilosaarirockista 1970-luvun alussa.
Toinen toimia vaativa epäkohta
laulurinteellä on mielestäni metsikkö pääportin ja parkkitalon vieressä. Siitä
muodostuu joka Ilosaarirockin aikaan ”viidakko”, joka aiheuttaa häiriöitä, luo
pohjaa rikoksille, ja on surullista katseltavaa ohi kulkevalle festariväelle.
Siellä ne lapsetkin hoippuvat humalassa, välillä sammuen. Olisiko parasta
kaataa metsikkö ja tehdä alueesta kumpuileva nurmikenttä?
Kari Tahvanainen
Kirjailija, Ilosaarirockin veteraani
Joensuu
Karjalainen 4.6.2012
