Joensuun kirjallisuustapahtuma 2013 - Jälki

JOENSUUN KIRJALLISUUSTAPAHTUMA 2013
Jo vuodesta 2000. Nyt 14. kertaa

Jälki kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa ja tieteissä 

Perjantain 13.9.2013 yliopistopäivässä kulttuurihistoriallisesta jäljestä puhuvat professori Laura Kolbe, dosentti Teemu Keskisarja ja dosentti Anna Kuismin. Tauon jälkeen dosentti Ossi Naukkarinen ja yliassistentti Markku Lehtimäki jatkavat ekologisen jäljen aiheilla. Illan Pakkahuoneen matineassa esiintyvät nuoret pohjoiskarjalaiset runoilijat.

Lauantain 14.9. kirjailijapäivässä ihmisen jäljillä ovat kirjailijat Joel Haahtela, Riikka Ala-Harja, Aki Ollikainen, Antero Viinikainen ja Katja Kettu sekä suomentaja Jaana Kapari-Jatta. Ilta huipentuu Karjalantalon Jameihin (esiintyjä varmistuu myöhemmin).

Sunnuntaina 15.9. ohjelman aloittaa näyttelijä Taisto Reimaluodon monologi ”Kuu on linttaan astuttu kengän korko”. Paneelissa ”Kaikesta jää jälki” puhetta johtaa Matti Mäkelä ja keskustelijoina ovat Riikka Ala-Harja, Katja Kettu, Anna Kuismin, Antero Viinikainen sekä Tuula-Liina Varis. Jälkisanat tapahtumalle lausuu kriitikko Kaisa Neimala.

- Tarkempaa tietoa tulee tapahtumamme kotisivuille ja Facebookiin 

Kuvat: Kari Tahvanainen 

Lukulistaa - syksystä kevääseen

Talven menu, vai olisiko lista numero yksi. Lukemisen lumo -lukupiirimme lista syksystä kevääseen. 

Sen päälle sitten kaikki muut lukemiset ja kirjoittamiset ja toimittamiset ja suunnitelmat ja raportit ja kolumnit ja esseet. Ei valittamista. Innostavaa ja avartavaa. Olen etuoikeutettu. 

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Antonio Munoz Molina: Kuun tuuli

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 

Téa Obreht: Tiikerin vaimo

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Joel Lehtonen: Putkinotko

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Tatjana de Rosmay: Viimeinen kesä

Paul Auster: Sunset Park

Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini

Kanerva Tuominen: Naiset jotka vihaavat naisia

Katri Lipson: Jäätelökauppias

Niina Banerjee-Louhija: Yhden päivän kuningatar

Mikael Jungner: Outolintu

Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt

Kauko Röyhkä: Miss Farkkusuomi

Claes Andersson: Oton elämä

Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen

Pirjo Hassinen: Popula

Heikki Turunen: Hämärätunnin tarinoita

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyt katosivat

Tuomas Lius: Keisari

Minna Canth: Työmiehen vaimo

Viivi Luik: Varjoteatteri

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Residenssi susirajalla

Kuva: Kari Tahvanainen

Tuupovaaran taidetalo toimii talvisin kirjailijaresidenssinä. Siellä olisi nyt vapaita kuukausia eli huhti - toukokuu ja syys - joulukuu. Aivan mainio paikka, ja edullinen. Käyttövuoro on aina neljän viikon mittainen.

Taloa ylläpitää Joensuun kaupunki ja residenssitoiminnan pyörittämisessä ovat mukana myös Suomen Maakuntakirjailijat ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri. 

Lisätietoja Taidetalon nettisivuilla

Huuto

Viikon kirjavinkki

Iskelmä Rex, Jokisappi-kirjallisuusohjelma, 14.1.2013

Kari Tahvanainen

Rauha Kejonen

Huuto

176 s., Sanasato, 2012

Nurmeslainen kirjailija Rauha Kejonen on tarttunut uudessa romaanissaan hyvin ajankohtaiseen teemaan, omaishoitajan asemaan ja naiselle asetettuihin odotuksiin. Huuto on tiivis niin tunnelmaltaan kuin tekstiltäänkin – vajaaseen kahteensataan sivuun mahtuvat äidin viimeiset vuodet vanhalla kansakoululla, jossa hän asuu tyttärensä kanssa.

     ”Olgalla on äiti. Ja hänen äidillään on tytär. He ovat kuolleet toisilleen kauan sitten. Äidit ja tyttäret kuolevat. Vain harvat jäävät henkiin.” – Näin romaani alkaa.

     Tarinan myötä palataan välillä Olga-tyttären lapsuuteen ja nuoruuteen. Esille tulevat normatiiviset odotukset miehestä ja perheestä. Itsellinen nainen kuitenkin valitsee ylpeästi toisin. Kohtalon oikkujako lienee, että lopulta Olgallakin on lapsi – lapsi joka on synnyttänyt Olgan, kuten Huuto-romaanin takakannen teksti osuvasti tiivistää, äiti on tyttärensä lapsi. Olga on palannut kolmen vuosikymmenen jälkeen kotipaikalle, joutuakseen dementoituneen äitinsä omaishoitajaksi. Eikä se ole helppoa, varsinkaan kun äiti on ollut etäinen ihminen. Äitimyytti ropisee kuin vanha maali koulun seinistä.

     Minua kiehtoi tässä karheassa tarinassa myös kerronnan tapa. Rauha Kejonen on kirjoittanut teoksensa hyvin episodimaisesti, kohtaukset ovat lyhyitä ja usein voimakkaita, lukijalle jää tilaa kuvittaa tarinaa myös oman kokemusmaailmansa ja elämänhistoriansa kautta.

     Viikon kirjaksi suosittelen Rauha Kejosen uutuusromaania Huuto. Se antaa ajattelemisen aihetta.

Uutta itärintamalta

- Sotakirjeenvaihtajalta sieltä jostain 5.1.2013 - 

Joensuun kasvitieteellinen puutarha Botania viettää parhaillaan avajaisia Joensuussa 5. - 6.1. Botanian pelasti Botanian ystävät ry. -kansalaisyhdistys Itä-Suomen yliopiston vetäydyttyä raukkamaisesti tieteellisen puutarhansa ylläpitämisestä. Ainakin tämä taistelu on nyt voiton puolella täällä itärintamalla. Taistelut jatkuvat Wanhan Jokelan tienoilla. 

Botanian avajaisissa 5.1.2013 oli tunnelmaa ja tropiikin lämpöä. Paikalla oli niin kansainvälistä yleisöä kuin esiintyjiäkin, kuten pakkasneito ja joulupukki. Suomen ja venäjän kieli kaikuivat Botaniassa, puhuva papukaija Juuso puhui suomea, kuten "terve" (kuvassa on Juuson kaveri). 

Botanian kotisivut: www.botania.fi

Kuvat: Kari Tahvanainen