Tanja Kaarlela
Saara
Torni, 2013, 310 s.
Pohjoisesta tulee mielenkiintoista kirjallisuutta ja
uusia kirjailijoita. Mainittakoon runoilija Heli Slunga ja kirjailijat Janne
Huilaja ja Kaj Korkea-Aho. Nyt tähän joukkoon on tullut mukaan kirjailija Tanja
Kaarlela Nivalasta. Kirjana kämmenellä
on tänään hänen esikoisromaaninsa Saara, joka on juuri ilmestynyt kuopiolaisen
Tornin kustantamana.
Saara kertoo Oulun seudulla
Heinäpään kylässä 1920-luvulla lapsuuttaan elävästä Saarasta ja hänen myöhemmistä
elämänvaiheistaan. Kuusilapsisessa maanviljelijäperheessä kuohuu. Äiti on mielisairas
ja seudulla vahvistuva lestadiolaisuus toteutuu hänen sairaan mielensä kautta
tuomiopäivän oppina, josta erityisesti Saara joutuu kärsimään. Saaran tukena on
maatilalle asettunut isän veli Aukusti ja sydämellinen Iida-piika, jotka
käytännössä kasvattavat häntä.
Pohjanmaalta muutti 1800- ja
1900- lukujen taitteessa Amerikkaan suhteessa eniten suomalaissiirtolaisia. Ei
siksi olekaan ihme, että maailman tuulia maaseudulle tuova Aukusti-setä ja
hänen Amerikan-tarinansa, kirjansa ja gramofoninsa kiehtovat perheen lapsia, ja
erityisesti Saaraa. Sivistyksen siemen jää itämään. Olkoonkin että Aukusti
näyttää olevan enemmän seikkailija ja tarinankertoja kuin suuri
maailmanmatkaaja.
Mutta kun Aukusti ja Iida
ennen pitkää joutuvat poistumaan tilalta, helvetti pääsee valloilleen, maalaisyhteisö
muuttuu tuhoavaksi voimaksi. Naiseuttaan etsivältä Saara-tytöltä kielletään
lopulta hänen ihmisarvonsa ja seksuaalisuutensa, Jumalan nimeen ja vereen. ”Siunaa ja varjele meitä. Kaikki synnit
anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tee tästä onnettomasta nöyrä ja
kuuliainen ja aja Paholainen hänestä pois.” Siionin sävel soi tässä tapauksessa
synkkää sanomaa. Saara laitetaan myöhemmin mielisairaalaan, ja kuinka sitten
käykään. Sen saa lukija itse selvittää lukemalla Tanja Kaarlelan
Saara-romaanin.
Keski-ikäinen kirjailija on
kertonut kuunnelleensa nuorena paikallisten ihmisten tarinoita ja
kirjoittaneensa muistiin ihmiskohtaloita. Tässä lieneekin vankka pohja tämän tarinan
kertomiselle. Maaseudun elämää kuvataan värikkäästi ja aistivoimaisesti.
Syrjäisestä karjamajasta muodostuu Saaralle aina kesän ajaksi onnen saareke,
jossa saa olla karjan kanssa, lueskella, ajatella, etsiä itseään. Kunnes nuoren
siivet lopulta katkaistaan ja koittaa pimeä aika.
Saara kuuluu Suomen
itsenäistymisen aikoihin syntyneeseen pulasukupolveen, jonka arkipäivää oli
köyhyys, orpous, huutolaisuus, uuvuttava työnteko, ja sittemmin myös raskas
sota-aika. Tässä tapauksessa uskonnollinen hurmahenkisyys tuo vielä oman
kohtalokkaan lisänsä nuoren elämään. Mielisairaanhoidon kehitysvaiheitakin
romaani sivuaa. Mielisairaalassa, johon Saara lopulta vuonna 1948 joutuu,
käytetään työterapiaa työskentelemällä sairaalan omalla maatilalla. Ja mikäs
Saaralle paremmin sopisikaan, kuin hoitaa karjaa. Eläimistä tuntuu löytyvän
lohdullisuutta usein enemmän kuin ihmisistä. Siitä taitaakin tulla yksi
romaanin positiivisimmista juonteista.
Nivalalaisen Tanja Kaarlelan
esikoisromaani Saara kuulu Pohjois-Pohjanmaan kiihkouskonnollisuutta ja nuorten
asemaa eri aikoina kuvaavien teosten joukkoon. Alussa mainitsemani Kaj
Korkea-Aho, Ähtävällä syntynyt ja kasvanut nuori kirjailija, kuvasi vuonna 2009
ilmestyneessä esikoisteoksessaan Katso minuun pienehen nykyajan nuorten
rakkaustarinaa, jota varjostaa tytön äidin mielisairaus ja siihen kietoutuva
kyläyhteisön kiihkouskonnollisuus. Tällaiset teokset ovat varmasti tärkeitä
niin inhimillisinä tarinoina kuin uskontojen uhrien kuvauksinakin.
Biisi: Lauri Tähkä ja Elonkerjuu:
Syrämmeni veri (s. Simo Ralli)
c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex, 6.5.2013
