maanantai 19. elokuuta 2013

Outopiaa ikuistamaan kansien väliin

”Olipa kerran Kimmo-kääpiö joka oli aina haaveillut kulta-aarteesta. Hän oli lukenut kamalasti kirjoja, joissa kerrottiin kuinka kulta-aarre löydetään…”
   Velho ilmestyy Kimmolle ja tämän ystävälle Antille ja vinkkaa, että aarre löytyy linnasta metsän keskeltä. Pojat lähtevät etsintämatkalle. Monien kommellusten jälkeen päädytään linnaan ja peikkojen pariin. Pojat joutuvat pohtimaan, ottaako kultaa vai saada todeksi lupaus ystävyydestä.
   Tämä Outopia-tapahtuman satukilpailussa kesäkuussa palkittu juuri 12 vuotta täyttäneen Nuutti Vennon satu tuli mieleeni, kun olin äskettäin pyöräilemässä Rääkkylän Oravisalon suunnalla. Olin lukenut aamun Karjalaisesta että Oravisalon tien varteen on putkahtanut Rokkimamman Mesta, jota nuoren ”satusedän” perhe Kirsi-äidin johdolla pyörittää.
   Kuulin kahvilassa, että lasten sarjan hopeasija oli tullut täytenä yllätyksenä (koska kutsu palkintojenjakoon oli jäänyt lukemattomien sähköpostien joukkoon), mutta sitäkin mieluisampana tunnustuksena postin tuomine kunniakirjoineen. Nuutti Vento kertoi oppineensa lukemaan ja kirjoittamaan jo nelivuotiaana. Kolmen kääpiön matka -voittajasatua oli kuuleman mukaan luetettu kotipiirissä. Mainittakoon että se on kirjoitettu käsin konseptiarkille, neljä sivua laidasta laitaan tiukkaa tekstiä.
   Kirjoittaja, olkoon hän lapsi, nuori tai aikuinen, kaipaa kannustusta. Taitavia tarinankertojia aina tarvitaan. Kannustusta on pyritty antamaan Outopia-tapahtumankin kolmen tähänastisen kirjoituskilpailun kautta. Havaintoaineistoa kannustuksen tärkeydestä itse kunkin ei tarvitse etsiä kaukaa. Jos on kirjoittanut, tai harrastanut muuta taidetta vaikkapa lapsena, muistaa ikuisesti ne hetket, kun joku on sanallakaan ”kehunut” tuotoksia, ollut niistä kiinnostunut. Omalla kohdallani varhaisia kummitustarinoita sun muita aikaansaannoksia lueskeltiin kaverien kesken. Se oli tärkeää. Ja opettaja kannusti ainekirjoituksessa.
   Harvapa kirjoittaja saa tarinoitaan kansien väliin. Sitäkin on tarkoitus edistää Outopia-tapahtuman kautta. Tapahtuma on nyt järjestetty kolmasti, ja kolme valtakunnallista kirjoituskilpailua on takana. Aiheina ovat olleet utopia, outo ja nyt satu. Alusta saakka meillä on ollut yhtenä tavoitteena tehdä aika ajoin kirja Outopiasta.
   Kirjan yhtenä aineksena olisivat kirjoituskilpailujen parhaat tarinat. Lisäksi kirjaan tulisi kuvia ja juttuja kunkin kesän tapahtumasta – unohtamatta karttakepinheittokisan ym. pihakilpailujen niin tärkeitä tuloslistoja. Tällä tavalla nekin jäävät historiaan kulttuurikaupunki Outokummun saavutuksina. Vuoden oudoinkin saa oman osansa kirjassa. Luulenpa, että haastattelemme teokseen tittelin kantajia Perttu Karttusta, Sakari Saikkosta ja Pekka Väätästä heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan oudolta vuodelta.
   Niin, kohti neljättä Outopia-tapahtumaa ollaan katseita jo suuntaamassa. Vaikka ensi kesän teema ei ole vielä selvillä, uskon että jatkamme vakaasti hyväksi havaitulla tiellä – monipuolinen, monitaiteellinen, rento ja humoristinen kesäpäivä Kyykerin kylätalolla. Teemme kaikkemme, että silloin olisi valmiina myös ensimmäinen Outopia-kirja, Vol. 1, vuodet 2011 – 2013. Siinä ikuistetaan kansien väliin niin Nuutin kuin muidenkin voittajien sadut ja tarinat, kuten myös karttakepinheiton vuotuiset mestarit ja lasten taideleirien luomuksia. Sen he ansaitsevat.


Kari Tahvanainen
kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja


Kolumni, Outokummun Seutu 19.8.2013