Kuva: Kari Tahvanainen
Marcel Proustin lukeminen ei ole aivan helppoa, ei ääneenkään. Suuren modernistin teksti on polveilevaa, värikästä, tarkkaa, ja lauseissa tulee odottamattomia käänteitä. On siinä ollut suomentajilla melkoinen urakka saada koko kymmenosainen Kadonnutta aikaa etsimässä –sarja ulottuvillemme.
Luimme Proustia melkein sata sivua tuon kirjasarjan ensimmäisestä romaanista Swannin tie: Combray Joen yössä 30.8. Joensuun pääkirjastolla. Ukrin elävä äänikirja –tempauksessa oli mukana kuusi lukijaa, lukuaikaa lukulampun alla kertyi melkein neljä tuntia. Jokunen kirjaston asiakas aina pysähtyi, istuutui kuuntelemaan tuokioksi pariksi. Joku taisi lukea siinä kuunnellessaan omiakin kirjojaan. Kirjaston alakerrassa oli menossa perinteinen kirjojen poistomyynti – hymyileviä kirjakassien kantajia seikkaili käytävillä pitkin illansuuta.
Edellinen lukumaraton, johon olen osallistunut, oli Joensuun torilla. Siitä kesästä on aikaa toistakymmentä vuotta. Joensuun Venäjän Ystävät ja Ukri järjestivät tempauksen, jossa luettiin muistaakseni Leo Tolstoin Sotaa ja rauhaa vuorokauden ajan. Kuulemma aamuyöllä oli ollut hauskimmat hetket, kun porukkaa oli tullut kapakoista teelle ja lukemaan pätkän kuolematonta klassikkoa.
Ääneen lukemisessa on ideaa. Se luo uuden ulottuvuuden niin proosaan kuin lyriikkaankin. Ihmisääni tulkitsee tekstiä, soi korvissa, parhaimmillaan se lumoaa kuulijansa. Siirrytään toiseen maailmaan. Ilmankos lapsille luetaan mielellään, mennään yhdessä satumaailmaan. Ukrin elävässä äänikirjassakin oli havaittavissa monen lukijan kohdalla, että kyllä siellä kotona luetaan ahkerasti ääneen.
Timo Parvela ideoi ajatusta tarinakonserteista keväällä ilmestyneessä Miten minusta tuli kirjailija –teoksessa, jossa lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat siitä, miten heistä tuli kirjailijoita. Keski-Euroopassa tarinakonsertit, lukutilaisuudet, ovat hänen kokemustensa mukaan arkipäivää. Suomessa ne ovat vielä lähes tuntemattomia. Muutama konsertti on silti täälläkin jo järjestetty, ja Parvela on innostunut: ”Ensimmäiset konsertit on pidetty ja palaute on ollut kannustava ja… 43 vuoden tauon jälkeen olen saanut taas korvauksen ääneen lukemisesta. Minusta on tullut lukija.”
Miksei ideaa kokeiltaisi täällä Pohjois-Karjalassakin? Hiljentyisimme kirjallisuuden ääreen tälläkin tavoin, me aikuisetkin. Sellaisesta konsertista olisin valmis maksamaan pienen pääsymaksunkin tai ostamaan käsiohjelman. Joensuun kirjallisuustapahtumaankin tarinakonsertti soveltuisi vallan mainiosti. Tarinakonsertti-ilta Pakkahuoneella.
Tai voisihan se olla myös lukuteatteri, jossa joukko lukijoita tulkitsee tarinaa sen roolihenkilöiden kautta. Tai monikielinen konsertti – alkuteos ja suomennos olisi luettavana limittäin.
Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja
Kolumni Karjalan Heilissä 8.9.2013
