Lukupiirilukemista

Lukupiirimme kirjalista on tänä syksynä ollut näin monipuolinen. 
Monenlaista lukukokemusta, pitkiä keskusteluja, lukemisen iloa. 

Julie Orringer: Näkymätön silta

Ilmari Kianto: Punainen viiva

Ulla-Leena Lundberg: Jää

F.M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista   

Jaan Kaplinski: Sama joki 

Arne Nevanlinna: Varma 

Ian McEvan: Makeannälkä

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni

Roope Lipasti: Virtasen historia

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Harri Tapper: Syyntakkeetom mies

Karsikon kirjastoa puolustamassa

Pro Karsikon kirjasto –runoilta veti maanantai-iltana 18.11. kirjastolle kolmisenkymmentä osallistujaa. Mukana oli sekä karsikkolaisia että runoilijoita ja kirjailijoita. Illassa kuultiin maakunnan runoilijoiden esityksiä ja keskusteltiin Joensuun kaupungin suunnitelmista sulkea Karsikon kirjasto. Valtuusto päättää asiasta 25.11. 

Pienen kirjastonkäyttäjän toivomus päättäjille.

Poliisineuvos Mikko Varis toi terveiset Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varikselta.

Karsikon asukkaat äänessä, tässä Jakob Donner-Amnell.

Anja Koivunen runoilee.Vapaa-aikalautakunnan pj. Krista Mikkonen (oik.) ja vieressä lautakunnan edellinen pj. Hannele Autti.

Koulun oppilaat toivat esille kirjaston säilyttämstarpeen.

Kirjailija Eeva Tikka esitti runojaan. 

Kuvat: Kari Tahvanainen

Keskustelussa tuotiin esiin erityisesti kirjaston lakkauttamisen mahdolliset vaikutukset. Epäiltiin, että todellista, pitkäaikaista säästöä ei kirjaston lakkauttamisella saavuteta. Nuorten lukemisesta väitöskirjaansa tekevä Pielisjoen koulun äidinkielen opettaja Satu Peltonen kertoi, että etenkin pojat lukevat nykyään vähän. Koulussa alkanut kansallinen Lukuinto-hanke tulee hänen mukaansa kariutumaan jos kirjasto suljetaan. Pielisjoen koulun 8. luokan oppilaiden edustajat arvelivat, ettei kirjastossa tule käytyä jos lähikirjasto suljetaan.

     Myös läheiset päiväkodit olivat lähettäneet tilaisuuteen vetoomuksensa, jossa todettiin: ”Näin tietokoneaikaan lapsilta häviää helposti kosketus kirjoihin ja niinpä päiväkodin ja kirjaston merkitys tämän kosketuksen säilyttämiseen on korvaamaton.”

     Karsikon koulun Kytkyn edustaja muistutti, että joillakin kaupunginosilla on urheilukenttiä ja joillakin uusia leikkikenttiä. Karsikossa ei näitä mahdollisuuksia ole mutta vastaavasti siellä on kirjasto; se on Karsikon kaupunginosan vahvuus. Siksi kirjastoa arvostetaan suuresti. Karsikon koulun opettaja Matti Kettusen mukaan onkin ollut etuoikeus koulun lapsille kulkea sukkasillaan koulusta suoraan kirjastoon oppitunneille.

     Rauhallisen kirjaston roolia kohtaamispaikkana tuotiin myös esille ja epäiltiin, etteivät päättäjät nähtävästi kiireiltään kirjastoon ehdi, eivätkä täten kirjastoja arvosta. Ihmeteltiin sitä, että Joensuun kaupunki profiloituu osaamisen ja innovaatioiden kaupunkina, mutta samanaikaisesti se leikkaa osaamisen alkutaivalta kirjastoleikkauksin.

     Illassa puhunut poliisineuvos Mikko Varis muistutti, että lukeminen on välttämätöntä sivistyksen kannalta myös nykyajan IT-maailmassa. Varis toi paikalle myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajan Tuula-Liina Variksen kirjastoja puoltavat terveiset.

     Kaupungin päättäjistä paikalla olivat vain vihreiden Krista Mikkonen ja Hannele Autti. Mikkonen ihmetteli päätöksenteon pikatahtia ja sitä, ettei asiaa millään lailla ollut tuotu vapaa-ajan lautakunnalle, jonka toimialaan kirjastot kuuluvat.

     Runoja esittivät Eeva Tikka, Raino Harinen, Anja Koivunen ja Kari Tahvanainen. Illan päätteeksi Tahvanaisen runoihin eläytyi myös tanssitaiteilija Anna Venäläinen.

     Tilaisuuden järjesti Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry.

Ajoi päivä täysikuun tuhkaan

Ajoi päivä täysikuun tuhkaan 
varisti vaatimatta mitään 
suitsukkeen tuhkat 
ohi linnunradan
velkaa tämän 

verran

taittelin täysikuun
palan päivää tipahdella
valkoiselle linnunradan
sytytin ja vaiti olivat tuhkat
polkua kirkasta ajoi ampiainen

Kari Tahvanainen: Kosmoskynällä. Runokokoelma. Kustannuskynnys, 2009

Esitin tuon runoni Hämärän akustiikka - runoa ja musiikkia marraskuussa -iltapäivässä 10.11. Ohvanan kulttuuritalolla Hammaslahdessa. Yleisö kuunteli hievahtamatta. 

Kuva: Kari Tahvanainen

Miten kirjasto on vaikuttanut sinun elämääsi?

Miten kirjasto on vaikuttanut sinun elämääsi?
Kirjailija Heikki Turusen kokemuksia 

Kaikenkaikkiaan kirjasto on 

yksi tärkeimmistä 

yhteiskunnan instituutioista,

ehkä jopa tärkein. 

”Kuva kahdesta kirjakaapista tyypillisen 50-luvun kyläkoulun peränurkassa
hehkuu mielessäni kuin lapsuuden onnenuni”, aloitti kirjailija Heikki Turunen
Karsikon kirjaillassa puheenvuoronsa kirjaston merkityksestä. Hän muisteli ensimmäisiä
lukemiaan kirjoja, kuten ”Villihanhien matkassa”, ”Anni Swanin satuja”,
 ”Robinson Crusoe” ym. Aikuisten puolelta hän muisti jopa kirjojen sijoittumisen
hyllyille.

”Niin että elämää suurempi asia sen lainakirjaston täytyi olla, kun kirjaston
kirjoja noin tarkkaan muistan ja todellakin niin äskeisenä, kuin olisin lukenut ne
eilen”, hän totesi. Köyhässä kodissa 50-luvulla ei ollut varaa ostaa kirjoja, joten
kirjaston arvo oli korvaamaton.

Yläluokan nurkassa olevien lainastohyllyköiden ovet olivat ovia sadun ja seikkailun
ja jännityksen ja mielikuvituksen maailmaan, jota jokainen ihminen kaipaa
ja tarvitsee kehitysiässä arjen vastapainoksi, joita ilman kirjailija ei voi edes
kuvitella kenenkään lapsuutta ja varhaisnuoruutta. Ne olivat ovia myös tiedon
maailmaan. – Ja lauantai oli viikon kohokohta, koska silloin oli aina lainastopäivä.
Kirjojen haju, ulkoasu, repsottavat kannet, kaikki palauttavat kirjakokemukset
mieleen. – ”Elämänhalun tunne käy miellyttävän lämpiminä aaltoina sydänalassa.”

”Kaikenkaikkiaan kirjasto on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan instituutioista,
ehkä jopa tärkein. Kirjastojen toiminnan lopettaminen tai supistaminen minimiin
syystä tai toisesta on jumalaton vääryys ennen kaikkea lapsia ja nuoria
kohtaan, henkistä pahoinpitelyä, rikos josta pitäisi laittaa vankilaan”, Heikki Turunen
muistutti Joensuun päättäjille.

Kari Tahvanainen
Rovinssi-lehti 2/2011 

Kekrin aikaan

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on mielenkiintoista luettavaa tänäkin päivänä, kun vietetään kekriä ja pyhäinpäivää (joka Vilkunan kirjassa on pyhäinmiestenpäivä). Kekri on ollut satovuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä, siis entisaikaan vuoden suurin merkkipäivä, päivä jolloin on ollut syytä juhlimiseen. Kekrirauhakin on julistettu, ajalle 28.10. – 10.11. 

”Jos keyrinä ratsasti sialla, sai vastauksen: jos sika vei pahnaan, ei miehestä ennen uutta keyriä ollut tietoa, jos se ryntäsi portille, kosija ilmaantui.”

Pyhäinpäivästä Vilkuna kertoo, että uskottiin aattoyönä pyhien miesten, autuaiden marttyyrivainajien olevan joukolla liikkeellä. Niinpä talonpoika on lämmittänyt heille saunan, hautonut vastat ja kantanut pöytään parhaat talon syysherkut. 
2.11., uuden vuoden ensimmäinen päivä, on sielujen päivä. Silloin on pyritty olemaan ensimmäinen virkeyttä vaativissa tehtävissä, jotta koko vuoden olisi pysynyt virkeänä. 

- Joten hyvää kekriä, pyhäinpäivää ja sielujen päivää – mutta myös hyvää halloweenia! 

Tästä on hyvä aloittaa marraskuu. Matti Mäkelä kylläkin Sääkirjassaan kuvaa tätä ajankohtaa pessimistisemmin. ”On turha kiertää tosiasiaa: marraskuu on nykyihmisen elämässä synkin ja masentavin kuukausi vuodessa, kuukausi jolloin sää halutaan unohtaa.” – Itse en pidä marraskuuta synkkänä, silloinhan on mitä parhain aika keskittyä kaikkeen luovaan työhön.