Vuodenvaihteessa on tapana katsella januskasvoisesti sekä
mennyttä että tulevaa. En nyt rupea tässä tinaa valamaan, mutta
kirjallisuusvuoden 2013 valossa voisi esittää toiveita uudelle vuodelle Väinö
Linnaa ja Eino Leinoa mukaellen.
Pohjois-Karjalan kirjallisuusvuodessa on ollut monta
unohtumatonta hetkeä, joista olen kiitollinen. Joensuun
kirjallisuustapahtumassa syksyllä saimme nauttia kirjailijoiden puheenvuoroista
Jälki-teeman innoittamina. Tapahtuman matineassa Pakkahuoneella nuoret runoilijat
Raino Harinen, Lassi Hyvärinen ja Miika Nuutinen lumosivat yleisönsä – tuore runous
elää ja koskettaa.
Uutta kirjallisuutta ilmestyi nelisenkymmentä nidettä. Ukrin
kirjailijamatineoissa pääsivät käytännössä kaikki kirjailijat esittelemään halutessaan
uutuusteoksiaan. Muutama hetki erityisesti jäi mieleen. Ninka Reittu-Kuurila
debytoi Messi ja mysteeri -lastenkirjallaan ja tuntui olevan itsekin siitä herttaisesti
ymmällään. Jännityskirjailija Mika Kähkönen nousi muutaman omakustanteen
jälkeen kustantajatalliin. Pasi Hirvonenkin palasi parnassolle
kirjastoautoromaanillaan. Marja Björk
tavoitteli Finlandia Junior –palkintoa koskettavalla Poika-romaanillaan.
57-vuotias Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on
kirjallisuuden lippulaiva maakunnassa. Samaa työtä tekevät antaumuksella myös
mm. Sanaratas, Martva, Runon Ystävät, kirjastot ja ne harvat kirjakaupat. Ukri
palkitsi Joensuun Suomalaisen kirjakaupan Vuoden kynällä ansiokkaasta ja
jatkuvasta toiminnasta kirjallisuuden ja kirjailijoiden esille tuomiseksi.
Liikutus, jolla kirjakaupan johtaja Anne Ikonen otti tiedon vastaan, kertoo
vähän samaa kuin Eino Leino Hymyilevässä Apollossa – antaumuksellisuudesta.
Ukrilla on ollut vuoden varrella yli 30 tilaisuutta ja
tapahtumaa. Kun siihen lisätään muiden järjestämät tapahtumat, vuosi on ollut
vilkas ja värikäs. Ukrilaiset ovat kiertäneet maakunnan kirjastoja yhdessä
ammattitanssijoiden kanssa; tanssi on luonut runoille uusia tulkintoja. Outopia-tapahtumassa
Outokummussa oltiin satujen äärellä mm. valtakunnallisen kirjoituskilpailun
merkeissä. Kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta on keskusteltu ahkeraan
Arttelissa Ukrin jäsenilloissa ja mm. romaaniryhmässä. Ukkonen-lehti on vienyt
kirjallisuuden sanomaa kautta maan ja Jokisappi Iskelmä Rexin aalloilla samoin.
Valtakunnalliset kirjastoautopäivät kesällä ja Esko-Pekka
Tiitisen Villapäät-näytelmä Teatteri Satamassa syksyllä kuten myös MSL:n Suuren
vesikiertueen vauhdikas Shakespearen Myrsky-näytelmä olivat hauskoja elämyksiä.
Syksyllä maakunta koki ihmeen. Nurmekseen perustettiin uusi Sanan helinä -kirjakauppa.
Kävin siellä puhumassa kirjoittamisesta parikymmenpäiselle innostuneelle
kirjoittavalle yleisölle. Siinä olisi tukemisen paikka.
Vuoden eittämättä suurin pettymys oli, ettemme saaneet
vieläkään kirjallisuuden läänintaiteilijaa maakuntaan edistämään kirjallisuuden
taiteenalaa ja kehittämään sitä tukevia rakenteita. Sirkustaide voitti. 1980-luvulla
kirjailija Jouko Lehtonen oli viimeisenä läänintaiteilijanamme.
Taidetoimikunnan arvovalinta herättää kysymyksiä. Maakunta tunnetaan ennen
pitkää entisestä kirjallisuudestaan.
Toinen yllättävä isku oli Karsikon parikymmenvuotisen
kirjastosodan jatkuminen. Suur-Joensuun kaupunginjohtaja esitti sitä sun tätä
kirjastoa lakkautettavaksi tuosta vain. Asukkaat lapsista vanhuksiin,
kulttuuri-ihmiset ja kadunmiehet nousivat päättäväiseen vastarintaan. Kirjastot
säästyivät, jälleen. Aikalisää on ainakin
vappuun saakka.
En malta olla kommentoimatta kirjastojen ja luku- ja
kirjoitustaidon merkitystä. Nykyisenä pirstaleisen luku- ja kirjoituskulttuurin
aikana on tärkeää, että lapset ja nuoret saisivat mahdollisuuden nauttia
kirjallisuudesta, ja sitä kautta myös kasvaa tulevaisuuden kirjailijoiksi.
Kirjallinen ilmaisu ja tiedonhankintataidot ovat tärkeitä demokraattisen
yhteiskunnan toiminnalle.
Kansalaisen on voitava oppia ilmaisemaan tärkeitä
asioitaan sanan voimalla ja taidolla. En halua, että yksikään lapsi tarttuu
näiden mahdollisuuksien puuttuessa myöhemmin elämässään kynän ja kirjan sijasta
aseeseen. Ovet kulttuuriin ja sivistykseen avautuvat lähikirjastoissa. Ja kulttuuri
luo hyvinvointia, tulevaisuudessa yhä enemmän, enemmän kuin tehtaat.
Vuoden vaihtuessa mietimme sydämessämme toiveita
tulevalle vuodelle. Suomalaiseen kirjallisuuteen tukeutuen haluaisin esittää
kaksi toivetta.
Tuntemattoman sotilaan sotamies Honkajokea soveltaen: ”Ja
varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karsikon
mäntyyn.”
Eino Leinon Hymyilevää Apolloa lainaten:
”Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.”
Kari Tahvanainen
kirjailija, kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja
