maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjallisuus elää Pohjois-Karjalassa

Vuodenvaihteessa on tapana katsella januskasvoisesti sekä mennyttä että tulevaa. En nyt rupea tässä tinaa valamaan, mutta kirjallisuusvuoden 2013 valossa voisi esittää toiveita uudelle vuodelle Väinö Linnaa ja Eino Leinoa mukaellen.

Pohjois-Karjalan kirjallisuusvuodessa on ollut monta unohtumatonta hetkeä, joista olen kiitollinen. Joensuun kirjallisuustapahtumassa syksyllä saimme nauttia kirjailijoiden puheenvuoroista Jälki-teeman innoittamina. Tapahtuman matineassa Pakkahuoneella nuoret runoilijat Raino Harinen, Lassi Hyvärinen ja Miika Nuutinen lumosivat yleisönsä – tuore runous elää ja koskettaa.

Uutta kirjallisuutta ilmestyi nelisenkymmentä nidettä. Ukrin kirjailijamatineoissa pääsivät käytännössä kaikki kirjailijat esittelemään halutessaan uutuusteoksiaan. Muutama hetki erityisesti jäi mieleen. Ninka Reittu-Kuurila debytoi Messi ja mysteeri -lastenkirjallaan ja tuntui olevan itsekin siitä herttaisesti ymmällään. Jännityskirjailija Mika Kähkönen nousi muutaman omakustanteen jälkeen kustantajatalliin. Pasi Hirvonenkin palasi parnassolle kirjastoautoromaanillaan.  Marja Björk tavoitteli Finlandia Junior –palkintoa koskettavalla Poika-romaanillaan.

57-vuotias Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri on kirjallisuuden lippulaiva maakunnassa. Samaa työtä tekevät antaumuksella myös mm. Sanaratas, Martva, Runon Ystävät, kirjastot ja ne harvat kirjakaupat. Ukri palkitsi Joensuun Suomalaisen kirjakaupan Vuoden kynällä ansiokkaasta ja jatkuvasta toiminnasta kirjallisuuden ja kirjailijoiden esille tuomiseksi. Liikutus, jolla kirjakaupan johtaja Anne Ikonen otti tiedon vastaan, kertoo vähän samaa kuin Eino Leino Hymyilevässä Apollossa – antaumuksellisuudesta.

Ukrilla on ollut vuoden varrella yli 30 tilaisuutta ja tapahtumaa. Kun siihen lisätään muiden järjestämät tapahtumat, vuosi on ollut vilkas ja värikäs. Ukrilaiset ovat kiertäneet maakunnan kirjastoja yhdessä ammattitanssijoiden kanssa; tanssi on luonut runoille uusia tulkintoja. Outopia-tapahtumassa Outokummussa oltiin satujen äärellä mm. valtakunnallisen kirjoituskilpailun merkeissä. Kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta on keskusteltu ahkeraan Arttelissa Ukrin jäsenilloissa ja mm. romaaniryhmässä. Ukkonen-lehti on vienyt kirjallisuuden sanomaa kautta maan ja Jokisappi Iskelmä Rexin aalloilla samoin.

Valtakunnalliset kirjastoautopäivät kesällä ja Esko-Pekka Tiitisen Villapäät-näytelmä Teatteri Satamassa syksyllä kuten myös MSL:n Suuren vesikiertueen vauhdikas Shakespearen Myrsky-näytelmä olivat hauskoja elämyksiä. Syksyllä maakunta koki ihmeen. Nurmekseen perustettiin uusi Sanan helinä -kirjakauppa. Kävin siellä puhumassa kirjoittamisesta parikymmenpäiselle innostuneelle kirjoittavalle yleisölle. Siinä olisi tukemisen paikka.

Vuoden eittämättä suurin pettymys oli, ettemme saaneet vieläkään kirjallisuuden läänintaiteilijaa maakuntaan edistämään kirjallisuuden taiteenalaa ja kehittämään sitä tukevia rakenteita. Sirkustaide voitti. 1980-luvulla kirjailija Jouko Lehtonen oli viimeisenä läänintaiteilijanamme. Taidetoimikunnan arvovalinta herättää kysymyksiä. Maakunta tunnetaan ennen pitkää entisestä kirjallisuudestaan.

Toinen yllättävä isku oli Karsikon parikymmenvuotisen kirjastosodan jatkuminen. Suur-Joensuun kaupunginjohtaja esitti sitä sun tätä kirjastoa lakkautettavaksi tuosta vain. Asukkaat lapsista vanhuksiin, kulttuuri-ihmiset ja kadunmiehet nousivat päättäväiseen vastarintaan. Kirjastot säästyivät, jälleen.  Aikalisää on ainakin vappuun saakka.

En malta olla kommentoimatta kirjastojen ja luku- ja kirjoitustaidon merkitystä. Nykyisenä pirstaleisen luku- ja kirjoituskulttuurin aikana on tärkeää, että lapset ja nuoret saisivat mahdollisuuden nauttia kirjallisuudesta, ja sitä kautta myös kasvaa tulevaisuuden kirjailijoiksi. Kirjallinen ilmaisu ja tiedonhankintataidot ovat tärkeitä demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle.

Kansalaisen on voitava oppia ilmaisemaan tärkeitä asioitaan sanan voimalla ja taidolla. En halua, että yksikään lapsi tarttuu näiden mahdollisuuksien puuttuessa myöhemmin elämässään kynän ja kirjan sijasta aseeseen. Ovet kulttuuriin ja sivistykseen avautuvat lähikirjastoissa. Ja kulttuuri luo hyvinvointia, tulevaisuudessa yhä enemmän, enemmän kuin tehtaat.

Vuoden vaihtuessa mietimme sydämessämme toiveita tulevalle vuodelle. Suomalaiseen kirjallisuuteen tukeutuen haluaisin esittää kaksi toivetta.

Tuntemattoman sotilaan sotamies Honkajokea soveltaen: ”Ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karsikon mäntyyn.”

Eino Leinon Hymyilevää Apolloa lainaten:

”Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.”



Kari Tahvanainen
kirjailija, kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja


 Kolumni Karjalan Heilissä 29.12.2013