Värikästä Joensuuta yhden viikonlopun ajan

Kolumni

Joensuun keskusta näyttäytyi värikkäänä ja positiivisena pari viikkoa sitten. Oli Kesäntekijäiset, pyöräilykauden avaus, kalamarkkinat, vaihto-opiskelijoiden värifestari ja Pride. Kesätunnelmaa ja väriä kaikelle kansalle, kuten Karjalainen uutisoi. Kaukana olivat synkät värit kaupungin yltä. 
     Pohjois-Karjalan Pride-viikon huipennuksena ollut Pride-kulkue seksuaalisen tasa-arvon puolesta näkyi ja kuului katukuvassa kuten pitääkin. Kaupungin silloilla liputettiin sateenkaarilipuin, joita heilui myös kulkueessa sen kierrellessä kaupungin katuja. Värijauheilla koristautuneet vaihto-opiskelijat ottivat kännyköillään kuvia kulkueesta ja kulkueessa. Voi vain kuvitella millainen määrä positiivista kuvaa kaupungista lähtikään kaikille mantereille. 
     Pride-kulkue olisikin mitä parhain hetki osoittaa, ettei kaupungissa suvaita minkäänlaista syrjintää ja väkivaltaa. Tällä kertaa mukana ei näkynyt yhtään kansanedustajaa, muutama nuori kunnallispoliitikko kylläkin. Helsingin isossa Pride-kulkueessa on perinteisesti mukana valtiojohtoa, ministereitä, pappeja, korkea-arvoisia vaikuttajia ja diplomaatteja, etunenässä Yhdysvaltain suurlähettiläs. 


Olisi tärkeää että Joensuussakin Pride-kulkueessa nähtäisiin niin kaupunginjohtaja, yliopiston ja ammattikorkeakoulun rehtorit kuin myös kansanedustajia, poliitikkoja ja vaikuttajia laidasta laitaan. Voisiko Suomen 100-vuotisjuhlavuoden 2017 keväällä kulkue olla entistäkin värikkäämpi ja painokkaampi? Osoituksena siitä, että tänne halutaan luovia ja innovatiivisia ihmisiä, luovia luokkia, sateenkaaren kaikissa väreissä. Joensuun alueen taloudellista hyvinvointia ja mainettakin parantamaan. 
     Pieni yhdistys on järjestänyt tätä viikkoa Joensuussa jo kymmenkunta vuotta. Peukutusta Joensuun Seta Hobiles ry:lle sen sinnikkyydestä! Nuorten voimin syntyy moniulotteinen viikko, joka laajenee pitkin maakuntaa, tänä keväänä aina Lieksaan saakka. 
     Kirjailijoiden sananvapausyhdistys Suomen PEN otti viime vuonna kantaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ilmaisuvapauden puolesta. Pride-viikolla oli vieraita myös Venäjältä, jossa asiallista tiedonvälitystä on estetty uudella lainsäädännöllä, mikä on huolestuttavaa. 

Valtakunnan agendalla viimeisin saavutus on tasa-arvoinen avioliittolaki, joka astuu voimaan ensi vuonna. Äitiyslain puolesta on kerätty riittävästi nimiä sen saamiseksi käsittelyyn. Myös adoptio-oikeus, translaki, itsemääräämisoikeus sukupuoleen, koulujen saaminen syrjinnästä vapaiksi alueiksi ja sateenkaariperheiden aseman parantaminen ovat esillä. Fiksut ja dynaamiset poliitikot Alexander Stubbista Paavo Arhinmäkeen ovat edistäneet uudistuksia, joilla on arvaamattoman suuri merkitys erityisesti nuorille sukupolville, kun nämä miettivät, nostaako kytkintä vai jäädäkö Suomeen. 

   

Kirjallisuus kuvaa todellisuutta usein varsin terävästi. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys- ja Lopotti -romaanien Onni ja Tuomas ovat joutuneet kohtaamaan seksuaalisen syrjinnän elämässään. Onni joutuu maksamaan siitä omalla hengellään, aivan samoin kuin Sami Hilvon Viinakortti –romaanin Urho, kaksi sodan käynyttä upseeria. 
     

Uusien sukupolvien nuoret kuten Tuomas nostavat mieluummin kytkintä sinne missä on helpompi elää.  Näin tekee myös joensuulaislähtöisen Otto Lehtisen Wurlitzer-esikoisromaanin Henryk. Mutta vastuu tasa-arvosta jää yhteiskunnalle. 

Kari Tahvanainen
kartsa.tahvanainen@gmail.com
Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri

Kolumni Karjalaisessa 25.5.2016 

Kuvat: Kari Tahvanainen ja kustantajat 

Kulkijan kahvikioskeja kaivataan

Kolumni

Aina kun pysähdyn odottamaan lossia Arvinsalmella Liperissä, mieleen tulee makoisat munkkikahvit samalla paikalla. Vuosikymmenten kuluessa on tullut pyöräiltyä Pyhäselän ympäri useita kertoja joka kesä. Tässä on ollut parhain pysähdyspaikka. 
     Vastapaistettu munkki, kuppi kahvia, otanpa vielä jäätelönkin. Menen rantaan istuksimaan, heitän kypärän päästä, nautin kesäpäivästä. Aaltojen liplatus on parasta musiikkia ja luonnon taidenäyttely suoraan silmien edessä. Lossi saa odottaa, tai minä odotan seuraavaa vuoroa. 

     Tästä muistikuvasta on valitettavasti aikaa. Kahvikioskikin on jo lahonnut. Liperin 4H-yhdistys piti monena kesänä tätä kulkijan keidasta lossirannassa. Kun nyt lukee uutisia eri puolille nousevista kesäkahviloista ja keventyneestä byrokratiasta, tulee mieleen: Eikö tännekin voisi perustaa taas pienen kahvi- ja jäätelökioskin, please. Vaikka pyörillä kulkevaan vaunuun, niin että sen voisi viedä ja tuoda kevyesti tarpeen mukaan. 
     Arvinsalmen lossilla kuten muillakin losseilla on myös monta kertaa vuorokaudessa lakisääteisiä ruokailutaukoja, joiden aikaan kulkija saa rauhassa odotella puolisen tuntia. Siinä varmaan menisi munkki poikineen ja jäätelö kavereineen kaupaksi. Ja alkaahan lossi itsessäänkin jo olla erikoisuus näin sisämaassa. 

     Tällaisilla pienimuotoisilla kesäkioskeilla olisi varmasti kysyntää ja paikkansa maakunnan teiden varsilla. Esimerkki vähän suuremmasta uudesta kioskista, kesäkahvilasta, tulee lähistöltä, Rääkkylästä. Kotiseutu-Uutiset kertoi äskettäin paikallisen 4H-yhdistyksen puuhaamasta kesäkahvilasta vanhalle huoltoasemalle Paksuniementien risteykseen. 
     Uutisen mukaan sitä pyörittämään palkataan 14 – 20-vuotiaita rääkkyläläisnuoria. Odotan kesäkuun puoliväliä, josta lähtien se on avoinna neljänä päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Seuraavalla Pyhäselän kierroksellani on uusi kahvipaikka. 

     Vastaavia paikkoja toki on eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Martonvaaran huipulla kesäkahvila on komeassa vanhassa jyvävarastossa. Outokummussa taas Sätöksen risteyksen levähdyspaikkaa on elähdyttänyt viime kesästä Jennyn kesäkahvila. Muutama muukin paikka tulee mieleen, ja paikkoja joissa kesäkahvikioskeja toivoisi olevan. 








 
    Arvinsalmen ja Rääkkylän välissä Kivisalmen sillan katveessa on hieno levähdyspaikka vessoineen. Siellä voi ihastella vaikka tietä puuhanneen insinööri Karl Albert Wegeliuksen muistomerkkiä, Outokummun kuparikaivoksen perustamiseen johtaneen lohkareen löytämisen muistomerkkiä ja Kivisalmen kanavan rakentamisen muistomerkkiä. Ihme ettei sinne ole vielä perustettu kesäkahvilaa. 
     Nykyaikainen kesäkahvikioski olisi myös mitä mainioin paikka myydä paikallisia postikortteja, jotka kulkija voisi täyttää paikan päällä ja jättää postimerkillä varustettuna kioskiväen postitettavaksi. Ainutkertaisia matkamuistoja ja postikorttiperinteen jatkamista. Samoin matkailumainokset ja kännykänlatauspisteet kuuluvat nykypalveluihin. Siinä löytyisi varmasti odottamattomia tutustumiskohteitakin. 


Kari Tahvanainen
Kirjoittaja on kirjailija ja Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja 

Karjalan Heili 21.5.2016

Kuvat: Kari Tahvanainen