Esimerkiksi kirjailija Kreetta Onkeli päätti hyvässä vedossa olevan kirjailija uran sijaan kouluttautuakin lähihoitajaksi. Toimittajataustainen kirjailija totesi Hesarin haastattelussa, ettei hän ruvennutkaan kirjailijaksi elannon vuoksi: - Mielestäni kirjailijan on kirjoitettava ainoastaan sanomisen pakosta, Onkeli kertoo.
Onkelin työhistoria on ollut monialaista, kirjoittamistyötä eri foorumeilla. Hyvin harva kirjailija Suomessa elättää itsensä pelkästään kirjailijan työllä. Mediaaniansiot ovat Suomen Kirjailijaliiton tutkimuksen mukaan parituhatta euroa vuodessa. On siis pakko tehdä töitä monella suunnalla, valitettavasti tai onneksi. Kirjallinen ilmaisu ja luovuus taipuvat monenlaiseen ammattityöhön.
Alaa vaihdetaan, koska kulttuurityö yksinään ei elätä, yrittäjän tai freelancerin arki on epävarmaa, toteaa Taiteen edistämiskeskuksen erityissuunnittelija Kaija Rensujeff Hesarin haastattelussa. Hän on tehnyt Taiteilijan asema -selvitykset vuosina 2000 ja 2010. Taiteen alalla vakituisia työpaikkoja on yhä vähemmän eri instituutioissa. Joillain aloilla myös ylikoulutus on johtanut taiteilijoiden työttömyysongelmiin. Kirjailijoillahan ylikoulutusta ei ole, koska ei ole koulutusjärjestelmää, vaan jokainen kouluttautuu valitsemallaan tavalla, kouluttautuminen on monipuolista.
Miksei perustuloa voitaisi kokeilla ensimmäiseksi juuri taiteentekijöiden keskuudessa? Perustulon suuruudesta emme vielä tiedä, mutta ainakin se olisi hyvä ”turvatyyny” taiteilijan epävakaassa arjessa. Ja poistaisi paljon tuhraa byrokratiaa. Kirjailija voisi sen turvin toteuttaa vaikeampinakin kausina uusia teoksiaan ja ideoitaan ja suunnitella apurahojen ja muun rahoituksen hakua työlleen, tehdä kirjailijan työtään.
Tosin ovathan taiteilijat aina olleet moniammattilaisia, kuten Rensujeffkin haastattelussa totesi. – Ilmiö on olemassa kaikissa maissa, missä taiteilijoita on tutkittu. Esimerkiksi opetustyöt ja muut taiteellista työtä sivuavat työt ovat yleisiä.
Eräs hyvin koulutettu ystäväni kuvasi osuvasti itsenäisen ammatinharjoittajan strategiaa nykymaailmassa. Pitää olla ainakin kolme jalkaa joiden varassa voi seisoa. Kolme alaa, joilla osaa tehdä töitä. Joltain alalta se toimeentulo sitten aina tulee, vaihtelevasti.
Kari Tahvanainen
puheenjohtaja
Suomen Maakuntakirjailijat
Pääkirjoitus Rovinssi-lehdessä nro 2/2016 - Suomen Maakuntakirjailijat ry:n lehti
