Kirja-arvio
Mika Kähkönen
Luonnollinen kuolema
Myllylahti, 2016, 367 s.
Kuka murhasi alkoholistin? Jännitystä sairaalamaailmassa
”Aamulla edellisen päivän tulipalo oli yksi puheenaiheista. Palaneen talon omistaja Olavi Malinen muistettiin ankaraksi viinamäen mieheksi. Useammin kuin kerran hänet oli toimitettu verta ripuloivana kirurgian ensiapuun ja vatsan tähystykseen. Kukaan ei esittänyt vastaväitteitä toteamukselle, että Malisen tapa heittää henkensä oli ollut odotettavissa.
- Melkein parempi näin. Halvempi yhteiskunnalle. Säästyttiin pitkiltä osastohoidoilta, Saku tokaisi. Hän oli lopettelemassa yövuoroa.
- Miten sen Joni Kirjavaisen muuten kävi? Susanne kysyi Sakulta ja toivoi asiallista vastausta.
- Saatettiin teholle, mikä nyt on silkkaa rahojen haaskausta. Tosin eipä olisi ensimmäinen kerta, kun tehon kahdeksasta potilaasta seitsemän olisi joutunut sinne puhtaasti viinan tai aineiden takia, Saku sanoi ja häipyi vapaa-ajanviettoon.”
Kirjana kämmenellä on tänään joensuulaisen jännityskirjailija Mika Kähkösen uusin romaani Luonnollinen kuolema, joka sijoittuu sairaalamaailmaan. Pääosassa ovat alkoholistit ja sekakäyttäjät, joita päätyy keskussairaalan päivystykseen kerta toisensa jälkeen.
Kähkönen on ottanut kirjansa motoksi erään isän toteamuksen lapselleen näytelmän möröstä: ”Ei se ole oikea mörkö. Siellä on ihminen sisällä.” Alkoholisti ei ole mörkö, rappeutuvan olemuksen sisällä on ihminen jolla on oma elämäntarinansa ja kohtalonsa.
Luonnollinen kuolema on Kähkösen neljäs romaani. Kaksi viimeisintä romaania sijoittuvat sairaalamaailmaan, missä kirjailija tuntuu olevan omimmillaan. Ja ilmankos, sillä onhan hänellä takanaan vuosikymmenten kokemus sairaalan päivystyspoliklinikkatyöstä.
Edellisessä romaanissa Pimeimmät tunnit päähenkilönä oli sairaanhoitaja. Niin tälläkin kertaa. Susanna Nilssen työskentelee päivystyspoliklinikalla. Hänen miehensä on kuollut epäselvissä olosuhteissa alkoholistina. Susanna elää teinipoikansa Eliaksen kanssa. Elias suree isänsä menetystä ja on vaarassa luisua itsekin sivuraiteelle.
Romaanin keskiössä on puolenkymmentä kuollutta alkoholistia, niin sanottuja luonnollisia kuolemia. Susannan epäilys herää: ovatko kuolemat olleetkin järjestettyjä. Riehuuko sairaalamaailmassa joukkomurhaaja? Rikosylikonstaapeli Kari Jontka alkaa kiinnostua kuolemantapauksista hiukan hankalan kollegansa Arto Puronsuun kanssa.
Luonnollinen kuolema pitää lukijan otteessaan. Kirjan 367 sivuun mahtuu paljon jännittäviä käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Loppuratkaisu on yllättävä. Huomasin etten pitkästynyt juuri missään vaiheessa. Luvut ovat lyhyitä ja kieli selkeää, dialogi toimivaa. Lääketieteellinen sanasto tietenkin jää maallikolle hiukan vieraammaksi, mutta kiinnostanee lukijoina erityisesti alan ammattilaisia.
Tarinassa on mukana monenlaista ihmissuhdedraamaa, mikä syventää kerrontaa. Sairaanhoitajien työyhteisö juoruiluineen ja kieroiluineen elää omaa elämäänsä. Mutta ennen kaikkea alkoholistien maailmaa ja elämää kuvataan ymmärtävästi – kaikella on syynsä ja seurauksensa, mörkö on yksilö yhteiskunnassaan. Tässä mielessä Kähkönen on edesmenneen Matti-Yrjänä Joensuun linjoilla. Rikospoliisi Harjunpää ymmärsi maailmaa rikosten takana. Ote on kummallakin kirjailijalla yhteiskunnallinen. Pidän siitä.
Tapahtumaympäristönä on kuvitteellinen kaupunki, josta kyllä löytyy paljon Joensuun piirteitä, Tikkamäkeä myöten. Joensuulaiselle lukijalle niiden bongaaminen onkin lisäbonusta.
Kirjana kämmenellä oli Mika Kähkösen uusi jännitysromaani Luonnollinen kuolema. Jännitystä sairaalamaailman varjossa. Myllylahti-kustantamon Murhamylly-sarjan 145. teos, melkein neljäsataa sivua kutkuttavaa jännitystä.
Biisi: Wigwam: Nuclear Nightclub (s. Jim Bembroke)
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 2.1.2017
