Kolumni
Suomi on kirjailijayhdistysten luvattu maa
Kirjailijoiden ja aktiivisten kirjoittajien ei
maassamme tarvitse olla yksin. Eri puolilla Suomea toimii ainakin 34
paikallista kirjailijayhdistystä. Voi
sanoa, että Suomi on kirjailijayhdistysten luvattu maa.
Kirjailijayhdistysten verkosto toimii Suomen
Kirjailijaliiton siipien alla. Kirjoittavilla ihmisillä on vankka tukiranka
tällaisen verkoston ansiosta. Yhdistyksissä opetetaan ja ohjataan kirjoittajia,
tulevia kirjailijoita. Heille tarjotaan mahdollisuus saada omia tekstejään
esille niin antologioissa kuin eri tilaisuuksissakin.
Kirjailijayhdistysten verkosto on perustettu jo vuonna
1963, aluksi nimellä kirjailijayhdistysten neuvottelukunta. Verkosto tunnetaan
parhaiten vuosittain järjestettävistä kirjailijayhdistysten Talvipäivistä.
Tapahtuma kokoaa vuosittain eri puolilla maata suuren joukon yhdistysten
jäseniä pohtimaan kirjallisuutta. Talvipäivillä jaetaan myös Kirjailijaliiton
Suunta-palkinto tapahtumalle tai henkilölle, joka erityisellä tavalla on
edistänyt kirjallisuutta ja kirjallisuuden harrastamista omalla
paikkakunnallaan. Vuonna 2020 Talvipäivät järjestää Pohjois-Savon Kirjallinen
Yhdistys Vestäjät ry.
Kirjailijayhdistysverkoston historia on arvokas
ja pitkä. Taitaa olla niin, että Pirkkalaiskirjailijat on yhdistyksistä vanhin.
Pirkkalaiskirjailijoiden kotisivuilla kerrotaan perustamisvaiheista näin.
Marraskuussa 1943 järjestettiin Tampereella
Taideviikot, jotka keskittyivät lähinnä kuva-, veistos- ja maalaustaiteeseen.
Taideviikkojen historiallisesti merkittävin tapahtuma oli kuitenkin Tampereen
kirjailijakerhon perustaminen.
Kirjailijakerhon perustamiskokous järjestettiin
21.11.1943 Hotelli Tammerissa. Kerhosta muodostui myöhemmin
Pirkkalaiskirjailijat ry. Paikalla olivat mm. Viljo Kajava, Auni Nuolivaara,
Oiva Paloheimo, Ilpo Kaukovalta ja Elsa Tervo.
”1950-luvulla vallitsi runouden modernismi:
vapaa mitta, irti luonnosta ja idylleistä, kaupunkilaisuus, Helsinki, älymystö
– ihanteitten aika oli ohi!
Mutta maan vieriä, ojanpieliä, järvenselkiä,
metsiä ja vaaroja ja tehtaanpiippujen savuja pitkin hiipi yhä voimissaan Leinon
Ukri, kansan henki ja heimon sielu.
Siippaisen kirjailijapariskunnan kodista tuli
kirjallinen tukikohta. Mukaan olivat innostuneet yhdistyksen perustajajäseninä
Aaltosen ja Siippaisten lisäksi Vesa Niemeläinen, Esko Eskelinen, Usko
Laukkanen ja Ilmari Saarinen.
”Kirjallistaiteellinen kerho Ukri ry.”
perustettiin Siippaisten kodissa lokakuun 7. päivänä 1956. Liekö sama
huoneisto, jossa Veronica Pimenoff sittemmin kirjoitti romaanejaan? Samana
syksynä ilmestyi pitkään rakenneltu Väliasemalla-antologia. Ja puoli vuotta
myöhemmin huhtikuussa 1957 johtokunta hyväksyi jäseneksi Jouko Puhakan, jonka
uskottiin ”kehittyvän novellistina huomattavaan taiteelliseen tuotantoon”. Näin
oli synnytetty ensimmäinen kestävä Ukri-ukko.”
Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri
tunnetaan ennen kaikkea pitkästä matineaperinteestään. Jo 1960-luvulta lähtien
vuoden uusia teoksia on esitelty kirjailijamatineoissa. Niissä esitellään
tänäkin vuonna yli viisikymmentä pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden uutta
teosta.
Pohjoiskarjalaislähtöiset kirjailijat kuuluvat itsestään selvästi tähän
joukkoon, Leena Lehtolaista ja Matti Rönkää myöten. Henkinen
pohjoiskarjalaisuus on kunniassa alueellisessa kirjailijayhdistyksessä.
Kirjailijaliiton Suunta-palkinto, jonka vuonna 2014 sai kirjailija Kari Tahvanainen.
Iskelmä Rex
18.11.2019
