Kirja-arvio
”Kreisi
boi sai siivet selkään, tyhmä luulee, niin pelkään,
lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan.
Tuskin näkee mitään muuta, tuijottelee aina kuuta.
Katolle jo salaa hiipi, meidän oma tulisiipi.”
lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan.
Tuskin näkee mitään muuta, tuijottelee aina kuuta.
Katolle jo salaa hiipi, meidän oma tulisiipi.”
Mielenkiintoinen
romaani amerikansuomalaisten kohtaloista Stalinin Neuvostoliitossa.
352 sivua. Taisipa olla Finlandia-palkintoehdokkaanakin.
Suomalaiset
maahanmuuttajat Yhdysvalloissa olivat paljon tekemisissä intiaanien
kanssa, heitä jopa verrattiin itsepäisyydessään intiaaneihin.
Apassi Kolme Arpea onkin yksi tärkeistä aikuisista pienelle
Kaarlelle.
Charles
Frost, Kaarle on minnesotalaisen amerikansuomalaisen perheen poika,
jota kiinnostaa lentäminen. Charles Lindberghin tapaaminen ja
nimikirjoituksen saaminen valokuvaan jäävät ikuisiksi
kannustajiksi dramaattisessa tulevaisuudessa. Politrukit
houkuttelevat perheen muuttamaan Neuvosto-Karjalaan ”rakentamaan
työläisten paratiisia”. Stalinin vainot tuhoavat lähes kaikki.
Kaarle pääsee sotien jälkeen toteuttamaan unelman, joka on
suurempi kuin voi kuvitella. Mutta sen hinta on sitäkin suurempi.
J.P.
Koskinen louhii verisestä kommunismin historiasta erilaisen
sankaritarinan. Suomalaiset lähtivät 1900-luvun alussa etsimään
parempaa elämää Yhdysvalloista. Ja se etsintä jatkui joillakin
Neuvostoliittoon, käytännössä Karjalaan. Unelmat johtivat
kuolemaan ja Natsi-Saksaa vastaaville keskitysleireille. Mutta
ihmisen usko ja elämänvoima saattoi joskus johtaa siinäkin
järjestelmässä suuriin saavutuksiin.
Mieleen
tulee Antti Tuurin Romaani Ikitie, joka käsittelee samaa aihetta
lähietäisyydeltä.
J.P.
Koskinen
Tulisiipi
Like.
2020
Lindbergistä lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Lindbergh
c Kari
Tahvanainen