Ilman suomalaista kulttuuria ei ole suomalaista elinkeinoelämääkään
Vietämme tänään suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden juhlapäivää, Aleksis Kiven päivää.
Talousvaikuttaja ja suuromistaja Björn ”Nalle” Wahlroos on tänä vuonna kunnostautunut kuuluisilla möläytyksillään. Kesällä hän muun muassa sanoi, että köyhien ihmisten ja rikkinäisten perheiden tukemista ei pitäisi jatkaa. Nämä kannanotot ovat herättäneet suuttumusta suomalaisissa. Facebookissa hänelle on jopa kerätty läksiäislahjaa – menköön mokoma muualle Suomenmaasta.
En ole samaa mieltä. Hyvä yhteiskunta pitää huolta myös köyhistään ja perheistään. Ja suomalainen vanha ja uusi pääoma on velvollinen kehittämään tätä suomalaista kulttuuria ja maata. Mieluummin pääoman käyttäjiä pitäisi sitoa suomalaisen kulttuurin edistämiseen kuin kehottaa menemään muualle. Rahalla ei ole kotimaata, sanotaan. Rahan omistajilla on kotimaa. Ne tavallaan onnelliset joille on rahaa kertynyt, ovat kiitollisuudenvelassa siitä muun muassa Aleksis Kivelle. Ilman kansallistunnetta ja siitä syntynyttä suomenkielistä kirjallista kulttuuria, koulutuslaitosta aina yliopistoja myöten heitäkään ei olisi olemassa, suomalaisina.
Pysyköön Nalle kotimaassa ja edistäköön suomalaista kulttuuriakin. Se on hänen velvollisuutensa suomalaisena.
Kirjailija Aleksis Kivi on jo myyttinen hahmo. Hän uskoi suomen kieleen ja Suomen maahan. Hän teki kirjailijan työtään vaikeissa olosuhteissa, köyhyydessä ja kylmyydessä. Ja kaiken lisäksi hänen kimpussaan hääri vielä Helsingin yliopiston professori August Ahlqvist. Tämä muun muassa väitti että Seitsemän veljestä on häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Se mursi miehen mieltä.
Mutta tänään näemme, että kirjailija Aleksis Kivi osoitti olevansa kiveä kovempi ja professoria parempi. Jos hän olisi täällä tänään, haluaisin puristaa hänen kättään ja sanoa: kiitos, olit helvetin hyvä jätkä.
Makeasti oravainen –runomatinea, Jyväskylän pääkirjasto 10.10.2010
Avaussanat, Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtaja, kirjailija Kari Tahvanainen
