Esko-Pekka Tiitinen
Kiven sylissä.
Tammi 2010, 400 s.
Sata vuotta sitten Outokummun suunnilla tapahtui kummia. Löydettiin kuparisuoni. Alkoi kaivostoiminta jonka jäljet tuntuvat kaupungissa tänäkin päivänä.
Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on kirjoittanut syksyn kirjamarkkinoille perusteellisen romaanin tästä historian juonteesta, Kiven sylissä.
Vänskän suvun vaiheiden kautta lukija pääsee elämään niin maaltamuuton kuin kaivostoiminnan nousut ja laskutkin. Alussa ollaan pienellä tilalla maaseudulla, Kiven sylissä, sillä sydämenmuotoinen Hiskin sydän, kuparikivi uuninpankolla antaa jo aavistaa jostain uudesta vaatimattoman ja sydämellisen perheen elämään.
Kaivos syntyy, maat myydään yhtiölle ja muutetaan Kyykerinkadulle kaupunkiin, mennään töihin kaivosyhtiölle. Eletään kairattujen sydänten aikaa. Patruuna, kaivosyhtiö, pitää huolta ja valvoo kaikkea. Sukupolvet vaihtuvat, elämässä on niin surua kuin iloakin, mutta suvun jonkinlainen kulttuurinen aatteellisuus säilyy ja vahvistuu myötätuntona ja välittämisenä, vaikka siitä saadaankin välillä maksaa kovaa hintaa.
Teoksen kolmannessa osassa eletään Kaivoksen kainalossa, nykyaikaa, oboriginaaliksi itseään kutsuvan Artturi-nuorukaisen kautta. Sammunut kaivos on herännyt uudelleen elämään, kulttuurin ja koulutuksen kehtona.
Esko-Pekka Tiitisen romaani Kiven sylissä herätti minussa muistoja Outokummun historiasta, vaikken outokumpulainen olekaan. Lapsuuden koulukaverini Merja Asikainen oli jäänyt isättömäksi isänsä menehdyttyä silikaattikeuhkoon eli suomeksi kivipölykeuhkoon. Herätti romaani muistoja myös nykyajasta, Outokummun kulttuuritapahtumista.
Kiven sylissä on ainutlaatuinen romaani pohjoiskarjalaisen kaivoskaupungin monikulttuurisesta historiasta ja nykypäivästä. Kaivoksesta on tullut kulttuurikaivos. Ja se kuparikivinen sydän on nyt kulttuurin sydän, josta palansa voi ottaa omaan sydämeensä vaikkapa lukemalla tämän kirjan.
Kirjana kämmenellä, Iskelmä Rex 22.11.2010
c kari tahvanainen
