Kerro hiukan itsestäsi.
Olen keski-ikäinen kirjailija Joensuusta. Synnyin ja kasvoin pienellä maatilalla Enossa Joensuun kainalossa. Siksipä varmaan tuotannossani on vahvoja luontovaikutteita. Pidän luonnossa liikkumisesta muutenkin, se on tärkeää ja voimaa antavaa.
Teen kirjailijantyön lisäksi erilaisia järjestöhommia (puheenjohtajamme Tuula-Liina kutsui minua kerran hyväksi järjestöihmiseksi - otan luonnehdinnan ilolla vastaan). Toimin muun muassa sisarjärjestömme Suomen Maakuntakirjailijat ry:n puheenjohtajana. Kirjallisuuden edistämisessä riittää hommaa niin Kirjailijaliitolle kuin Maakuntakirjailijoillekin. Olemmekin tehneet yhteistyötä tekijänoikeuskysymyksistä tiedottamisessa, mm. Päivi Liedes vieraili Jyväskylässä puhumassa Maakuntakirjailijoiden tekijänoikeustilaisuudessa.
Toimitan Pohjois-Karjalan paikallisradiossa Iskelmä Rexissä kirjallisuusohjelmaa, sitä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.
Kirjoitan myös isoa kirjaa eli yhteiskuntapolitiikan väitöskirjaani, ja kuinkas ollakaan, vapaaehtoistyöstä.
Tuotantosi tähän asti?
Julkaisin ensimmäiset kolme runokokoelmaani vuonna 1997 omalla kustannuksella. Sittemmin olen julkaissut kaksi kustannettua runokokoelmaa, Nomadin ja Kosmoskynällä. Novellikokoelmia on kaksi, Erasmus ja Eläimenkaltaiset ystäväni. Tänä syksynä julkaisin kirjan kirjoista eli kokoelman jossa on tekemiäni kirja-arvosteluja sekä kirjailijoiden haastatteluja teosten synnystä ja vastaanotosta, kirjailijan työstä. Teoksen nimi on Kirjana kämmenellä, Kirjallisuuskritiikkiä radioaalloilla.
Kirjailijat eivät tykkää tulla lokeroiduiksi. Lokeroi siis itse itsesi: minkäs sortin kirjoittajia sitä ollaan?
Minut on usein lokeroitu runoilijaksi. Se lienee tuotantoani katsellessa ymmärrettävää, mutta kutsun itseäni mieluummin kirjailijaksi, tällä hetkellä novellistiksi. Lähivuosina saa kutsua jo romaanikirjailijaksikin, veikkaisin. Olen varmaan romantikko; luonto ja mielenliikkeet ovat asioita joita kuvaan mieluummin kuin kovaksikeitettyä toimintaa.
Kuinka selviydyt tai selviydyit täyspäisenä kuluneesta kirjasyksystä? Vai selviydyitkö? Pienkustantajan tallissa kirjasyksy on ollut varsin rauhallista aikaa. Leppoisia päiviä torilla, kiertelyä maakunnan tilaisuuksissa, Pohjois-Karjalan kirjailijamatinean odottelua. On aina mukavaa päästä kertomaan uusista teoksistaan. Pidän erityisesti lukupiirivierailuista. Vedän itsekin yhtä lukupiiriä, Lukemisen lumoa, Joensuun pääkirjastolla. Kirjasyksy on sen puolesta ollut antoisa ja intensiivinen. Lukupiiriläiset lukevat joka viikko yhden kirjan ja onhan opettajankin pysyttävä perässä. Syksyn uutuuskirjat, kuten Olli Jalosen Poikakirja, Esko-Pekka Tiitisen Kiven sylissä ja Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone tulevatkin nyt automaattisesti luetuiksi, ja hyvä niin. Mahtavaa suomalaista kirjallisuutta.
Mitä kirjailija kaipaa kipeimmin joululahjaksi? Entä mitä toivot tulevalta vuodelta? Joululahjatoiveenani oli sähkökirjanlukulaite, mutta en malttanut olla hankkimatta sitä jo etukäteen (Sony Reader PRS-650). Joten lahjatoiveena voisi olla kirjoja, rauhallista aikaa, yllättäviä apurahoja, lottovoittoja ja hyvää terveyttä, niin itselle kuin läheisillekin. Samaa voi toivoa tulevalta vuodeltakin.
Pauliina Susi, Kirjailija-lehti
