Joensuun kaupungin hallinto on taas kerran lopettamassa Karsikon kaupunginosan perinteikästä kirjastoa. Karsikon kirjastoa ei mielestäni pitäisi lakkauttaa.
Saavutettavat säästöt ovat pieniä eivätkä olennaisia. Kaupunginvaltuuston, korkeimman poliittisen päättäjän, pitää etsiä rahoitus kirjastotoimen niin sanotulle alijäämälle eli 77.000 eurolle. On suorastaan lapsellista, että vastuu on nyt painettu lautakuntatasolle ja vielä kiistaksi jossa vastakkain asetetaan raukkamaisella tavalla vammaiset lapset ja kulttuuripalvelut. Ollaanhan kirjastorakennuksen sokkeloisiin tiloihin ajamassa nyt kehitysvammaisten luokkaa.
Kävin haastattelemassa Karsikon kirjaston asiakkaita ja henkilökuntaa Iskelmä Rexin kirjallisuusohjelmaan viime kesänä. Lapset ja nuoret käyttävät kirjastoa sekä aineiston lainaamiseen että tietokoneella olemiseen kuten myös ajanviettoon kirjaston tiloissa. Haastattelemani juniorit pitivät kirjastoa hyvänä ja turvallisena paikkana viettää aikaa.
Haastattelemistani asiakkaista vanhin oli eläkeikäinen, joka oli käyttänyt kirjastoa koko ikänsä. Vanhuksia ja työikäistä väestöä ajatellenkin lähikirjasto on elintasoa kohottava turvallinen tekijä. Kirjasto näyttää sitä paitsi toimivan yllättävän pienellä henkilökunnalla, joka on sitoutunut työhönsä ja viihtyisän kirjaston ylläpitämiseen.
Mielestäni jo tuokin palaute osoitti kirjaston kuuluvan olennaisena osana Karsikon kaupunginosaan. Kirjastoa olisi lopettamisen sijaan kehitettävä edelleen.
Kansalaisten mielipiteet lehdissä tänä keväänäkin ovat olleet samansuuntaisia. Joensuun kaupungin keräämä palaute kirjaston tarpeellisuudesta osoittanee saman asian. Toivotattavasti kansalaisten perustuslain turvin esittämiä mieliteitä oikeasti kuunnellaan, eikä meitä kohdella pelkkinä hallintoalamaisina.
Karsikon kirjaston toistuvat lakkautusyritykset ovat ennennäkemätön tragedia, josta pitäisi tehdä tutkimus. Tapaus ei kyllä mitenkään mairittele joensuulaista päätöksentekokoneistoa ja luutuneita toimintatapoja, kähmintää.
