Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on teos, johon tekee aina mieli palata. Kansatieteilijä Vilkuna kirjoitti teoksensa jo 1950-luvulla kooten siihen suomalaiseen vuodenkiertoon liittyvää kansanperinnettä.
Tammikuun merkkipäiviin meillä kuuluvat muun muassa Heikin päivä ja Paavon, Paavalin päivä. Loppiaisen jälkeen ovat alkaneet työntäyteiset härkäviikot, mennään kohti laskiaista.
Heikin päivänä 19.1. muistellaan piispa Henrikkiä, jonka talonpoika Lalli tappoi Köyliön järven jäälle 1156. Mutta Heikki juhlistaa myös vuodenkierron tärkeää etappia. Karhu kääntää silloin kylkeään ja sanoo: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Heikki vie kohti kevättä: ”Heikki heinänen kurikka, joka taittaa talven selän”. Heikin päivänä lapset saavat iltapimeällä juosta ympäri kyliä kelloja, kulkusia ja metalliastioita helistellen ja rummuttaen.
Paavalin päivänä 25.1. puolestaan sanotaan: ”Paavali parasta talvea. Paavali on talvennapa”. ”Jos ei Paaval pauku, ei ole hehko heinäpouta.”
Liettuassakin on rikas vuodenkiertoon liittyvä kansanperinne. Kädessäni on teos, jonka sain liettualaiselta ystävältäni parikymmentä vuotta sitten. Liettualaiset kuukausien nimet ovat varsin mielenkiintoisia, niissä kuvastuu itsestään selvä yhteys luontoon.
Näin meitä valistaa Danute Brazyte Bindokeinen kokoama teos Lithuanian Customs and Traditions, Lietuviu Paprociai ir Tradicijos.
Sausis, tammikuu, tarkoittaa kuivaa pakkaslunta.
Vasaris, helmikuu, tulee kesää tarkoittavasta vasara-sanasta – kevät on jo ihmisten mielissä.
Kovas, maaliskuu, tulee kamppailua tarkoittavasta sanasta – talvinen sää vaihtelee laidasta laitaan. Sana tarkoittaa myös mustavarista, joka raakkuen etsii jo ruokaa paljastuvilta pelloilta.
Balandis, huhtikuu, on kyyhkysten kuu – kyyhkyset kuhertelevat ja niiden laulu kuuluu kaikkialla.
Geguzis, toukokuu, on kaunein kuukausi Liettuassa. Kuten sanasta voimme päätellä, käet kukkuvat metsissä ja tuovat kevään tullessaan.
Birzelis, kesäkuu, kertoo koivujen olevan täydessä lehdessä.
Liepa, heinäkuu, on lehmusten kuu – lehmukset kukkivat ja mehiläiset keräävät mettä hunajaansa.
Rugpjutis, elokuu, on kiireinen rukiin korjuun kuukausi.
Rugsejis, syyskuu, on sekin omistettu rukiille, seuraavan kevään rukiit kylvetään peltoon.
Spalis, lokakuu, liittyy pellavan loukuttamiseen, joka tehdään syksyllä.
Lapkritis, marraskuu, on lehtien putoamisen kuukausi
Gruodis, joulukuu, maa on jäätynyt möykyiksi teillä ja pelloilla.
Ja tutustumista muinaiseen liettualaiseen maalaiselämään voi jatkaa vaikkapa nobelkirjailija Czeslaw Miloszin mainion Issan laakso -romaanin parissa.
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 16.1.2012
