Maritta Lintunen
Sydänraja
WSOY 2012, 233 s.
Nuori nainen penkoo perheensä salaisia kansioita kotitalon ullakolla ja löytää sodassa kuolleen isoenonsa jäämistöä. Sotapäiväkirjat ja valokuvat saavat naisen pauloihinsa niin että hän hakeutuu sotilaaksi ja ääriliikkeen jäseneksi.
Jyväskyläläinen kirjailija Maritta Lintunen on julkaissut 1990-luvun loppupuolelta alkaen lyriikkaa, novelleja ja romaaneja. Teokset ovat olleet ehdolla mm. Runeberg-palkinnolle, ja 2010 hän sai WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon. Uunituore romaani Sydänraja ilmestyi helmikuussa WSOY:n kustantamana.
Sydänrajan nuori nainen on Ronja Aaltonen, myöhemmin Ronja Sachse perheensä karjalaisia sukujuuria kunnioittaen. Vaatturiperhe on joutunut pakenemaan evakkoon Kannaksen murtuessa ja päätynyt asumaan läntiseen Suomeen. Ronjan omaan lapsuuteen kuuluu politiikkaa, sillä isä on varsin yksivakainen vasemman laidan kulkija, jolla on oikea vastaus asiaan kuin asiaan. Niinpä ei olekaan ihme, että sodassa kuollut nuorukainen Otto Sachse on vaiettu kuoliaaksi. Tämä on toiminut päämajan kaukopartiomiehenä ja juuttunut tappamisen ja jännityksen hakemisen kierteeseen, vain pervitiini puuttuu. Venäläiset tappavat hänet jatkosodan loppupuolella, ruumis hajoaa järven pohjaan Karjalassa.
Ronja hakeutuu asepalvelukseen ja kotiutuu reservin vänrikkinä. Hän ajautuu armeijakavereidensa mukana Sydänmaa-nimiseen ääriliikkeeseen, joka on suuremman yltiöisänmaallisen liikkeen solu. Ollaan ennen sotia toimineen Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n seuraajien jäljillä. Liike imee Ronjaa yhä tiiviimmin mukaansa, aivopesee häntä ja lähettää tutkimusmatkalle Venäjän Karjalaan suvun kotipaikoille ja sukulaispojan kuolinseuduille. Matka toteutuu uskonlahkon siivellä. Koska kyseessä on paljolti jännitysromaani, jääköön juoni tarkemmin paljastamatta.
Sota ja sen raskas perintö, kunniavelka, ylpeys, häpeä, raakuudet ja ihmiskohtalot, sankaruus, vaikuttaa vanhaa sanontaa soveltaen aina kolmanteen sukupolveen. Vaikkei Sydänraja ole sotaromaani, sotakuvauksista mieleeni tuli Kauko Röyhkän sotaromaani Kesä kannaksella (2009), joka kuvaa sodan raakuutta ja rintamaelämää toisella tasolla kuin väinölinnat. On kuin tuon ajan sotilaat puhuisivat sillä kielellä jolla nuoruus aina puhuu, näissä uuden ajan romaaneissa jotka sivuavat sotiamme.
Sota näyttäytyy Sydänraja-romaanissa 2000-luvun nuoren naisen tuntemana, teos on otteeltaan psykologinen. Romaanin kuluessa parikymppiseksi kasvava Ronja etsii paitsi juuriaan, myös paikkaansa yhteiskunnassa. Eksistentiaalinen etsintä, tyhjyys ja sen täyttäminen jollain merkityksellisellä saavat tulkintansa. Nykyaikaan tarinan sitoo vahvoin piirroin ääriaatteiden ja -liikkeiden käsittely. Kuinka ääriaate, olkoon se vasemmistolainen, oikeistolainen tai uskonnollinen, sulkee sen seireenilaululle altistuneen kuoreensa ja alkaa aivopestä ja manipuloida häntä. Tutkimuksissa on todettu, että nykyajan terrorisminkin takana on usein narsistisia ja psykopaattisia yksilöitä joita tiivis ryhmä manipuloi ja niin sanotusti kehittää omiin tarkoituksiinsa, ryhmän johtajiksi ja hirveyksien toimeenpanijoiksi. Sydänraja-romaani valaisee tätä ilmiötä ja on sikäli varsin yhteiskunnallinen, sanoisin kurkistus nyky-Suomen pinnan alle, jossa erilaiset verkostot muhivat.
Sydänraja on mielestäni kuitenkin ennen kaikkea nuoren ihmisen kehitystarina. Oman itsen etsintä johtaa jonnekin ja jostakin pois, oma elämä on matka, jota voi kuvata kaukopartiomatkankin kulisseissa. Nuori esittää kysymyksiä, kyseenalaistaa, onneksi kyseenalaistaa myös omia kysymyksiään ja asenteitaan.
Maritta Lintusen Sydänraja on kieleltään tyylikäs, kerronta etenee aika- ja henkilötasoista huolimatta mukaansatempaavasti. Joissain paikoin kiidetään liiankin oikoteitä, tarina olisi vallan hyvin sallinut lisääkin sivuja luettavaksi. Siellä täällä tavattavat runolliset kielikuvat tuovat kerrontaan oman lisänsä. Kerronta jättää tilaa lukijan mielikuvitukselle.
Biisi: Maarit: Ei vaadi paljon, vain kaiken (s. Irina Milan)
c Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 9.4.2012
