Olin Aleksis Kiven päivänä
vierailulla Enon kirjastossa. Haastattelin radioon kirjastonjohtaja Vesa
Liminkaa. Keskustelimme haastattelussa myös kirjaston historiasta, jota
esittelin sitten radiossa laajemminkin. Lähteenä minulla oli Ismo Björnin
kirjoittama Enon historia 1860 – 1967.
Enon vaakuna on yhä Carelicumin auditorion seinällä Joensuussa. Historiaa kunnioitetaan.
Kuva: Kari Tahvanainen
Enon
pitäjä sijaitsee Joensuusta pohjoiseen Kontiolahden itäpuolella. Pitäjäksi se
jäi kun kunta lopetettiin, tai kauniisti sanoen liitettiin Joensuuhun vuonna
2009. Eno on ikivanhaa asuinaluetta, sen alueelta on löydetty esihistoriallisia
ja kivikautisia asuinpaikkoja. Aikakirjojen mukaan pysyvämpää asutusta on ollut
ainakin vuodesta 1500 alkaen. Tuolloin asutusta oli Enonkylän, Kuusjärven,
Luhtapohjan, Löytöjärven, Nesterinsaaren (nykyisen Enon kirkonkylän alue) ja
Revonkylän kylissä.
Enon
kunta on perustettu 1871, mutta kirjaston ensi askeleet juontavat juurensa jo
vuoteen 1859, jolloin elettiin vielä Suur-Ilomantsin aikaa. Pitäjäapulainen
Johan Gustafsson perusti ensimmäisen kirjaston 1859. Tämä parinkymmenen niteen
kirjasto jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sittemmin ajat muuttuivat, sivistys
lisääntyi ja suomenkielistä kirjallisuutta alkoi olla saatavilla, joten 1886
Enoon perustettiin opettajien aktiivisuudella pieni kirjasto, joka sijoitettiin
kansakoululle.
”Kirjoja
luettavaksi lainaamalla on tarkoitus synnyttää ja edistää lukuhalua ja yleistä
sivistystä kunnassa. Tätä varten on hankittava sopivaa ja etukädessä
helppotajuista kirjallisuutta kaikilta tieteiden ja taiteiden aloilta.” Näin
ohjasti Enon kansankirjaston toimintaa sen ohjesääntö vuodelta 1890.
Kirjastosta
sai lainata kerrallaan korkeintaan kolme kirjaa. Kirjojen lisäksi myös
sanomalehdet alkoivat levitä suomalaisuusliikkeen myötä Enoonkin. 1901 Enon
kirjasto sitten paloi. Uusi kirjasto rakennettiin kansakoululle, josta se
siirtyi 1924 kunnantalon käräjähuoneistoon. 1930-luvulla hankittiin aiempaa
enemmän uutta kirjallisuutta ja lainausluvutkin kasvoivat. Mainittakoon että
ensimmäinen kirjastonhoitaja vuodesta 1922 lähtien oli opettaja Siiri Turunen.
Omia
kirjastojaan ylläpitivät myös kansakoulunopettajat, työväenyhdistykset,
nuorisoseurat ja suojeluskunta. Suojeluskunnalla oli lukutupa Kaltimon
pahvitehtaalla; siellä oli saatavilla myös päivä- ja kuvalehtiä sekä
aikakauskirjoja.
Kantakirjaston
lisäksi Enossa toimi piirikirjastoja, jotka palvelivat kyliensä asukkaita.
Riutassa, Mustavaarassa, Novikassa, Kuismassa, Kyyrönvaarassa, Siikavaarassa,
Löytöjärvellä, Revonkylässä ja Uimaharjussa oli omat piirikirjastot.
Pääkirjastoa hoiti sodan aikaan kansanhuollon virkailija Jenni Lappalainen.
Sivukirjastoja
perustettiin 1950-luvun lopulta lähtien Uimaharjuun, Luhtapohjaan, Revonkylään,
Kuusijärvelle, Ukkolaan ja Haapalahteen.
Enon
pääkirjasto sijaitsee nykyisin koulukeskuksessa kirkon lähettyvillä.
Kirjastolla on takanaan melkoinen matka myös sijaintinsa osalta.
Kunnantalo-vaiheen jälkeen se on ollut ainakin koulukeskuksen matalassa teknisten
ja käsityöaineiden siipirakennuksessa sekä kunnanlääkärin entisessä talossa
vesitornin lähellä.
Uusi
hieno pääkirjasto nousi lopulta vuonna 2000 koulukeskuksen laitamille Alapappilantielle.
Suunnittelijana tällä puukirjastolla on arkkitehtitoimisto Teppo Turkki. Rakennuksen
kantavana rakenteena ovat kaarevat liimapuupalkit, jotka kohtaavat puoliympyrän
muotoisen pohjan keskipisteessä. Katossa on kalanruotokuvioitua sormijatkettua
mäntyä ja lattia on koivua. Kirjaston hyvä akustiikka perustuu rei’itettyyn
koivuvaneriin. Kirjastolla on kokoa hulppeat 600 neliötä.
* * *
Enon pääkirjasto ja
koulukeskus ovat olleet minulle tärkeitä paikkoja lapsuudessani. Olen käynyt
kouluni näissä koulurakennuksissa ja lukuintoni on herännyt tässä kirjastossa, joka sijaitsi tuolloin siipirakennuksessa. Esitin
Enon kirjaston kirjaillassa Aleksis Kiven päivänä seuraavan runoni, joka olkoon omistettu Enon
kirjastolle ja koulukavereille.
Heitän hetken katseella
penniä
meidän koulun kivijalkaan
kuulen hiekan rohinan ja
metallin kalskeen
unetti
oli kevätpäivä
kaverit
lännestä aurinko
piilotin pihalle ison
kiven juureen sen jousen
jonka heinikosta löysin
ja kadotin taas
tässä on tie
jota kuljemme tänään
kirjastoon meidän koulun
pihalla
siinä jousen piilopaikalla
repussani kirjailijan
kirjat
joista puhun tänään täällä
vieraana
pyhällä maalla
c Kari Tahvanainen
Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 21.10.2013
