Ralliautoja vai mitä numeroita?

Teillä ja kaduilla näkee näinä aikoina autoja, joissa on ikkunoissa ja sivuissa numeroita ja jotain muutakin. Eivät ole rallitunnuksia vaan vaalitsemppausta. Niiitä katsellessa tulee hyvä mieli - olkoon kenen tahansa tsemppausta; se tuo vaaleihin elävää meininkiä. Demokratia on voimissaan. 
     
Tulee uusi eduskunta ja uudet voimasuhteet. Tulee uusi hallitus, jota voidaan taas syyttää kaikesta, ja tulee uusi oppositio joka voi syyttää hallitusta taas kaikesta, koska tekisi itse kaiken paremmin. Ei mitään uutta auringon alla - mutta silti, se on demokratiaa, jolla on arvoa. Vaihtoehto on diktatuuri.


Helsinkiläinen Vihreiden ehdokas Hannu Oskala kirjoittaa blogissaan hyvin siitä, että sitä saa mitä tilaa!

"Jos haluatte tämän vuosituhannen politiikkaa, äänestäkää. Mulle on melkein sama mitä puoluetta, lähes kaikista löytyy järkeviä ehdokkaita, kunhan äänestätte. Teillä on valta. Muuttakaa tämä maa. Nyt. 

Politiikassa on usein kysymys paitsi puolueista, myös päättäjien sukupolvesta. Paraatiesimerkkinä tasa-arvoinen avioliittolaki. Kun nyt jo hyväksyttyä lakia väännettiin lakivaliokunnassa, sitä kannattivat kaikki vuoden 1967 jälkeen syntyneet. Sitä ennen syntyneet vastustivat. Puolueesta riippumatta.

Eduskunnassa ovat yliedustettuina vanhemmat sukupolvet ja selvän aliedustettuina nuoremmat ikäluokat. Tällä hetkellä nuorin kansanedustaja on 29-vuotias Olli Immonen.
Mistä tämä johtuu? No tämä johtuu melko suoraan siitä että nuoret eivät äänestä. Kattokaa jonnet ite. Vuoden 2012 kuntavaaleissa 34% 19-24 vuotiaista miehistä äänesti, yli 70-vuotiaista äänesti 72%.(Helsingin vaalipiirin lukuja)" 

Äänivaltaansa käyttävien kansalaisten arvot lopulta tulevat laeiksi, koska eduskunta säätää lait.

Äänestätpä ketä tahansa, äänestä. 

On Air

Pohjoiskarjalainen kirjallisuusohjelma Jokisappi Iskelmä Rexissä oli näyttävästi esillä keskiviikon 8.4. Karjalan Heilissä. Lienee aika harvinaista Suomenkin mitassa, että paikallisella kaupallisella radiokanavalla on pyörinyt tällainen kulttuuriohjelma parikymmentä vuotta. 

Tänä talvena on tullut itsekin tehtyä haastatteluja ja juttuja ohjelman historiasta niin radioon kuin Ukkoseenkin, kirjailijayhdistys Ukrin lehteen. Odotamme innolla 20-vuotisjuhlavuotta 2016, joka on samalla Ukrin 60-vuotisjuhlavuosi. 
     Jokisappi pyöri aluksi nimellä Mie tulikärpänen ja kärpäsinä ihan alussa olivat nuori runoilija Jukka Riikonen ja minä. Taisi ääni vähän väristä kun vedimme livenä ensimmäistä lähetystä syksyllä 1996. Siitä se sitten radioaseman hyvällä opastuksella ja avustuksella alkoi pyöriä. Kirjailija Jouko Lehtonen ja maisteri Pasi Hirvonen pyörittivät yhden talven ajan runouden kuntokoulua. Aloitimme myös kirjailijahaastattelujen sarjan, jossa esillä olivat muun muassa Heikki Turunen ja Markku Turunen. Kunnianhimoisena tavoitteena oli lukea kunkin kirjailijan tuotanto läpi ennen kuin menimme haastattelemaan – harppomalla taisi tulla luettua. Kirjailijahaastatteluja kuullaan ohjelmassa edelleenkin aika usein, samoin kirja-arvosteluja. 
     Iskelmä Rexiä kutsutaan kansan parissa vieläkin joskus ”Jokiratioksi”. Siitähän se paikallisradio täällä sai alkunsa vuonna 1988. Radio Jokinen on sittemmin muuttunut Radio Rexiksi ja lopulta Iskelmä Rexiksi. 
     Entisestä studiosta Metropolissa meillä oli suora näkymä Wanhaan Jokelaan, joten olisi voinut vaikka päivittää kuuntelijoille, kuka kirjailija tai muu kulttuuri-ihminen istuu kulttuurikapakassa syntyjä syviä pohtimassa. Näin emme kuitenkaan tehneet, joskin lähetyksen jälkeen tie kävi toimittajillakin usein Jokelaan. Nykyisestä studiosta katsellaan vain City Marketin parkkitaloa. 
     Kaupallinen radioasema on tarjonnut vakaan alustan kulttuuriohjelmalle. Paikallisradio pitää esillä myös paikallista kulttuuria, mikä usein unohdetaan kun puhutaan ”mainosradiosta”. No, mainoksiahan ne Karjalainen ja Hesarikin ovat täynnä. Rexin entinen toimitusjohtaja Seppo Mustonen, pitkän linjan radiokonkari, totesi Ukkosessa, että paikallisen kulttuurin merkitys oli Suomessa vahvasti esillä jo, kun Yleisradion monopolia ruvettiin murtamaan 1980-luvun alussa. – Ja Rexissä on yhdessä kirjailijoiden yhdistyksen kanssa pystytty tarjoamaan paikallinen väylä tekijöiltä kuuntelijoille. 
    Radioaseman nykyinen toimitusjohtaja Liina Matveinen puolestaan korosti, että Rexillä kuullaan aika paljon paikallisten radioaktiivien tuottamaa ohjelmaa: Jokisappi, Kyläradio, Tuulan tuutti. – Pohjois-Karjalassa paikallisradio on kuuntelijoidensa rakastama ja tekijöidensä ylpeyden aihe, Matveinen tiivisti. Siihen on helppo yhtyä – ja lisätä, että myös maahanmuuttajilla on ollut eri vaiheissa omia ohjelmiaan Rexissä. 
     Kuuntelin pienenä radiota suunnasta jos toisestakin, olin radioaktiivinen. Nuorten sävellahjat, kuunnelmat ja popmusiikki olivat aivan Must. Sitten iski dx-kärpänen ja rupesin kuuntelemaan koko maailmaa lyhytaalloilla. Posti kantoi selkä vääränä kortteja, lehtiä, kirjoja, levyjä, viirejä, tarroja ym. – kaikkea mitä maailman radioasemat lähettivät vastauksena kuuluvuusraportteihin. Olin Uudenmaan Radiokerhon Urkin kaukainen jäsen Enossa. Silloin ei kyllä osannut kuvitella, että joku päivä itsekin olisi toistuvasti äänessä samassa eetterissä. 
     Kirjallisuusohjelmamme on pysynyt ajan hermolla nimensäkin suhteen. Mie tulikärpänen ja Jokisappi tulevat maakunnan omien runoilijoiden teksteistä. Ehkä olisi tulevan juhlavuoden kunniaksi aika keksiä uusi nimi ohjelmallemme. Miltä maistuisi Jokiss? 


Kari Tahvanainen
kirjoittaja on kirjailija ja Jokisappi-kirjallisuusohjelman vastaava toimittaja 

Karjalan Heilin kolumni 12.4.2015

Sulosointuja ja hyvänpuhumista Espanjan Aurinkorannikolta

Erkki J. Vepsäläinen: Sulosointuja. Ystävyydestä, hyvyydestä, kauneudesta, lempeydestä ja rakkaudesta. Runo- ja aforismikokoelma. Vaeltava runoilija, Espanja, 2015. 98 s. 

Puhun hyvää. Lasten puhun hyvää –kirjoituksia. Vaeltava runoilija, Espanja, 2015. 199 s. 

Sain äskettäin kirjapaketin Espanjasta. Se sisälsi kokoelman lasten puhun hyvää –kirjoituksia ja Sulosointuja-runokokoelman. Lähettäjänä oli vaeltava runoilija Erkki J. Vepsäläinen. Tänään kirjana kämmenellä ovatkin nämä kaksi kirjaa. 

Erkki J. Vepsäläinen on syntyisin Leppävirralta, missä hän on syntynyt savusaunassa. Vuodesta 1984 lähtien hän on asunut Andalusiassa Espanjassa. Takana on ura Postipankissa Kuopiossa, mutta myös vakava vammautuminen liikenneonnettomuudessa 1950-luvulla. Nyt huhtikuussa Vepsäläinen viettää 80-vuotispäiviään, niin Aurinkorannikolla kuin Savon puolessakin. 
     Vaeltava runoilija on apujoukkoineen järjestänyt Aurinkorannikon suomalaisella koululla Hyvänpuhumisen viikkoja jo yhdentoista vuoden ajan. Viikko sijoittuu kansainväliselle lastenpäivän viikolle marraskuussa. Oppilaat ovat kirjoittaneet aiheesta kirjoituskilpailuun lukemattoman määrän koskettavia aineita – ajatuksia siitä mistä he haluavat puhua hyvää. Näistä aineista on valittu lähes kaksisataa katkelmaa Puhun hyvää –teokseen. 
     Tänä vuonna Hyvän puhumisen viikko on 16. – 22.11. Vepsäläinen lähettää kutsun kaikille ihmisille, lapsille ja aikuisille. Tulkaa kaikki kuulemaan – hyväntuulensanomaa. Anna hyväntuulen tulvia sisällesi! Kutsun kaikkia maailman ihmisiä osallistumaan hyväntuulen, hyvänpuhumisen viikkoon. Siis maanantaina 16. marraskuuta alkaen. 
     Puhun hyvää –kirjassa kirjoittavat lapset esikoululaisista aina yhdeksäsluokkalaisiin. 
Esikoululainen Elmer kirjoittaa: Olet kiva kaveri. Pappa on kiva. On kivaa leikkiä. Äidille tulee hyvä mieli, kun annan kukkia. 
Neljäsluokkalainen Hilda kirjoittaa: Jos olet yksinäinen, niin mene jonkun luokse ja ole hänelle ystävällinen, tartuta hymy kaikkiin, katso nauraviin kasvoihin ja naura itsekin, katso taivaaseen pilvettömään äläkä käänny ukkoseen. 
Yhdeksäsluokkalainen Ossi puolestaan tunnustaa rakastavansa tyttöystäväänsä: Hän on kuin enkeli ja hyvänonnen tuoja minulle. – Ja lopuksi Ossi kertoo hyvän elämän lauseen: Rakasta muita ja elä rakastavaisena kaikkia ja kaikkea kohtaan: eli ei saa syrjiä ketään vaan ajattele kaikkea vain parhaana mahdollisena, niin muutkin ajattelevat sinua parhaimpana hyväntekijänä.
     Erkki J. Vepsäläinen on vienyt hyvänpuhumisen sanomaa myös ympäri maailmaa, muun muassa kouluihin Etelä-Afrikassa. 


Toinen saamistani kirjoista on tänä talvena Fuengirolassa ilmestynyt runo- ja aforismikokoelma Sulosointuja – ystävyydestä, hellyydestä, kauneudesta, lempeydestä ja rakkaudesta. Vepsäläinen on aikaisemmin julkaissut yksitoista teosta, esikoisteos Rakkauden lähteet on vuodelta 1979. Vepsäläinen on julkaissut teoksia muun muassa espanjansuomalaisista ja sota-ajan äideistä. Hän on myös ollut perustamassa Andalusiaan kulttuuriyhdistys Sohailia. 

Hyvän ihmisen tuoksun tuntee
vastatuulessakin.

Kuuntele sisäisintä hyvyydenääntäsi
ja antaudu hyvyydelle.

Elämämme on suurin opettaja.
Hyvä elämä on paras opettaja. 


Vepsäläinen saa runojensa aiheet rakkaasta ihmisestä, rakkaista ihmisistä, Andalusian merenrannoilta, luonnosta, ilosta että saa elää ja olla olemassa, elämän ihmeellisyydestä. Vepsäläisen runokieli viestittää ehdotonta positiivisuutta. 80-vuotisjuhlinnan merkeissä hän kirjoittaa omasta elämänvirrastaan:

Olen soutanut elämänvirran
etsinyt lohdutusta
kutonut elojenpirran,
kuultaako rannusta kaipausta? 

… 

Olen maistanut onnen suloisuuden 
elonvirtoja pyörteineen, 
uudenoppimisen ihanuuden
nyt melon purteni rakkauteen?


Sanassa on mahtava voima. Sanoilla saadaan aikaan hyvyyttä, mutta myös hirveyttä. Siksi on hyvä että sanojen käyttöä mietitään ja yritetään luoda niillä parempaa maailmaa, ihan pienistä asioista ja piireistä lähtien. Vepsäläisen sanoma on siksi tärkeä. Varmasti täällä Pohjois-Karjalassakin Vepsäläisen hyvän puhumisen sanomasta olisi paljon opittavaa. Siksipä näitä hänen kokoamiaan ja tekemiään teoksia kannattaa lukea. 
     
Erkki J. Vepsäläisen rakkausrunoja ja soidinkutsuja on mahdollista kuulla Kuopion pääkirjastossa keskiviikkona 13. toukokuuta puolenpäivän aikaan. Vaeltava runoilija on silloin itse paikalla niitä esittämässä. 

Samalla 80-vuotisonnittelut vaeltavalle runoilijalle 


Biisi: 
Tuula Siponius: Eviva Espanja (s. Vexi Salmi)

Kari Tahvanainen, Iskelmä Rex 13.4.2015