Tänä talvena on tullut itsekin tehtyä haastatteluja ja juttuja ohjelman historiasta niin radioon kuin Ukkoseenkin, kirjailijayhdistys Ukrin lehteen. Odotamme innolla 20-vuotisjuhlavuotta 2016, joka on samalla Ukrin 60-vuotisjuhlavuosi.
Jokisappi pyöri aluksi nimellä Mie tulikärpänen ja kärpäsinä ihan alussa olivat nuori runoilija Jukka Riikonen ja minä. Taisi ääni vähän väristä kun vedimme livenä ensimmäistä lähetystä syksyllä 1996. Siitä se sitten radioaseman hyvällä opastuksella ja avustuksella alkoi pyöriä. Kirjailija Jouko Lehtonen ja maisteri Pasi Hirvonen pyörittivät yhden talven ajan runouden kuntokoulua. Aloitimme myös kirjailijahaastattelujen sarjan, jossa esillä olivat muun muassa Heikki Turunen ja Markku Turunen. Kunnianhimoisena tavoitteena oli lukea kunkin kirjailijan tuotanto läpi ennen kuin menimme haastattelemaan – harppomalla taisi tulla luettua. Kirjailijahaastatteluja kuullaan ohjelmassa edelleenkin aika usein, samoin kirja-arvosteluja.
Iskelmä Rexiä kutsutaan kansan parissa vieläkin joskus ”Jokiratioksi”. Siitähän se paikallisradio täällä sai alkunsa vuonna 1988. Radio Jokinen on sittemmin muuttunut Radio Rexiksi ja lopulta Iskelmä Rexiksi.
Entisestä studiosta Metropolissa meillä oli suora näkymä Wanhaan Jokelaan, joten olisi voinut vaikka päivittää kuuntelijoille, kuka kirjailija tai muu kulttuuri-ihminen istuu kulttuurikapakassa syntyjä syviä pohtimassa. Näin emme kuitenkaan tehneet, joskin lähetyksen jälkeen tie kävi toimittajillakin usein Jokelaan. Nykyisestä studiosta katsellaan vain City Marketin parkkitaloa.
Kaupallinen radioasema on tarjonnut vakaan alustan kulttuuriohjelmalle. Paikallisradio pitää esillä myös paikallista kulttuuria, mikä usein unohdetaan kun puhutaan ”mainosradiosta”. No, mainoksiahan ne Karjalainen ja Hesarikin ovat täynnä. Rexin entinen toimitusjohtaja Seppo Mustonen, pitkän linjan radiokonkari, totesi Ukkosessa, että paikallisen kulttuurin merkitys oli Suomessa vahvasti esillä jo, kun Yleisradion monopolia ruvettiin murtamaan 1980-luvun alussa. – Ja Rexissä on yhdessä kirjailijoiden yhdistyksen kanssa pystytty tarjoamaan paikallinen väylä tekijöiltä kuuntelijoille.
Radioaseman nykyinen toimitusjohtaja Liina Matveinen puolestaan korosti, että Rexillä kuullaan aika paljon paikallisten radioaktiivien tuottamaa ohjelmaa: Jokisappi, Kyläradio, Tuulan tuutti. – Pohjois-Karjalassa paikallisradio on kuuntelijoidensa rakastama ja tekijöidensä ylpeyden aihe, Matveinen tiivisti. Siihen on helppo yhtyä – ja lisätä, että myös maahanmuuttajilla on ollut eri vaiheissa omia ohjelmiaan Rexissä.
Kuuntelin pienenä radiota suunnasta jos toisestakin, olin radioaktiivinen. Nuorten sävellahjat, kuunnelmat ja popmusiikki olivat aivan Must. Sitten iski dx-kärpänen ja rupesin kuuntelemaan koko maailmaa lyhytaalloilla. Posti kantoi selkä vääränä kortteja, lehtiä, kirjoja, levyjä, viirejä, tarroja ym. – kaikkea mitä maailman radioasemat lähettivät vastauksena kuuluvuusraportteihin. Olin Uudenmaan Radiokerhon Urkin kaukainen jäsen Enossa. Silloin ei kyllä osannut kuvitella, että joku päivä itsekin olisi toistuvasti äänessä samassa eetterissä.
Kirjallisuusohjelmamme on pysynyt ajan hermolla nimensäkin suhteen. Mie tulikärpänen ja Jokisappi tulevat maakunnan omien runoilijoiden teksteistä. Ehkä olisi tulevan juhlavuoden kunniaksi aika keksiä uusi nimi ohjelmallemme. Miltä maistuisi Jokiss?
Kari Tahvanainen
kirjoittaja on kirjailija ja Jokisappi-kirjallisuusohjelman vastaava toimittaja
Karjalan Heilin kolumni 12.4.2015
