Tietokirjailija Marja Simolan kirja Jäähyväiset Viipurille (Kirjokansi) kertoo kirjailijan ukin Otto Kotilaisen ja hänen perheensä elämästä sodan alla sekä talvisodan ja jatkosodan aikana. Kirja perustuu Otto Kotilaisen muistiinpanoihin. Jäähyväiset Viipurille on neljäs teos Simolan kirjasarjassa ukistaan. Aiemmin ovat ilmestyneet Kaskipellolta kaupunkiin, Täyttä elämää ja Sellaista oli Viipurissa.
Jäähyväiset Viipurille sisältää paljon autenttisia valokuvia joita on kertynyt Marja Simolan sukuarkistoon. Otto Kotilainen toimii Viipurin meijerin isännöitsijänä. Tyttäristä Ainosta ja Hellistä tulee lääkäreitä, ja heidän kauttaan kirjassa poiketaan myös sota-ajan Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa.
Perhe ehtii ostaa 1938 oman talonkin Viipurista, vanhan omakotitalon kaupungin laidalta Papulasta. Tutustutaanpa kirjassa myös Oton hopeakätköön ja pienen aarteen kohtaloihin. Talvisodan lopulla on edessä ensimmäinen evakkoreissu Viipurista Keski-Suomeen. Jatkosodan alettua Viipuri vallataan takaisin ja Kotilaisetkin päättävät muuttaa takaisin kotikonnuilleen. Otto kirjoittaa vaimolleen: ” Tule pian Viipuriin. Viinimarjat pitää kerätä ja keittää mehua. Omenat pitää pakata talvisäilöön.”
Sotavuodet menevät jälleenrakennuksen merkeissä, kunnes koittaa kesäkuu 1944 ja alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys. Viipurista on lähdettävä jälleen evakkoon, nyt lopullisesti. Uusi koti löytyy Rantasalmelta ja sitten Kuopiosta.
Marja Simolan historiateos Jäähyväiset Viipurille on kirjoitettu selkosuomeksi. Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.
Selkokieli on yleiskieltä helpompaa suomea. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus määritelmän mukaan yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa (tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit) ja on virkerakenteeltaan yksinkertaista.
Yleiskieli jo sellaisenaan siis sisältää vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta.
Suomessa selkokieltä edistävä Selkokeskus toimii Kehitysvammaliiton yhteydessä. Selkokielellä ilmestyy jatkuvasti uusia teoksia, myös kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi kirjailijoiden Marja-Leena Tiaisen ja Leena Lehtolaisen tuotantoa löytyy selkokielellä.
Selkokielestä puhutaan tällä hetkellä kehitysvammaisten ihmisten, erityislasten ja –nuorten ja muistisairaiden sekä hyvin iäkkäiden ihmisten yhteydessä. Mutta näin pakolaisvirtojen ja maahanmuuttajien aikoina selkokielistä kirjallisuutta tarvittaisiin varmasti myös näiden tarpeisiin.
Maailman ääneen lukemisen päiväksi 24.2.2016 onkin suunnitteilla tempaus, jossa selkokirjoja luettaisiin ääneen maamme kirjastoissa. Tempaus on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kari Tahvanainen
Iskelmä Rex 28.12.2015
